Suomen kunnat järjestykseen

Suomen Kuvalehti jakoi kunnat viiteen ryhmään elinvoiman, väestön ja talouden perusteella. Tuloksissa on yllätyksiä.

Suomen kunnat järjestykseen

Suomen Kuvalehti jakoi kunnat viiteen ryhmään elinvoiman, väestön ja talouden perusteella. Tuloksissa on yllätyksiä.
Kotimaa
17.3.2017 07:44

Huhtikuun kuntavaaleissa valittavat päättäjät joutuvat – asuinkunnastaan riippuen – painimaan kovin erilaisten ongelmien parissa. On kuntia, joiden toimintaympäristöä voisi verrata viiden tähden hotelliin ja toisia, joilla on yhden tähden status.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että yhden tähden kunnat olisivat asukkailleen ankeita. Kysymys on alueiden ja kuntien eriytymiskehityksestä: väestön keskittymisestä kaupunkiseuduille siitä riippumatta, mikä hallituskoalitio istuu vallassa.

Tutkija, valtiotieteiden tohtori Timo Aro ja kuntakonsultti, hallintotieteiden tohtori Eero Laesterä laativat Suomen Kuvalehdelle tilastoaineiston kaikista Manner-Suomen kunnista.

Aineisto perustuu 18 muuttujaan. Kunnat on jaettu viiteen ryhmään väestö-, elinvoima- ja kuntatalousindeksien yhteistuloksen perusteella.

Kärkeen päätyneet 59 kuntaa ovat viiden tähden kuntia, seuraavissa kategorioissa ovat neljän, kolmen ja kahden tähden kunnat: kussakin 60 kuntaa. Yhden tähden kuntia on 58. Aineisto on tehty vuoden 2016 kuntajaotuksen pohjalta. Manner-Suomessa oli tuolloin 297 kuntaa. Nyt Luvia ja Juankoski eivät ole enää itsenäisinä kuntina kartalla.

Miksi tällainen kuntaranking?

Kuntalistaus näyttää varmuudella ainakin yhden asian: miten erilaisista lähtökohdista kunnissa käydään huhtikuun vaaleihin ja päätöksentekoon. On kuntia ja valtuustoja, joissa päätöksenteon edellytykset ovat monin verroin niukemmat ja vaikeammat kuin viiden tai neljän tähden kunnissa.

Toteutuessaan pääministeri Juha Sipilän (kesk) hallituksen suuri sote- ja maakuntauudistus jättää kuntien käsiin elinvoimatehtävät: maankäytön, kaavoituksen, elinkeinopolitiikan sekä koulutuksen, päivähoidon ja muut sivistyspalvelut.

Ei ole suuri uutinen, että elinvoiman, esimerkiksi uusien asukkaiden tai yritysten hankkiminen on sitä vaikeampaa, mitä kauempana kasvukeskuksista ja rautatieverkosta sijaitaan.

Suomen Kuvalehden Kaatuvat kunnat -jutussa tammikuussa 2017 haravoitiin – samoin kuin vuonna 2011 – pieniä ja haavoittuvia kuntia. Tilastoaineiston muuttujissa painottuivat monet absoluuttiset luvut, kuten esimerkiksi kunnan asukasmäärä, 2015 syntyneiden ja 1-vuotiaiden ennakoitu määrä vuonna 2025.

Nyt tehdyssä kuntien kuntopuntarissa käytössä ovat suhteelliset luvut, eikä kuntakoko tai syntyneiden lasten määrä korostu. Kaatuvien kuntien aineiston 57 kunnasta 46 kuntaa löytyy kahden alimman tähtiluokituksen listalta.

On kuitenkin uutinen, että on kuntia, jotka ponkaisevat neljän tai kolmen tähden kerhoihin vaikeahkosta toimintaympäristöstä huolimatta. On myös kaupunkeja, joilla olisi edellytyksiä vaikka mihin, mutta jostakin syystä arki on alisuorittamista.

Tämän oikeastaan arvasi ennalta: viiden tähden kuntien kärjessä loistaa kuntakentän Hannu Hanhi eli Kauniainen, hyvätuloisten pikkukaupunki Espoon rajojen sisäpuolella ja Helsingin kupeessa.

Kärkiviisikon muutkaan jäsenet eivät yllätä: Sipoo, Helsinki, Pirkkala ja Espoo.

