Siirtyykö Tulli sisäministeriöön? Taustalla sotkuja ja väitettyjä säästöjä – ”Mikähän tässä on motiivina?”
Ehdotettu järjestely olisi kansainvälisestikin poikkeuksellinen. ”Ajatus on omituinen ja yllättävä”, kommentoi Tullin entinen pääjohtaja Tapani Erling.
Valtiovarainministeriön alainen Tulli saattaa siirtyä sisäministeriöön. Siirto on valmisteltu nopealla aikataululla, ja epäilijöiden mielestä sille ei ole riittävän vahvoja perusteita.
Sisäministeriön ja valtiovarainministeriön tilaaman selvityksen määräaika päättyi 30. marraskuuta, ja päätös selvinnee vielä kuluvan viikon aikana. Vain kahden kuukauden mittainen selvitysaika on herättänyt epäilyksiä siitä, onko siirrosta todellisuudessa päätetty jo ennen selvityksen tilaamista.
Selvityskäsky kehottaa tekemään päätöksen siten, että ”mahdollisuudet sovittaa yhteen Tullin, Rajavartiolaitoksen sekä poliisin määrärahakehysvalmistelu paranevat”. Selvityksen tekee entinen puolustusministeri Anneli Taina (kok).
Käskyssä on muitakin vaihtoehtoja yhteistyön tiivistämiselle, mutta sanamuodot antavat ymmärtää, että siirrolle pitää etsimällä etsiä perusteita.
Tullin entisen pääjohtajan Tapani Erlingin mielestä perusteita ei ole.
”Tulli on pohjimmiltaan ulkomaankauppaa hallinnoiva organisaatio. Sen toiminta on ankkuroitu finanssihallintoon, finanssi- ja ulkomaankauppaan, ei sisäisen hallinnon kuten poliisin tai Rajavartiolaitoksen puolelle.”
Suurin osa Tullin toiminnasta liittyy ulkomaankauppaan ja talouteen. Rikostorjunta on vain murto-osa laitoksen toiminnasta, joten Tulli ei Erlingin mielestä istuisi sisäistä turvallisuutta hoitavan ministeriön alaisuuteen.
Jos Tulli siirtyisi sisäministeriöön, järjestely olisi poikkeuksellinen EU:n tasolla ja oikeastaan myös koko maailmassa. Maailman tulliorganisaation WCO:n jäsenmaista tulli on sisäministeriön ohjauksessa vain Bahrainissa ja Omanissa.
”Mikähän tässä on motiivina? Siirto ei ole perusteltu, ja ajatus on omituinen ja yllättävä”, Erling ihmettelee.
Erlingin aikana kukaan ei ajatellut, että Tulli voisi siirtyä sisäministeriöön.
Siirron taustalla saattavat vaikuttaa ainakin Tullin johtajuusongelmat, Erling arvelee. Pääjohtaja Antti Hartikaisella on sotkujensa vuoksi huono maine valtiovarainministeriössä.
Hartikaisen seitsemän vuoden pesti tulee päätökseensä vuonna 2019. Jos Tulli siirtyisi sisäministeriöön ennen sitä, Erling arvelee, että Hartikainen saisi mahdollisuuden jatkaa pääjohtajana. Hartikainen on tullut Tulliin alun perin sisäministeriön alaisesta Rajavartiolaitoksesta.
Hartikainen sanoo, ettei ainakaan vielä tiedä, haluaako jatkaa toisen kauden Tullin pääjohtajana.
”En tyrmääkään ajatusta, mutta on liian aikaista katsoa noin pitkälle tulevaisuuteen.”
Hartikainen kertoo olevansa avoin muutokselle, tuli selvityshenkilö mihin tahansa lopputulokseen. Hän kuitenkin suhtautuisi siirtoon myönteisesti.
”Se toisi varmasti uusia mahdollisuuksia tullivalvontatehtävien tehostamiseksi. Suomen, Euroopan ja koko maailman turvallisuustilanne on muuttunut, mikä edellyttää Tullin entistä suurempaa roolia sisäisen turvallisuuden hoidossa.”
Tapani Erling arvelee, että ajatus siirrosta on peräisin sisäministeriöstä. Hänen mukaansa juuri sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg valmisteli Hartikaisen kiistanalaisen nimityksen Tullin pääjohtajaksi.
