Ruotsi kosiskelee: yhteiset ilmavoimat ja Suomen tarpeisiin mukautettu Gripen – Pian selviää, saako Suomi viittä hävittäjätarjousta

Lopulliset hävittäjätarjoukset on määrä jättää vappuun mennessä. Hornetin seuraaja valitaan ennen vuodenvaihdetta.

Gripen
Teksti
Jyri Raivio

Jos ruotsalaisten hävittäjävisiot toteutuisivat, tulevaisuuden sotilaallinen kriisi voisi mennä näin:

Turvallisuuspoliittinen tilanne Itämeren alueella kuohahtaisi yli, ja Venäjä pommittaisi ohjuksilla Suomen ilmavoimien päätukikohtia. Tukikohdissa ei kuitenkaan olisi koneita, sillä Suomen hävittäjät olisi jännityksen kiristyessä hajautettu. Nyt ne nousisivat vastaiskuihin maantietukikohdista eri puolilta Suomea – ja Ruotsia.

Kaksi pohjoismaista naapuria olisi hionut yhteisen ilmapuolustuskyvyn huippuunsa. Taktiikka olisi yhteinen, lentäjät olisivat saaneet samanlaisen koulutuksen, varaosia ja aseita säilytettäisiin molemmissa maissa, ilmavalvonta ja ilmavoimien taistelunjohto olisivat yhteisiä.

Venäjän olisi päätettävä, lähteäkö sotimaan molempia maita vastaan. Vastassa olisi yli 160 nykyaikaista monitoimihävittäjää. Moskova voisi katsoa hinnan liian kovaksi.

Tällainen kuviteltu skenaario on yksi valttikorteista Ruotsin valtion ja maan ison aseyhtiön Saabin kamppaillessa Suomen kymmenen miljardin euron hävittäjäkaupasta. Skenaario nimittäin edellyttää sitä, että Suomen valinta päätyy Saabin Gripen E-hävittäjään ja GlobalEye-ilmavalvontakoneeseen.

Saab järjesti jo helmikuussa tiedotustilaisuuden, jossa Ruotsin ilmavoimien varakomentaja, prikaatikenraali Anders Persson käytti useaan otteeseen sanontaa ”yksi konetyyppi – yhdet ilmavoimat”. Jos Suomi ostaa Gripeneitä, Pohjolaan syntyy eräänlainen Swennish Airforce eli yhdistelmä Ruotsin ja Suomen ilmavoimista.

Tiedotustilaisuuteen osallistui myös Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist. Hän kuunteli tyynesti kenraalin suunnitelmia, joiden luulisi sopivan huonosti Ruotsin perinteisiin liittoutumispolitiikkaan ja pyrkimykseen pysyä aseellisten konfliktien ulkopuolella.

Hultqvist lisäsi lisää löylyä kiukaalle huhtikuun puolivälissä. Hän kertoi STT:lle hallituksen esittävän valtiopäiville, että Ruotsi sitoutuisi sovittamaan omat Gripen-koneensa yhteen Suomen asettamien Gripen-vaatimusten kanssa. Esitys on ministerin mukaan vahvin mahdollinen tapa osoittaa, että Ruotsin hallitus ja valtiopäivät tukevat Suomelle tehtävää tarjousta.

Suomi siis ilmeisesti vaatii enemmän kuin mihin Gripen E nykyisellään pystyy. Hultqvistin mukaan Ruotsi kehittää omat koneensa tähän standardiin Suomen valinnasta riippumatta, mutta kehitys nopeutuisi, jos Suomi valitsisi Gripenin.

Hieman kryptinen, sähköpostitse annettu vastaus antaa ymmärtää, että tarjousten määrä ei välttämättä olisikaan viisi.

Maaliskuun lopulla oli asialla toinen tarjoajayhtiö, Eurofighteria tarjoava brittiläinen BAeSystems, ministeritasolla sekin. Britannian puolustusvoimien hankinnoista vastaava ministeri Jeremy Quin ja maan ilmavoimien RAF:n komentaja Sir Mike Wigston eivät pystyneet lupaamaan samanlaista lähentymistä kuin ruotsalaiset, mutta tiivistä yhteistyötä kuitenkin.

Muilla kolmella tarjoajalla aika alkaa käydä vähiin. Lopulliset tarjoukset on määrä jättää vappuun mennessä, ja Hornetin seuraaja valitaan ennen vuodenvaihdetta.

Puolustusministeriön strategisten suorituskykyhankkeiden johtajan Lauri Purasen mukaan ”tarjous on sen luonteinen kokonaisuus, että sen luovuttaminen ja vastaanottaminen vaativat aika paljon järjestelyjä”.

”Emme avaa tarkkoja aikatauluja, mutta toki viestimme määräajan jälkeen vastaanotettujen tarjousten määrän”, Puranen kertoo.