Kärkikerhon 59 viiden tähden kunnan joukkoon mahtuvat Helsingin, Tampereen ja Turun lisäksi näiden kehyskuntien enemmistö.

Uutinen sen sijaan on, että kärkikerhoon nousevat myös Pohjanmaan kaksikieliset kunnat, joista suomenkielinen media kertoo harvoin, jos koskaan: Uusikaarlepyy, Korsnäs, Pedersöre, Mustasaari, Vöyri, Luoto, Närpiö, Kruunupyy ja Maalahti. Viiden tähden sarjaan ovat päätyneet myös Vaasa ja Pietarsaari. Pohjanmaan viidestätoista kunnasta peräti yksitoista on elinvoimaisimpien joukossa.

Tutkija Timo Aro muistuttaa, että kun puhutaan kuntien elinvoimasta, puhutaan sekä ulkoisista että sisäisistä elinvoimatekijöistä.

”Kunnan sisäinen elinvoima tarkoittaa ennen kaikkea kykyä tehdä päätöksiä”, hän korostaa.

Jotakin Pohjanmaan kuntien valtuustosaleissa on tehty oikein.

”Aivan näin vahvaa edustusta en odottanut Pohjanmaalta, mutta elinvoimaindeksi on useimmilla näistä erittäin vahva”, Timo Aro sanoo.

Mikä lopulta ratkaisee tähtien määrän?

”Useimmiten sijainti”, Aro toteaa. ”Etelän ja länsirannikon sekä pääradan vahvat keskukset kehyskuntineen nousevat elinvoimaisimpien joukkoon.”

Aron mukaan kattava tilastoaineisto syntyy mahdollisimman useista muuttujista, joilla on paljon kerrannaisvaikutuksia.

”Parhaita ovat indeksiluvut, koska ne niputtavat ja paketoivat monta muuttujaa yhteen”, hän jatkaa.

Aron mukaan tilastointi perustuu enimmäkseen ”eiliseen”: monet muuttujat ovat tunnuslukuja aiemmilta vuosilta ja katsovat siksi peräpeiliin.

”Mutta taloudellinen huoltosuhde –  ei-työllisten määrä suhteessa työllisiin  – on takuuvarma ja fataali muuttuja. Sen avulla voidaan päätellä 5–10 vuotta eteenpäin sellaisia ilmiöitä, jotka eivät tapahdu vuodessa tai kahdessa, mutta jotka säätelevät varsin pitkälle kuntien ja alueiden taloutta, demografiaa ja elinvoimaa”, Aro summaa.

Aro ja Laesterä ovat yhtä mieltä siitä, että jos pitäisi tarkastella kuntien ja alueiden näkymiä yhden ainoan muuttujan perusteella, se olisi nimenomaan taloudellinen huoltosuhde.

”Se määrittää kuntatalouttakin vuosiksi eteenpäin”, Laesterä tiivistää.

Ei ole ihme, että useimmat viiden tähden kunnista ovat kasvavien kaupunkiseutujen kuntia.

Työssä käydään jossakin seudun kunnista, mutta verot maksetaan kotikuntaan. Huoltosuhde ei paheksu sitä, onko työpaikka kotikunnassa vai naapurissa, kunhan työpaikka on. Mitä enemmän pöhinää ja vaihtoehtoja työllistymiselle on, sitä parempi koko alueen elinvoiman kannalta.

Timo Aron ja Eero Laesterän mukaan viiden tähden kunnista valtaosa on syntynyt elinvoimatekijöiden kannalta onnellisten tähtien alle. Kaarinan ja Nurmijärven päättäjien ei ole tarvinnut miettiä, mitä arki olisi ilman Turkua ja Helsinkiä.

Mutta viiden tähden listalta löytyvät myös Kalajoki Pohjois-Pohjanmaalta ja Kittilä Lapista. Laesterän mukaan Kalajoki tunnetaan vuosien ajalta vahvasta kuntataloudestaan. Kittilässä sen sijaan kunta on velkaantunut investointiensa vuoksi, mutta Levin matkailualueen yritykset ovat pitäneet huolen elinvoimasta.

Viiden tähden listalta löytyy lisäksi pieni tilastokummajainen sijaluvulta 55. Se on Koski Tl. Kunnassa syntyi vuonna 2015 vain 19 lasta. Silti kunnan elinvoimaindeksi on hyvä.

