Sipilän hallituksen tyhjä linja – ”En ole koskaan ollut näin ymmälläni”
Suomi suostuu ottamaan vastaan lisää turvapaikanhakijoita, kunhan kukaan ei pakota siihen.
Tiistaina 22. syyskuuta, juuri ennen äänestystä, Suomen edustaja Petteri Orpo (kok) soitteli Brysselistä ministerikollegoilleen. Orpo yritti selvittää, mitä hänen oikein pitäisi tehdä EU-maiden sisäministereiden kokouksessa.
Kannattaako Suomi 120 000 Kreikkaan ja Italiaan saapuneen turvapaikanhakijan jakamista eri EU-maihin vai ei, sisäministeri ei ollut ihan varma.
Hallituksen kanta oli periaatteessa selvä. Suomi hyväksyy sen, että Etelä-Euroopasta tuodaan ”ylimääräisiä” turvapaikanhakijoita. Mutta tällaisen uudelleensijoittelun pitää olla Suomelle vapaaehtoista, ei EU:n sanelemaa. Siitä on mustaa valkoisella hallitusohjelmassakin:
”Turvapaikanhakijoiden EU:n sisäiset siirrot perustuvat jäsenvaltioiden vapaaehtoisuuteen”, Smolnassa sovittiin toukokuussa.
Orpo joutui ongelmiin, kun ministerikokouksessa päätettiin äänestää turvapaikanhakijoiden siirroista sen sijaan, että asiasta olisi tehty yksimielinen päätös.
Jos taakanjakoa kannattava leiri voittaisi äänestyksen, silloinhan hävinneet maat pakotettaisiin ottamaan turvapaikanhakijoita.
Tällaista EU-pakottamista Suomi vastustaa.
Petteri Orpo sai hallituskollegoilta ohjeen äänestää tyhjää.
Kokouksen jälkeen Orpo iloitsi, että Suomi oli hienosti mukana kannattamassa yhteistä eurooppalaista ratkaisua. Sellainen tarvitaan hänen mukaansa tilanteessa, jossa EU:n rajavaltiot eivät selviä kymmenistä tuhansista turvapaikanhakijoista.
Suomi on hyvässä länsieurooppalaisessa leirissä, Orpo selitti.
Ministerineuvoston sääntöjen mukaan tyhjä ääni tosin tulkitaan ei-ääneksi. Suomi oli siinä leirissä, joka vastusti päätöstä, ja se on kaikkea muuta kuin länsieurooppalainen.
Suomi periaatteessa kannatti mutta käytännössä vastusti 120 000 turvapaikanhakijan jakamista EU-maiden kesken.
Vaikuttaisi siltä, että tämä ei ole ainoa asia, jotka Suomi sekä vastustaa että kannattaa.
Komissio antaa vuoden loppuun mennessä lakiesityksen pysyvän taakanjakojärjestelmän perustamisesta.
Jos se menee läpi, komissio alkaa jakaa turvapaikanhakijoita eri EU-maihin, jotta hakijat jakautuisivat tasaisemmin.
Järjestelmä voisi vähentää myös Suomeen kohdistuvaa hakijapainetta.
Ennusteiden mukaan – ne ovat tosin hyvin epävarmoja – Suomeen tulee tänä vuonna väkilukuun suhteutettuna enemmän turvapaikanhakijoita kuin useimpiin muihin EU-maihin, enemmän kuin esimerkiksi Ruotsiin ja Saksaan.
Suomen hallitus on ilmoittanut vastustavansa komission suunnitelmaa niin kuin se vastustaa hallitusohjelmakirjauksen mukaan kaikkea taakanjakoa, joka ei ole vapaaehtoista.
Siitä huolimatta pääministeri Juha Sipilä (kesk) visioi syyskuun lopussa, että jatkossa Suomesta voitaisiin siirtää turvapaikanhakijoita muihin EU-maihin.
