Nykyinen perustuslaki riittää sotilaille
Tehokas sotilastiedustelu ei edellytä perustuslain muutosta, sanoo tiedustelulakia kiirehtivä kenraalimajuri Harri Ohra-aho.
Pääministeri Juha Sipilän (kesk) hallitus luovutti tiedustelulakiesitykset eduskunnalle 25. tammikuuta. Se haluaa lait voimaan vielä vuoden 2018 aikana.
Lait antaisivat suojelupoliisille ja puolustusvoimille uusia valtuuksia salaiseen tiedonhankintaan.
Valtuudet ovat käytännössä samoja, joita poliisi käyttää nykyisin vakavien rikosten tutkinnassa. Tiedustelukäytössä valtuuksia voitaisiin kuitenkin hyödyntää ilman rikosepäilyä.
Jotta uudet valtuudet voidaan myöntää, perustuslakiin kirjattua yksityisyyden suojaa on heikennettävä.
Hallitus esittää, että perustuslakia muutettaisiin siten, että jatkossa kansallisen turvallisuuden suojaaminen olisi hyväksyttävä syy murtaa luottamuksellisen viestin suoja.
Kärkipoliitikot ovat tehneet kantansa selväksi julkisuudessa: tehokas tiedustelu edellyttää perustuslain muuttamista.
”Sehän vaatii perustuslakimuutoksen. Se on selvä asia jo nyt”, pääministeri Sipilä totesi huhtikuussa 2017.
”Perustuslain kiireellinen muuttaminen on välttämätöntä tiedusteluviranomaisten asianmukaisten toimivaltuuksien säätämiseksi”, ilmoitti puolestaan oikeusministeri Antti Häkkänen (kok) tammikuussa 2018.
Sotilastiedustelun päällikön kenraalimajuri Harri Ohra-ahon viesti on hieman erilainen.
”Ei perustuslakia meidän kohteidemme takia tarvitsisi muuttaa”, hän sanoo.
Ei Ohra-ahokaan tarkoita, etteikö perustuslakia pitäisi muuttaa.
Toteaa vain, ettei nykyinen perustuslaki ole sotilastiedustelulle ylitsepääsemätön este. Sen kanssa voitaisiin elää.
Ohra-ahon mukaan sotilastiedustelua kiinnostavat ennen kaikkea vieraiden valtioiden asevoimien tai niihin rinnastuvien järjestäytyneiden joukkojen toiminta ja toiminnan valmistelu.
Ne eivät nauti Suomen perustuslain suojaa.
”Jos me pystymme osoittamaan, ettei viestijä ole Suomen perustuslain alla oleva kohde, niin ei sen tiedustelu vaadi perustuslain muutosta”, Ohra-aho sanoo.
”Siviilipuolella asia on joidenkin kohteiden osalta toisin.”
Siviilipuolella Ohra-aho tarkoittaa suojelupoliisia. Supoa kiinnostavat esimerkiksi terrorismi ja rajat ylittävä rikollisuus. Kohteet ovat usein yksittäisiä ihmisiä, joiden yksityisyyttä nykyinen perustuslaki suojaa – turvallisuusviranomaisten näkökulmasta liian tiukasti.
Ohra-aho sanoo ymmärtävänsä suojelupoliisin tarpeita, mutta esittää toiveen. Jos eduskunnasta ei löydy perustuslain kiireellisen muutoksen vaatimaa viiden kuudesosan enemmistöä, ei hylätä koko lakipakettia, vaan hyväksytään tiedustelulaeista kaikki se, mikä ei vaadi perustuslain muutosta.
Sotilaiden osalta se riittäisi jo varsin pitkälle.
”Onhan meillä tykkejäkin, mutta ei me silti ammuta niillä sotaharjoituksissa kesämökkejä.”
Mikäli tiedustelulait hyväksytään hallituksen esittämässä muodossa ja perustuslakia muutetaan, myös sotilastiedustelu saa jatkossa tietyin edellytyksin murtaa yksityisyyden suojan.
Tuomioistuin voi myöntää sotilaille luvan esimerkiksi ”muun kuin valtiollisen toimijan” puhelimen kuunteluun tai postilähetyksen avaamiseen. Kankea lakimuotoilu kattaa muun muassa yritykset ja yksityishenkilöt.
Yksittäisistä valtuuksista eniten keskustelua on herättänyt tietoliikennetiedustelu.
Lakiesitys antaisi suojelupoliisille ja puolustusvoimille luvan suodattaa Suomen rajan ylittävää verkkoliikennettä tietyin ehdoin.
Suodatuksessa käytettävät hakuehdot olisi määriteltävä ennakkoon. Kytkennän hoitaa valtion omistama runkoverkkoyritys, joten tiedusteluviranomainen ei pääse itse suoraan kiinni tietoverkkoon.
Lakiesityksessä arvioidaan, että tiedusteluviranomaisen luettavaksi päätyisi noin 0,02 prosenttia hakuehdoilla saadusta tietoliikenteestä.
Sotilastiedustelu etsisi verkosta esimerkiksi vieraiden asevoimien viestintää, Ohra-aho sanoo. Jos haaviin jää sivullisten kansalaisten viestejä, olisi se hyvin todennäköisesti vahinko.
Tällaiset tehtävään liittymättömät viestit olisi lain mukaan poistettava heti, samoin papin rippisalaisuuden, lääkärin vaitiolovelvollisuuden tai toimittajan lähdesuojan piiriin kuuluvat tiedot.
Järjestelmät rakennetaan niin, että kaikesta jää lokimerkintä. Näin voidaan varmistaa, että poistettavaksi määrätty tieto on myös oikeasti poistettu.
Ohra-aho vakuuttaa, ettei syytä huoleen ole. Viranomaiset eivät halua kytätä tavallisia kansalaisia.
