Sotessa on kyse vain rahasta: Valinnanvapaus ei ole kiinnostanut suomalaisia tähänkään asti

Uutisanalyysi: Kokoomus haluaa asiakassetelin, joka takaa rahavirrat yksityisille terveysalan yrityksille.

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Terveydenhuollossa on lisätty potilaiden valinnanvapautta koko ajan. Kaikesta lobbaamisesta ja lakimuutoksista huolimatta suomalaisia ei vain kiinnosta.

Vuonna 2014 suomalaisille tuli mahdolliseksi valita kotikuntansa terveyskeskuksen sijaan jokin muu terveyskeskus. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksella tehdyssä selvityksessä terveysasemaa vaihtoi 2,6 prosenttia suomalaista vuonna 2015.

Suurin osa oli vaihtanut toiseen saman kunnan alueella toimivaan terveysasemaan. Kolmasosa oli valinnut toisen kunnan alueella sijaitsevan terveysaseman, ja vain muutama yksittäinen vastaaja oli vaihtanut terveysasemaan toisessa EU-maassa.

Tutkimuksessa kysyttiin myös, miksi ihmiset eivät vaihda terveysasemaansa. Vastaukset tuskin yllättävät ketään. Suurin osa suomalaisista ei vaihtanut terveysasemaansa siksi, koska se ei tuntunut tarpeelliselta.

Vuonna 2014 tuli mahdolliseksi myös valita erikoissairaanhoidon paikka: 2,5 prosenttia suomalaisista käytti valinnanvapauttaan ja valitsi jonkin muun sairaalan kuin lähinnä sijaitsevan.

Vuonna 2014 suomalaisille tuli mahdolliseksi matkustaa myös varta vasten toiseen EU-maahan ja saada sieltä hoitoa (potilasdirektiivi). Laki velvoittaa asiakasta maksamaan kustannukset itse, minkä jälkeen hän voi hakea korvausta Kelasta. Hyvin harva käyttää tätä valinnanvapausvaihtoehtoa.

Suomen Kuvalehti uutisoi huhtikuussa 2015 niin kutsutusta terveysturismista, joka perustuu EU:n potilasdirektiiviin. Kävi ilmi, että direktiivin käyttöönoton kustannukset olivat suuremmat kuin korvausjärjestelmässä liikkuva rahamäärä. Byrokratia siis kasvoi, eikä tilanne ole kahdessa vuodessa juuri muuttunut.

Palvelusetelit ovat olleet käytössä Suomessa jo vuodesta 2009. Niiden uskottiin lisäävän valinnanvapautta ja palveluiden ostoja yrityksiltä.

Toisin kävi.

Kaikista sote-menoista palveluseteleiden osuus oli 0,6 prosenttia vuonna 2015. Kunnat ja kuntayhtymät eivät ole innostuneet tarjoamaan palveluseteleitä eivätkä kuntalaiset ole niitä juuri vaatineetkaan.

 

Pääministeri Juha Sipilän (kesk) sote-uudistus on kriittisessä vaiheessa. Hallituspuolueet keskusta ja kokoomus ovat ajautuneet tilanteeseen, joka repii etenkin keskustaa.

Keskustan kannatus on laskenut kuin lehmän häntä, mutta kokoomus porskuttaa gallupien kärjessä.

Sote-uudistuksessa keskustalle hankalaa on etenkin kokoomuksen ajama laajempi valinnanvapaus nykyiseen verrattuna. Nyt valinnanvapautta ollaan junttaamassa siihen suuntaan, että osa erikoissairaanhoidon kirurgiastakin tulisi markkinatalouden kultaiselle lautaselle.

Terveydenhuollon uusjakoa tehdäänkin vauhdilla, ja siitä hyötyvät ensisijaisesti suuret toimijat, kuten Attendo, Mehiläinen, Terveystalo ja Pihlajalinna. Tämä on luonnollista, sillä pienet jäävät yleensä aina isompien jalkoihin: resurssit eivät riitä yritysostoihin tai liiketoiminnan laajentamiseen.

Tilanne keskustan sisällä onkin jo niin tulehtunut, että pitkän linjan keskustalaiset arvostelevat julkisesti Sipilän hallituksen sote-linjauksia yhä voimakkaammin. Esimerkiki Sirkka-Liisa Anttila sanoi Hämeen Sanomissa 21. lokakuuta, että koko sote voi vielä kaatua ja esitys on jälleen ”pahasti keskeneräinen”.

Etenkin asiakassetelin käyttöönotto ihmetyttää Anttilaa: Onko perustuslain vastaista, että maakunta saisi päättää asiakasseteleiden käytöstä erikoissairaanhoidossa? Kaikkoavatko lääkärit yksityiselle puolelle ja jäävätkö maaseudun pikkukunnat eriarvoiseen asemaan?

Aiheellisia huolia, keskustan sisältä.

Kaatuuko Sipilän hallitus sote-seikkailuunsa?

Nyt leivottu niin sanottu asiakassetelilinjaus on uskomattoman sekava, vaikka sen yksinkertainen tarkoitus on kanavoida verorahaa terveysyrityksien liikevaihtoon.

Tätä kokoomus ei tietenkään julkisesti myönnä. Se puhuu potilaan edusta ja mahdollisuuksista sekä kustannustehokkuudesta. Muutenkin koko hallitus on ollut sote-seikkailussaan hukassa ja puhunut sotesta siansaksaa.

Tulevaisuuden kustannustasoa terveydenhuollossa ei tiedä kukaan. Loppupeleissä laskun maksaa aina veronmaksaja.

Esimerkkejä laajemmasta valinnanvapaudesta löytyy esimerkiksi Ruotsista. Siellä laajaan valinnanvapausjärjestelmään siirryttiin jo vuosia sitten.

Tulokset ovat olleet tutkimuksissa kustannusten näkökulmasta joko myönteisiä tai kielteisiä. Joillakin alueilla kustannukset ovat pysyneet hallinnassa, toisilla paikkakunnilla ne ovat nousseet. Taantuvilta paikkakunnilta palvelut vähenevät, kun taas kasvukeskuksissa ihmisillä on enemmän vaihtoehtoja.

Sipilän hallituksen lähtökohta sote-uudistukselle on 3 miljardin euron kustannusten hillitseminen. Terveydenhuollon kustannusten myönnetään siis nousevan jatkossakin – mutta hitaammin, jos sote saadaan valmiiksi ja se toimii.

Seuraavaksi sote-vääntö jatkuu lausuntokierroksella ja sen jälkeen eduskunnan valiokunnissa ja lopulta suuressa salissa. Jos sopua ei synny eikä kompromisseja löydetä, Sipilän hallitus kaatuu.