Vielä Erlingin aikana kukaan ei ajatellut, että Tulli voisi siirtyä sisäministeriöön. Hartikaisen nimityksen jälkeen vihjeitä alkoi näkyä: vuonna 2014 silloinen sisäministeri Päivi Räsänen (kd) alkoi toimia Tullin asioista vastaavana ministerinä. Myös Petteri Orpo (kok) vihjaili sisäministerikautensa aikana mahdollisesta siirrosta.
”Voisin kuvitella, että valtiovarainministerinä Orpo on huomannut, että siirto olisi poikkeuksellinen ja sille ei ole perusteita. Nyt hän haluaa selvittää asian nopeasti, jotta siirto saadaan budjettiin ja lainsäädäntö kuntoon”, Erling pohtii.
Petteri Orpo ei vastannut SK:n yhteydenottopyyntöön. Ministerin esikunta kuitenkin kertoo, että siirto on ollut esillä sisäisen turvallisuuden selonteossa, ja Orpo on kannattanut ajatusta jo pitkään.
”Selvitysaikataululla ei ole mitään tekemistä budjetin kanssa. Selvityshenkilö selvittää, poliitikot puntaroivat ja tekevät päätöksen”, ministerin avustaja kommentoi.
TAUSTAA:
Tulli joutuu joka tapauksessa luopumaan veronkanto-oikeudestaan
Ministeriön vaihtaminen tulee mahdolliseksi Tullin verotustehtävien siirtyessä Verohallinnolle. Hallitusneuvos myöntää, että säästöä ratkaisusta ei synny.
Tullin verotustehtävät ovat siirtymässä Verohallintoon, joten Tullin tehtäväsalkku pienentyy verotuksen osalta murto-osaan entisestä.
Viime vuonna käynnistyneen VETO-hankkeen tehtävänä on valmistella Tullin valmiste- ja autoverotuksen siirtäminen Verohallintoon vuoden 2017 alusta. Maahantuonnin arvonlisäverotus puolestaan siirtyy vuonna 2018. Tavoitteena on yhdistää valmiste- ja autoverotus Verohallinnon yhtenäiseen verotusjärjestelmään.
Kiistanalainen hanke on herättänyt Tullissa vastustusta, sillä laitos ei haluaisi luopua merkittävimmistä verotustehtävistään.
Sipilän hallitusohjelmassa hanketta perustellaan kustannus- ja resurssihyödyillä. Kustannushyötyjä siitä ei kuitenkaan välttämättä synny, resurssihyötyjä ehkä – niitäkin vasta vuoden 2020 jälkeen, kun Verohallinnon uusi tietojärjestelmä tulee käyttöön.
Valtiovarainministeriön hallitusneuvos Merja Sandell kertoo, että hyödyistä ei ole tehty laskelmia.
”Hintalappua tälle hankkeelle ei voi laittaa. Valmisohjelmistokokonaisuus eli uusi tietojärjestelmä maksaa todella paljon, mutta on mahdotonta erotella, mikä on vaikkapa valmisteveron osuus järjestelmästä.”
Myöhemmin Sandell kertoo, että hyödyistä on sittenkin tehty selvitys. Hän tarkentaa, että laskelmia ei ole, vaan hyötyjä on vertailtu neljä vuotta sitten tehdyssä kokonaisarkkitehtuuriselvityksessä. Se vertaa neljän eri skenaarion hyötyjä asiakkaan, viranomaisen ja yhteiskunnan kannalta akselilla hyödyllinen–välttämätön.
Selvitys on vuodelta 2012. Silloin hanke torpattiin.
Ensimmäisen vaiheen siirto ei tuota minkäänlaisia kustannushyötyjä. Niitä syntyy Sandellin mukaan vasta sitten, kun valmiste- ja autoverotus yhdistyvät Verohallinnon järjestelmiin. Tämä tapahtuu aikaisintaan vuonna 2020.
Sandellin mukaan on edullisempaa rakentaa valmisteverotus uuteen joka tapauksessa toteutettavaan tietojärjestelmäkokonaisuuteen kuin rakentaa ja ylläpitää kahta tietojärjestelmää eri virastoissa.
