Puolitotuuksia palkitsemisrahoista ja epäselvä anteeksipyyntö – Finnairin yhtiökokouksen omituiset käänteet

Kotimaa 29.3.2012 10:36
Finnairin varsinainen yhtiökokous kokoontui Helsingin Messukeskuksessa keskiviikkona Helsingissä 28. maaliskuuta 2012. Kuva Jussi Nukari / Lehtikuva.

Finnairin keskiviikkona pidetty yhtiökokous oli suuri mediatapahtuma. Julkisuudessa viime aikoina poikkeuksellisen voimakkaasti röykytetty yhtiö sai roppakaupalla lisää julkisuutta kokouksessa, joka oli monessa suhteessa todella omituinen.

Kokouksen avannut hallituksen puheenjohtaja Harri Sailas kiitteli sydämellisesti yhtiön edellistä hallitusta, jolle valtionyhtiöistä vastaava ministeri Heidi Hautala oli vasta pari viikkoa aikaisemmin antanut potkut. Sailas kuitenkin kiitteli myös ministeri Hautalaa ja piti tärkeänä, että ministeri on käynnistänyt keskustelun valtionyhtiöiden palkitsemisesta.

Kokouksen yllätysesiintyjä oli Sailaksen edeltäjä Christoffer Taxell, joka esitti Sailaksen pyynnöstä pitkän ja pontevan selvityksen hänen aikanaan tehdyistä, kohua herättäneistä palkitsemisratkaisuista. Taxell ei kuitenkaan suostunut vastaamaan niitä koskeneisiin kysymyksiin. Vastaajaksi oli värvätty potkut saanut hallituksen jäsen Ursula Ranin.

Taxell kävi läpi kaikki kolme kohuttua palkitsemismuotoa. Yhtiö oli syksyllä 2009 ”kriittisessä vaiheessa” ja monet johtajat olivat ainakin hallituksen mielestä lähtöaikeissa. ”Mikään hallitus ei voinut ottaa riskiä” johtajakerroksen tyhjentymisestä, joten 18 johtajaa sitoutettiin 1,5 vuodeksi stay-bonuksilla. Ranin täsmensi, että edellinen toimitusjohtaja Jukka Hienonen toi hallituksen kokouksen nimilistan. Jokaisen nimen bonuksesta päätettiin erikseen.

Asuntokaupasta ei Taxellin mukaan suinkaan hyötynyt Vehviläinen vaan Finnair, joka ei ensimmäisen vuoden ajan pystynyt tarjoamaan uudelle toimitusjohtajalleen tälle kuuluvaa asuntoetua. Etu alkoi toteutua vasta, kun Ilmarinen osti Vehviläisen asunnon ja vuokrasi sen Finnairille. Taxell laski Finnairin hyötyneen tästä 100 000 euroa.

Vehviläisen 180 000 euron rekrytointipalkkio oli korvausta hänen menettämistään eduista edellisessä työpaikassa Nokia Siemens Networksissa, joka Taxellin mukaan ”tarjosi Vehviläiselle paremmat edut kuin Finnair voi tarjota”. Taxell ainoa pieni myönnytys arvostelijoille oli se, että tämä palkkio olisi ehkä kannattanut julkistaa ”vaikka sitä ei sääntöjen mukaan olisi pitänyt raportoida”.

Taxell korosti myös, että Vehviläinen käytti bonuksensa Finnairin osakkeiden ostoon. Samaa korosti Vehviläinen itsekin kokouspäivän jälkeisessä radiohaastattelussa. Tämä oli kuitenkin vain puolet totuudesta tässä asiassa.

Kumpikaan ei nimittäin raatsinut mainita, että nämäkin osakeostot maksaa Finnair. Vehviläisen toimitusjohtajakauden alkajaisiksi hyväksytyn uuden osakekannustinjärjestelmän perusteella Finnair on jo maksanut Vehviläiselle 72 001 euroa ja tulossa on vielä lisää rahaa veronmaksuun. Vehviläisen vuonna 2010 ostamien 43 270 osakkeen arvo on jopa nykyisellä rapahalvalla kurssilla noin 100 000 euroa. Hän saa vapaasti myydä osakkeensa kolmen vuoden karenssin jälkeen.