Se, miten tämä on mahdollista ilman Suomen vastustamaa taakanjakomekanismia, on epäselvää.
Epäselvä on myös Suomen linja, sanoo Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen verkoston johtaja, Minnesotan yliopistossa vierailijaprofessorina oleva Juhana Aunesluoma.
”Pääministeri puhuu turvapaikanhakijoiden siirtämisestä, vaikka Suomi on juuri äänestänyt sitä vastaan. Suomen EU-politiikan seuraajana olen harvoin ollut näin ymmälläni”, Aunesluoma sanoo.
Sisäministeri Orpo äänesti Brysselissä toukokuisen hallitusohjelmakirjauksen varassa.
Toukokuun jälkeen Eurooppaan saapuneiden turvapaikanhakijoiden määrä on kasvanut kymmenillä tuhansilla.
Uuden hallituksen piti nimenomaan välttää se, mihin edellinen sortui: hallitusohjelman pilkkujen kertaamiseen sillä välin, kun maailma muuttuu.
Jostain syystä hallituksessa ei ollut valmisteltu kantaa mahdollisen äänestyksen varalle ennen EU:n sisäministerien kokousta.
Jo viikko ennen kokousta näytti todennäköiseltä, että turvapaikanhakijoiden jakamisesta ei päästä sopuun ilman äänestystä.
Esimerkiksi Unkari on ollut asiassa järkkymätön.
Unkarin pääministeri, vastustajien ”Viktaattoriksi” kutsuma Viktor Orbán on mesonnut, että unkarilaisilla on oikeus elää ilman ”runsaasti lisääntyviä” muslimeita.
Orbánille eivät käy sen paremmin vapaaehtoiset kuin mitkään muutkaan taakanjakosysteemit, joten äänestys oli väistämätön.
Suomi luki tilanteen väärin, sanoo Juhana Aunesluoma.
”Isojen asioiden keskellä hallituksella ei ole kapasiteettia paneutua kaikkeen. Silloin pitäisi keskittyä olennaiseen. Täytyy hahmottaa, mitkä asiat tulevat akuuteiksi vaikkapa viikon kuluttua ja keskustella niistä ajoissa”, Aunesluoma sanoo.
”Pääministeri vastaa Suomen EU-politiikan koordinoinnista, mutta vaikuttaa siltä, että hän ei ole tilanteen tasalla.”
Sipilä vähensi ministereiden ja avustajien määrää edellisiin hallituksiin verrattuna. Aunesluoman mielestä se näkyy nyt.
”Hallituksen arvio pakolaiskriisistä ja sen hoidosta on ollut koko ajan pielessä. Kriisin laajuus on käsitetty liian hitaasti”, hän sanoo.
”On käsittämätöntä, että hallitus perusti maahanmuuttopoliittisen ministerityöryhmän vasta syyskuussa.”
Saksan liittokansleri Angela Merkel sanoi elokuussa, että turvapaikanhakijoiden valtava määrä on EU:n yhtenäisyydelle suurempi koettelemus kuin Kreikan kriisi.
Esimerkiksi Saksa, Itävalta ja Slovakia ovat viritelleet rajoilleen tarkastuspisteitä, vaikka ihmisten vapaa liikkuvuus on yksi EU:n perusperiaate.
Petteri Orpo totesi kaksi viikkoa sitten, että Suomi ei sellaista tee, mutta nyt viesti on muuttunut: rajatarkastuksia harkitaan, jos pakolaistilanteeseen ei löydetä yhteistä eurooppalaista ratkaisua.
Juhana Aunesluoman mielestä Suomi on yksi niistä maista, jotka vaikeuttavat tällaisen ratkaisun löytymistä.
Perussuomalaisten on vaikea hyväksyä EU:n toimivallan kasvattamista maahanmuuttopolitiikassa. Se, että EU alkaisi kärrätä Suomeen turvapaikanhakijoita, ei näytä hyvältä Hommaforumilla.