Täydellinen osumatarkkuus 297 kunnan kohdalla on jokseenkin mahdotonta. Timo Aron mukaan nyt käsillä oleva kuntaranking suosii väestöindeksin osalta aavistuksen kasvavia kaupunkiseutuja, erityisesti niiden kehyskuntia, mutta elinvoimaindeksin kohdalla muuttujat suosivat kaupunkialueiden ulkopuolisia pienehköjä kuntia.

”Koko aineistoa ajatellen tässä laskennassa häviävät jonkin verran keskuskaupungit, joiden positiota elinvoimaindeksissä laskevat erityisesti alhainen äänestysaktiivisuus, toimivien yritysten alhainen määrä suhteessa väestöpohjaan ja alhainen työllisyysaste”, Aro luettelee.

Se tiedetään, että keskuskaupungeissa työttömyys on kehyskuntia korkeampaa –  ja vuokra-asuminen yleisempää. Vastuun kantaminen erilaisten tukien varassa elävistä kansalaisista rasittaa yleensä keskuskaupunkeja kehyskuntia enemmän.

Kärkilistalla on joukko kehyskuntia, jotka ovat saavuttanet viiden tähden statuksen systemaattisella kaavoitus- ja asuntopolitiikallaan – ja vetovoimatekijänä ovat toimineet hyvät palvelut. Osa näistä palveluista on tosin löytynyt keskuskaupungista.

Neljän tähden kuntien joukko on jo kirjavampi kuin kärkiryhmä. Kun viiden tähden kuntien kerhossa valtaosa kunnista on kolmen suurimman kaupunkiseudun ja Pohjanmaan maakunnan kuntia, nyt edustavuutta alkaa tulla muistakin maakunnista: esimerkiksi Pori, Seinäjoki, Jyväskylä, Kuopio, Rovaniemi, Tornio, Hämeenlinna ja Riihimäki.

Lisäksi neljän tähden statuksen alta löytyy joukko pienehköjä kuntia ja kaupunkeja, joiden sijoitus listalla voi hämmästyttää: vaikkapa Tammela, Huittinen, Oripää, Somero, Ypäjä ja Inari.

Se, että kunta ei nouse otsikoihin suurine kehityshankkeineen, ei tarkoita, etteikö kunnassa olisi elinvoimatekijöitä.

Timo Aron mukaan neljän tähden kuntia määrittää edelleen valtaosin sijainti: nyt ollaan vähän kauempana – seuraavalla kehällä – suurimmista kasvukeskuksista ja suotuisasta infrasta.

Pohjoisen kuntia – kuten Inaria –  avittaa lentokenttä. Saavutettavuus on elinvoimaisten kuntien kannalta olennainen tekijä.

Yllättäjiä nousee tällekin listalle. Elinvoimainen sijainti ratkaisee tässä aineistossa enemmän kuin alhainen asukasluku ja liki olematon syntyvyys. Esimerkiksi Kustavissa syntyi vuonna 2015 vain neljä lasta, Hailuodossa ja Kaskisissa kuusi, Taivassalossa 15 ja Lapinjärvellä 20.

Eero Laesterän mukaan pitkällä tähtäyksellä tällaisissa kunnissa iso kysymys liittyy siihen, millainen koululaitos kunnasta löytyy.

”Koulutus on jatkossa yhä näkyvämmin elinvoimakuntien keskeinen tehtävä, jos sote-palvelut viedään kuntien käsistä pois”, Laesterä muistuttaa.

Neljän tähden kuntien joukossa on enimmäkseen kaupunkeja ja kuntia, jotka ovat voineet kehittää toimintaympäristöään ilman dramaattisia takaiskuja, mutta listalta löytyvät myös rakennemuutoksen kokeneet Salo ja Uusikaupunki.

Timo Aro arvioi, että neljän tähden kunnissa täytyy tehdä jonkin verran enemmän systemaattista työtä tähtistatuksen eteen kuin viiden tähden onnekkaan sijainnin kunnissa.

Kokeneena kuntatalouskonsulttina Eero Laesterä tietää, että hyvänkin toimintaympäristön kunta voi olla vuosikymmenenkin jatkuneen päätöksenteon puutteen jälkeen lähes kriisikunta – täysin kuntakokoon katsomatta.

Hämmentääkö kuntatalousmiestä jokin erityisesti?

”Tältä listalta puuttuu kaupunkeja, joilla voisi olla edellytyksiä kuulua tähän joukkoon”, Laesterä mainitsee esimerkiksi Kotkan.