Pitkällä aikavälillä kustannukset kuulemma alenevat. Tästä ei kuitenkaan ole minkäänlaisia laskelmia.
Siirrolla ei säästetä, mutta se vähentää yritysten byrokratiaa.
Verotustehtävien siirtoa on yritetty ajaa läpi aiemminkin, ja puolueista erityisesti kokoomus on kannattanut hanketta. Aiemmilla kerroilla uudistus on kuitenkin tyssännyt siihen, että Tullin ja Verohallinnon verotustehtävät on katsottu liian erilaisiksi.
Tullin kantama valmistevero on välillinen vero, joka kohdistuu joidenkin tuotteiden kulutukseen. Esimerkiksi alkoholi, tupakka, sähkö ja nestemäiset polttoaineet ovat valmisteverotettavia tuotteita.
Tulli kantaa veroja vuodessa noin 10 miljardia euroa eli 16 prosenttia kaikista veroista Suomessa. Tullin verovaje eli keräämättä jääneet verot ovat jääneet hyvin pieniksi.
Verohallinto ottaa hoidettavakseen Tullin veronkannon, mutta takuita sen onnistumisesta ei ole. Verohallinnossa verotus perustuu pitkälti yrityksen liikekirjanpitoon ja tilinpäätöstietoihin, kun taas tullin tähän asti hoitamassa valmisteverotuksessa merkitsee verotettavan tuotteen määrä: litrat, kilot, megawattitunnit.
Sandellin mielestä valmisteverotus on kuitenkin samanlaista kuin Verohallinnonkin verotus.
”Siinä on joukko verovelvollisia, jotka ilmoittavat veronsa säännöllisin väliajoin. Määräperusteisuus on vain veron laskentatapa, ei sen suurempi ideologia. Verotusprosessit ovat keskenään hyvin samanlaisia, vaikka niillä onkin erilaisia ominaispiirteitä.”
Sandellin mukaan valmisteverotuksen yritystarkastukset perustuvat pitkälti kirjanpitoon, eivät tavaran liikkeisiin.
”Eihän liikkeitä kukaan voi seurata.”
Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa: verokynnys valmisteverotuksessa laukeaa silloin, kun tavara liikkuu verottomasta varastosta kulutukseen. Tätä seurataan varastokirjanpidon eikä Verohallinnon käyttämän liikekirjanpidon kautta. Varastokirjanpito perustuu täysin tavaran liikkumiseen.
Verotustehtävien siirrolla ei säästetä, mutta se vähentää yritysten byrokratiaa.
Taustalla on halu saada myös valmisteverotukseen niin sanottu yhden luukun periaate, joka toteutuu jo Verohallinnossa. Siellä asioivilla on yksi verotili, jolle maksaa kaikki maksut.
”Myös yritykseen kohdistuva verovalvonta hoituu saman tiskin takaa. Asiakas hyötyy, kun yhden viranomaisen kanssa asioiminen riittää.”
Kun hanketta valmisteltiin, Erlingin mukaan Tulli ehdotti, että verotilin olisi voinut ottaa käyttöön myös Tullissa. Erling uskoo, että rahavirtojen ohjailu Tullista Verohallintoon olisi ollut helpompi ratkaisu kuin koko verotustehtävien siirto. ”Jostain syystä halusivat tehdä ison päätöksen”, Erling toteaa.
Sandell on eri mieltä verotilistä: ”Sittenhän olisi yhä kaksi veroviranomaista, joiden pitäisi tehdä yhteistyötä keskenään. Kantaisiko Tulli veron, joka siirrettäisiin Verohallinnon verotilille? Miksei asiakas maksaisi sitä suoraan Verohallintoon kuten muitakin veroja?”
Tullissa sekä ministeriösiirtoon että verotustehtävien siirtoon on suhtauduttu epäilevästi.
Tulli on menettämässä 10 miljardin veronkantonsa, ja jäljelle jää vain murusia. Tullimaksujen kantopalkkiot ovat pieniä, ja suurin osa tullimaksuista menee EU:lle.
Verohallinto tavallaan nyppii rusinat pullasta: se saa hoidettavakseen taloudellisesti merkittävän veronkannon. Tullin hoidettavaksi jää työläs mutta taloudellisesti melko merkityksetön työ, muun muassa varastovalvonta ja tullaus.