Tämä hieman kryptinen, sähköpostitse annettu vastaus antaa ymmärtää, että tarjousten määrä ei välttämättä olisikaan viisi. Tähän saakka mukana kisassa ovat olleet Gripen E:n ja Eurofighterin lisäksi ranskalainen Rafale sekä yhdysvaltalaiset Super Hornet ja F-35.

Uutta monitoimihävittäjää valitseva HX-organisaatio ei ole antanut tarjoajille yksityiskohtaisia ohjeita siitä, mitä ne saavat kertoa tarjouksistaan julkisuuteen ennen niiden jättämistä tai sen jälkeen.

”Lähtökohtaisesti luotamme tarjoajien kokemukseen ja osaamiseen myös viestinnän osa-alueella, eikä ongelmia pelisääntöjen ymmärtämättömyyden osalta ole ollut oikeastaan missään vaiheessa hanketta. Antamamme ohjeistus on ollut verrattain kevyttä, ja sitä on annettu tapauskohtaisesti tai tarjouspyynnöissä”, Puranen kertoo.

Tiukka salailu kuuluu tällaisen toiminnan luonteeseen. Sitä perustellaan ostajan maanpuolustuksellisilla intresseillä, myyjän puolustushallinnon salassapitovelvoitteilla ja myyjän liikesalaisuuksilla. Ensin mainittujen suojaamiseksi tarjoajille on kerrottu, mitä tietoa saa julkistaa.

”Tarjoajat ovat saaneet julkistaa tiettyjä perustietoja (koneiden määrä, aseiden tyyppitiedot, teollisen yhteistyön suunnitelmat yleisellä tasolla) jo alustavista ja tarkennetuistakin tarjouksista, ja sama linja jatkuu myös lopullisten tarjousten osalta”, Puranen kertoo.

Myöskään Suomen puolustushallinto ei julkista tarjoustietoja tai ota niihin julkista kantaa kilpailun ollessa kesken.

Jos niin sanotut vanhat merkit pitävät paikkansa, tietoja ei julkisteta edes kilpailun ratkeamisen jälkeen. Hornet-valinta tehtiin 1992. Sen olennaiset tiedot pysyvät salassa niin kauan kuin koneilla Suomessa lennetään eli noin vuoteen 2030.

 

Puranen suhtautuu tyynesti ruotsalaisten esityksiin pitkälle menevästä puolustusyhteistyöstä, jos Gripen valitaan. Tämäntyyppisillä asioilla ei ole edes omaa lokeroa siinä kehikossa, jolla päätös tehdään.

Puranen muistuttaa prosessin kulusta:

”Teollisen yhteistyön, huoltovarmuuden ja kustannusten päätösalueiden arviointi tehdään hyväksytty/hylätty-asteikolla. Kun tarjoajan kokonaisuus läpäisee edellä mainittujen kolmen päätösalueen arviointikriteeristön, etenee se suorituskykyvertailuun. Valittavaksi tullaan esittämään sotilaallisen suorituskyvyn näkökulmasta parasta HX-kandidaattia.”

Puolustuspoliittinen harkinta tehtiin Purasen mukaan jo hankkeen alkumetreillä. Kaikkien neljän tarjoajamaan (Yhdysvallat, Ranska, Britannia ja Ruotsi) todettiin olevan Suomelle hyviä kumppaneita puolustuksen alalla.

”Lähtökohta varmasti on, että HX-valinta tulee lisäämään yhteistyötä kyseisen maan kanssa. Yhteinen kalusto ei kuitenkaan ole toimivan puolustusyhteistyön edellytys, ja tämä pätee kaikkiin neljään tarjoajamaahan”, Puranen arvioi.

Hän pitää silti mahdollisena, että turvallisuuspoliittisia aspekteja tarkastellaan vielä ennen hankintapäätöstä, mutta suuria muutoksia lähtökohtiin tuskin on tapahtunut.

Jättimäisen hävittäjäkaupan tuoksinassa on jälleen herännyt myös ajatuksia vastakaupoista. Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies myöntää Helsingin Sanomien haastattelussa, että EU kieltää suorat vastakaupat, mutta ”olisi anteeksiantamatonta olla hyödyntämättä tätä myös suomalaisten yritysten ja työpaikkojen hyväksi”.

EK ja Business Finland ovat perustaneet tarkoitusta varten GIPP-nimisen projektin (Global Innovation Partnership). Puranen muistuttaa, että se on täysin erillinen virallisesta HX-hankkeesta ja sen toiminnasta.

Purasen mukaan ”GIPP-hankkeella pyritään ns. ’Good Will’- sijoitusten suuntaamiseen Suomeen, mikä toki on arvokasta ja tärkeää työtä sinänsä”.