Kuntien keskikaartia voisi luonnehtia vedenjakajaksi. Täältä voidaan nousta kohti parempaa tai liukua elinvoimasijoituksessa alemmas. Se riippuu päätöksentekokyvystä.

Kolmen tähden kerhosta löytyy joukko maakuntakeskuksia ja maakunnan kakkos- tai kolmoskaupunkeja: esimerkiksi Mikkeli, Joensuu, Imatra, Iisalmi, Kajaani, Hamina, Kotka ja Kouvola.

Edelleen listalta löytyy pienempiä kuntia ja kaupunkeja: Hanko, Hämeenkyrö, Siilinjärvi ja monissa kuntapalveluita koskevissa rankinglistauksissa pärjännyt Säkylä.

Timo Aron ja Eero Laesterän mukaan kuntien tähtiluokitukset eivät kerro mitään kuntapalveluiden laadusta. Niitä tilastoaineisto ei mittaa. Kolmen, kahden ja yhden tähden kunnissa kuntalainen voi kokea saavansa hyvää kuntapalvelua  – ja viiden tähden kunnassa saatetaan jonottaa viikkoja lääkäriin – ja toisinkin päin.

Timo Aro painottaa, että keskisarjan kuntien tulevaisuuden ratkaisee kuntapäättäjien kyky aktiiviseen ja strategiseen päätöksentekoon.

”Nämä edellä mainitut kaupungit ovat eläneet pitkään rakennemuutoksen kourissa, mutta niitä ei ole tuomittu häviämään kilpailussa kasvu- ja elinvoimatekijöistä. Pitäisi löytää rohkeutta tehdä valintoja”, Aro toteaa.

Kolmen tähden kunniksi kurottaa monta pientä paikkakuntaa kuten Hirvensalmi, Lestijärvi, Savitaipale, Merikarvia ja Halsua, joka on keskisarjalaisista viimeisellä sijalla.

Timo Aro muistuttaa, että yksi tekijä, joka nostaa pienehköjen kuntien elinvoimaindeksit juuri tässä aineistossa paikoin kirkkaasti yli suurten kaupunkien elinvoimaindeksien, liittyy yritystilastointiin.

Käsillä olevassa tilastoaineistossa toimivien yrityksien lukumäärässä ovat mukana maa- ja metsätalousalan yritykset.

”Kun siis elinvoimaindeksissä katsotaan toimivien yritysten määrää, kaupunkialueiden ulkopuolella maa- ja metsätalousyritykset kaunistavat elinvoimaindeksiä ehkä vähän liikaakin”, Aro muistuttaa.

Eero Laesterä tunnistaa kolmen tähden kuntien listalta kaupunkeja ja pienempiä kuntia, jotka ovat kamppailleet kuntataloutensa kanssa vuosien ajan.

”Erityisen huolissani olen Kymenlaaksosta. Kotkan ja Kouvolan nostaminen kasvu-urille olisi tärkeää ja molemmissa kaupungeissa tarvitaan päätöksentekokykyä”, Laesterä täräyttää.

Paperiteollisuuden alasajosta kärsinyt maakunta on tätä nykyä ilmeinen alisuorittaja, vaikka kaupungeista toinen sijaitsee Pietarin radan varressa – ja toinen on satamakaupunki merellisine mahdollisuuksineen.

Mitä alemmas kuntien tähtiluokituslistalla pudottaudutaan, sitä varmemmin annettujen tähtien määrää alkaa sanella maantiede.

Timo Aro korostaa, että kahden ja yhden tähden kunnissa päätöksentekoon pitäisi satsata viiden tähden edestä.

”Kuntavaaleissa valittavien valtuutettujen pitäisi vakavasti pohtia koko alueen etua oman kunnan etua huomattavasti laajemmin”, Aro sanoo.

Alemman tähtiluokituksen kuntia yhdistää syrjäinen sijainti. Osa listalta löytyvistä kunnista on päätynyt jonkinlaiseen katveeseen sinällään kohtuullisen elinvoimaisilla alueilla.

Maakuntien kakkoskaupungeista listalta löytyvät Raahe, Varkaus, Savonlinna, Kemi ja Äänekoski.

”Oletan, että Äänekoski ponnistaa tältä listalta pois joidenkin vuosien kuluttua”, Timo Aro sanoo viitaten Metsä Groupin sellu- ja biotuotetehdasinvestointiin.