Sekä Taxell että Vehviläinen katsoivat toimineensa oikein. Vehviläinen kehui lisäksi onnistuneensa luomaan luottamusta henkilöstön ja johdon välillä. Sitä suurempi oli yhtiökokouksen hämmästys, kun hän pyysi hartaasti anteeksi ”teiltä hyvät osakkeenomistajat ja työtoverit Finnairissa.” Mitä hän siis pyysi anteeksi?

Jatko näyttää vaikealta

Yhtiökokouksen puheenvuorot osoittivat kuitenkin toista kuin Vehviläisen väitteet. Äänessä olivat pienosakkaiden lisäksi myös monet yhtiön työntekijät. Heidän kommenttinsa todistivat täydellisestä luottamuspulasta. ”Luottamus johtoon on kadonnut. Johto elää henkilökohtaisten pikavoittojen toivossa”, sanoi Finnairin tekniikassa työskentelevä Markku Kaukanen.

Juuri tähän kiteytyy suuri muutos henkilösuhteissa Finnairissa. Pomoja on haukuttu ennenkin ja väkeä on joutunut kilometritehtaalle. Koskaan ennen henkilöstö ei kuitenkaan ole epäillyt näin laajasti, että johdon pääasiallinen motivaatio on oman massin lihottaminen.

Näistä lähtökohdista jatko näyttää todella vaikealta. Kannattavuus on palautettava ja se edellyttää lisää kustannusleikkauksia. Johdon toiminnasta suivaantunut matkustamohenkilökunta kieltäytyy neuvottelemasta niistä. Lentäjiltä on saatu lisää tuottavuutta lisäämällä työmäärää, mutta perälauta eli viranomaisten asettamat lentotuntirajoitukset alkaa olla vastassa. Seuraavaksi pitäisi leikata liksoja ja se on todella vaikeata.

Tekniikassa eletään veitsi kurkulla. Puhutaan moottori- ja laitehuollon ulkoistamisesta, mikä maksaisi noin 350 työpaikkaa tai luopumisesta kaikesta muusta kuin linjahuollosta (lähes tuhat työpaikkaa).

Finnair on pelastettavissa. Esimerkkiä ei tarvitse hakea kaukaa. Pohjoismainen SAS on tehostanut toimintaansa kymmenen raskaasti tappiollisen vuoden ajan. Hammasta on kiristetty, mutta kaikki on tehty yhdessä ja lakkoilematta. Viime vuonna SAS:n toiminnallinen tulos oli suunnilleen plus miinus nolla. Tappiota tuli vain espanjalaisen osakkuusyhtiön Spanairin konkurssin takia.

Ja kuitenkin SAS:n lähtökohdat ovat olleet selvästi Finnairia huonommat. Noin puolet suomalaisyhtiön bisneksestä on kannattavaksi ilmoitettua kaukoliikennettä koko ajan kasvavaan Aasiaan ja vain toiset puolet tappiollista lähiliikennettä taantuvassa Euroopassa. SAS sen sijaan joutuu repimään lähes kaiken leipänsä Euroopasta.

Finnairin uusi hallitus voi ja sen pitää tukea johtoa nimenomaan suhteiden palauttamisessa henkilöstöön. Tässä suhteessa mainio jäsenvalinta on eurooppalaisen ilmailu- ja avaruusteollisuuskonsernin henkilöstöjohtajan tehtävät pian jättävä Jussi Itävuori (joka muuten ei ole toiminut sotilaslentäjänä kuten yhtiökokoukselle kerrottiin. Itävuori on käynyt ilmavoimien varusmiesohjaajakurssin mutta siirtynyt heti sen jälkeen siviiliin ja jättänyt lentämisen).

Muussa liiketoimintaan liittyvässä päätöksenteossa uudesta hallituksesta ei ole odotettavissa isoakaan apua vielä aikoihin. Yhdelläkään sen jäsenellä ei ole kokemusta yritysjohtamisesta nimenomaan tällä alalla, muutamilla ei millään muullakaan alalla. Saksalainen Klaus Heinemann on rahoitusekspertti, mistä varmasti on apua lähivuosien jätti-investoinneissa. Niihin tarkoitetut osakeantirahat ovat sulaneet tappiolliseen toimintaan.