Samanlaisia sisäpoliittisia vaikeuksia on myös muissa jäsenmaissa, kuten Puolassa.
Maassa on parlamenttivaalit lokakuussa, ja EU-kriittinen Laki ja oikeus -puolue kasvattaa suosiotaan hallituspuolueiden kustannuksella.
Siitä huolimatta Puola äänesti 120 000 turvapaikanhakijan jakamisen puolesta.
Vain Tšekki, Slovakia, Romania ja Unkari äänestivät vastaan – ja Suomi tyhjällä äänellään.
”Tämä on hyvin synkkää seuraa Suomelle. Viiteryhmä on niin negatiivinen kuin EU-oloissa voi kuvitella”, Juhana Aunesluoma sanoo.
Suomen ääniosuudella ei ollut enää merkitystä lopputulokselle, kun suurten maiden kannat olivat selvillä.
”Tyhmissä asioissa otetaan nyt vääriä askelia”, Aunesluoma sanoo.
”Suomi antaa sisäpolitiikkansa näkyä EU:n päätöksentekopöydissä. Äänestämättä jättäminen oli omituinen moka eikä auta jatkossa yhtään Suomen argumentointia näissä asioissa.”
Suomi ei ole ollut innokas etsimään yhteistä eurooppalaista ratkaisua, mutta syyllisiä on etsitty.
Ulkoministeri Timo Soini (ps) löysi sellaisen Ruotsista. Hän syytti länsinaapuria Dublin-asetuksen rikkomisesta.
Soinin mukaan Ruotsin pitäisi rekisteröidä turvapaikanhakijat eikä antaa heidän matkata Suomeen.
Muutenkin ongelman ydin on Soinin mukaan siinä, että sääntöjä ei ole noudatettu:
”On se hankalaa, kun sääntöjä ei ole noudatettu, niin tässä on tulos”, ulkoministeri sanoi Ylelle syyskuussa.
Soinin tulkinta Dublinin sopimuksesta on kuitenkin väärä, sanoo maahanmuuttoviraston Dublin-tulosalueen johtaja Kukka Krüger.
”Ruotsilla ei ole minkäänlaista rekisteröintivelvollisuutta”, Krüger sanoo.
Vain sen valtion, jonne turvapaikanhakija saapuu ensimmäisenä EU:n ulkopuolelta, pitäisi rekisteröidä saapujat.
Ruotsi on harvemmin ensimmäinen maa, koska turvapaikanhakijat tulevat sinne lähinnä Tanskan kautta Etelä-Euroopasta.
Rekisteröintivelvollisuutta rikotaan siis esimerkiksi Italiassa. Siellä ei tallenneta kaikkien tulijoiden sormenjälkiä yhteisiin tietokantoihin niin kuin pitäisi.
Suomen pakolaisneuvonnan johtava lakimies Marjaana Laine pitää kysymystä Dublin asetuksen pykälien mahdollisesta rikkomisesta kuitenkin epäolennaisena.
”Dublin asetuksen tulkinnassa on mahdollista ja tärkeää huomioida se, että nyt on päällä kriisitilanne”, Laine sanoo.
”Asetuksen tarkoitus on varmistaa hakijoille tehokas pääsy asianmukaiseen turvapaikkamenettelyyn.”
Italiassa, jonne on saapunut kuluvan vuoden aikana yli 100 000 ihmistä Afrikasta ja Lähi-idästä, tehokas käsittely ei onnistu. Kreikan järjestelmä on käytännössä romahtanut.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on kieltänyt turvapaikanhakijoiden käännytykset takaisin Kreikkaan Dublin-asetuksessa mainittujen humanitaaristen seikkojen perusteella.
”Varsinainen ongelma ei ratkea, vaikka kuinka palloteltaisiin ihmisiä maiden välillä”, Laine sanoo.
Dublin-asetus on vähän kuin hallitusohjelma: välillä on pakko tulkita.