Aron lausahdus muistuttaa, mikä on elinvoiman paras tae: työpaikat.

Palaamme siis jälleen taloudellisen huoltosuhteen ääreen. Kahden ja yhden tähden kunnista useimmilla on heikko taloudellinen huoltosuhde. Työllisiä on liian vähän suhteessa ei-työllisiin.

Timo Aro ja Eero Laesterä sanovat, että oman kotikunnan löytyminen häntäpään listoilta ei ole häpeä. Taistelu maantiedettä, heikkoa huoltosuhdetta ja ikääntymistä vastaan käy työstä.

”Näissä kunnissa kunnanjohtajilla on aivan eri työ kuin kasvualueen viiden ja neljän tähden kuntien johtajilla”, Laesterä sanoo. Mikään hyvä ei tule näillä alueilla helpolla.

Mikä lääkkeeksi tällaisille kunnille?

Yksi konkreettinen ehdotus Arolla ja Laesterällä on valtiovallan suuntaan.

”Entä jos kuntien rahoituspohjassa tunnistettaisiin kaksoiskuntalaisuus, siis kesämökit ja yhä lisääntyvä kakkosasuminen. Kaikkia se ei nosta elinvoimakerhoon, mutta se voisi auttaa osaa näistä kunnista”, Laesterä muotoilee kaksikon ehdotuksen.

Aro sanoo, että rahoituskysymys kannattaisi ainakin selvittää ennen kuin se ammutaan alas.

Listaus yhden tähden kunnista ei ole häpeälista – pikemminkin hätähuuto rajusta eriytymiskehityksestä, jolle ei ole näkyvissä päätepistettä.

Yhden tähden alta löytyy joukko nostalgisia pikkukaupunkeja, jotka ovat jääneet kasvualueiden ja -käytävien ulottumattomiin: Nurmes, Lieksa, Outokumpu, Kitee – kaikki Pohjois-Karjalasta, mutta myös Ähtäri, Pieksämäki, Saarijärvi, Kiuruvesi, Oulainen ja Kemijärvi.

Osan näistä VR hylkäsi kauan sitten. Toisia se vielä muistaa harventuneilla junavuoroillaan. Moni näistä voisi olla Slow city -henkisiä kiireettömän elämisen paikkoja – jos olisi työtä.

Timo Aro ja Eero Laesterä arvelevat, että toisen asteen ja ammattikorkeakoulutuksen keskittäminen yhä suurempiin yksiköihin voi runnella tällaisia pikkukaupunkeja vielä lisää – ja voi runnella vielä maakuntien kakkos- ja kolmoskeskuksiakin.

On aika nostaa väestötilastot vielä kerran pöydälle. Timo Aron mukaan 70:stä seudusta vain 23 on saanut väestölisäystä 2010-luvun aikana.

”Kaikista seuduista neljätoista on sellaisia, joiden väestölisäys on yli 1 000 asukasta seitsemän vuoden aikana. Ja näidenkin sisällä on aika suurta hajontaa”, Aro kertoo.

”Käytännössä voisi sanoa, että vain noin kymmenen seutua on vahvalla kasvu-uralla, kun kaikki väestönkehityksen osatekijät otetaan huomioon.”

Vielä vuonna 1980 kaikkiaan 43 seutua oli väestöltään kasvavia.

Eero Laesterä muistuttaa, että kun ikääntyvän väestön hoivamenot siirtyvät maakuntien vastuulle, yhden tähden kuntienkin talouteen saattaa syntyä pientä liikkumavaraa. Mutta sen varaan ei kannata tuudittautua.

Tiedämme, että sote-uudistus on myös suuri sopeuttamisprojekti kolmen miljardin euron säästötarpeineen.

Timo Aro toistaa saman asian kuin kahden tähden kuntienkin kohdalla.

Yhden tähden kunnissa, jos missä, tarvitaan viiden tähden päätöksentekoa, kun huhtikuun vaaleissa haetaan päättäjiä paljon mainostettujen uusien elinvoimakuntien päätöksentekoon.

 

Suomen Kuvalehden Kuntakoneesta voit katsoa oman kuntasi tähdet ja verrata sitä muihin kuntiin. Kuntakoneessa näet kaikki käytetyt 18 mittaria. Kuntakoneeseen pääset tästä linkistä.

Kuvitus: 1-5 tähteä.