”Puolustusvoimien tehtävä on turvata suomalaisten perusoikeudet. Olisi skitsofreenista, jos sotilastiedustelu pyrkisi heikentämään niitä.”
Tiedustelupäällikön mielestä on kuitenkin hyvä, että lain tiimoilta käydään kriittistä keskustelua.
”Se pikkaisen häiritsee, että tulee edelleen samoja kysymyksiä kuin neljä vuotta sitten. Mutta se ilmeisesti kuuluu julkiseen ja poliittiseen keskusteluun.”
Voisiko kyse olla myös siitä, etteivät kysyjät ole mielestään saaneet riittäviä vastauksia?
”Välillä kyllä tuntuu, että kaikki eivät edes halua ymmärtää mitä lait pitävät sisällään.”
Miksi puolustusvoimat haluaa yksityisyyden suojaan kajoavia valtuuksia, jos sotilastiedustelu ei kerran ole kiinnostunut yksittäisten kansalaisten tekemisistä?
Ohra-ahon mukaan ei-valtiollisiin kohteisiin kohdistuvat tiedustelukeinot, jotka vaativat perustuslain muutosta, toimivat ”henkilötiedustelun tukena”.
”Nämä on äärimmäisen tarkkaan mietitty, että olisi maksimaalinen keinovalikoima.”
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikkia menetelmiä olisi tarkoitus käyttää koko ajan ja jokaisessa tilanteessa, Ohra-aho sanoo.
”Onhan meillä tykkejäkin, mutta ei me silti ammuta niillä sotaharjoituksissa kesämökkejä.”
Yksikään menetelmä ei silti ole lakiesityksessä huvin tai varmuuden vuoksi. Ohra-ahon mukaan jokaisen käytöstä on mietitty konkreettiset esimerkkitilanteet.
No, mikä sellainen on vaikkapa peitetoiminnan osalta. Mihin porukkaan sotilastiedustelu voisi haluta soluttautua?
Sitä Ohra-aho ei julkisuuteen kerro.
”Ei voi olla liian takki auki. Jos paljastamme suorituskykyjämme, vastustajat pystyvät kiertämään ne.”
Tiedustelun painopisteet määrittää poliittinen johto, käytännössä presidentti ja tärkeimmät ministerit. Siis esimerkiksi sen, mitkä maantieteelliset alueet tai asiakokonaisuudet kiinnostavat eniten.
Mutta entä jos poliittinen ohjaus pettää – ja poliitikot haluaisivat käyttää tiedustelua vastustajiaan vastaan? Väittäisivät esimerkiksi, että jonkin poliittisten ryhmittymän yhteydet naapurimaahan tekevät siitä uhkan kansalliselle turvallisuudelle.
”Luottaisin tässä vallan kolmijakoon ja suomalaiseen oikeusvaltioon”, Ohra-aho sanoo.
Järeimpien tiedustelukeinojen käytöstä eivät päätä sen enempää poliitikot kuin tiedustelupäällikötkään. Tarvitaan tuomioistuimen lupa.
Mutta mahdollista se silti on. Jos Suomen poliittinen järjestelmä luisuisi tilanteeseen, jossa hallitusvalta olisi yhden puolueen käsissä ja tämä puolue olisi valmis jahtaamaan vastustajiaan kyseenalaisin keinoin, voisi se käyttää hyväkseen myös tiedusteluvaltuuksia.
”Mutta silloin meillä olisi totalitaarinen hallinto ja aika monta muutakin asiaa pielessä”, Ohra-aho muistuttaa.
Eikä väärinkäytöksiin tiedustelulakia tarvita. Ne ovat mahdollisia myös nykytilanteen pohjalta. Ehkä jopa helpommin, kun oikeuslaitosta ei tarvita pidäkkeeksi.
Jos perustuslain muutos ei saa taakseen viittä kuudesosaa kansanedustajista, lakeja ei saada voimaan tällä vaalikaudella – ainakaan hallituksen esittämässä muodossa.
Tätä hallitus ei halua. Muun muassa pää- ja oikeusministeri ovat jo patistelleet oppositiota yhteiseen rintamaan.
Ripeän voimaantulon puolesta puhuu myös Ohra-aho. Hän muistuttaa, että myös tiedustelussa hyöty saadaan usein kansainvälisestä yhteistyön kautta.
”Tieto esimerkiksi erittäin vaarallisista haittaohjelmista liikkuu vain tiedustelupalveluiden välillä. Ei missään muualla.”
Tietojen vaihtoa tehdään vain sellaisten maiden välillä, joilla on vastaavat toimivaltuudet.
Suomen lähiympäristössä esimerkiksi Ruotsin, Tanskan ja Saksan tiedustelupalveluilla on jo sellaiset oikeudet, joita Suomeen haetaan.
Suomi ei niiden tietojenvaihtorinkiin siis nykyisellään kuulu.
”Sen tämä laki muuttaa. Ja siksi on kiire.”
Mutta voisihan vuoden 2019 vaaleissa valittava eduskunta hyväksyä lain vaikka heti istuntokauden alussa keväällä 2019. Mitä kiireellä voitetaan, jos hyöty lasketaan kuukausissa?
”Tämä on harvinaisen huolellisesti valmisteltu lakipaketti. Minusta todistustaakka on heillä, jotka väittävät, ettei kiirehtimisestä ole hyötyä.”
Eikö ainakin lain uskottavuus vain vahvistuisi, jos sitä tukee kaksi eduskuntaa?
”Riippuu vähän, mikä seuraavan eduskunnan asiantuntemus näistä asioista on. Pitääkö taas käydä kaksi tai kolme vuotta uutta keskustelua. Tämä nykyinen on ainakin hyvin perillä asiasta.”