Veikkauksen psykologimainos ei ole yksittäinen mediakohu: Yhtiö on pelannut sikaa jo vuosia

Kommentti: On syytä ihmetellä, miksi Veikkauksen johto ei ole vieläkään ymmärtänyt, millainen mainos on sovelias ja millainen ei.
Veikkauksen toimitusjohtaja Olli Sarekoski Veikkauksen pääkonttorilla Helsingissä 6. elokuuta 2019. © Martti Kainulainen / Lehtikuva

Valtion täysin omistama peliyhtiö Veikkaus tiedotti 6. elokuuta merkittävästä muutoksesta, joka liittyy rahapelien mainostamiseen. Veikkaus kertoo laittavansa osan mainontaansa tauolle syyskuun loppuun saakka.

Muutamat mainoksemme ovat olleet sellaisia, etteivät ne vastaa yhtiön hyväksyttyjä markkinointilinjauksia”, Veikkauksen toimitusjohtaja Olli Sarekoski (kok) toteaa tiedotteessa.

Mitä ovat nämä ”muutamat mainokset”, jotka eivät vastaa hyväksyttyjä markkinointilinjauksia?

Uusin kohu liittyy radiomainokseen, jossa mies soittaa psykologille ja kysyy, onko hyväksyttävää hakea elämään jännitystä rahapeleistä. Psykologi vastaa, että kyllä on.

Mainoksesta nousi kohu ensin sosiaalisessa mediassa, asiasta kirjoitettiin useissa sanomalehdissä ja niiden pääkirjoituksissa, kuten Helsingin Sanomissa ja Kauppalehdessä.

 

Todellisuudessa Veikkauksen mainonta on ollut hyvin kyseenalaista jo useita vuosia. Se on myös yksi syy sille, miksi Raha-automaattiyhdistys, Veikkaus ja Fintoto yhdistettiin pari vuotta sitten yhdeksi yhtiöksi.

Veikkausta on yritetty suitsia niin, että pelaajat tunnistautuvat pelikoneilla ja asettavat pelirajoja. Mainosten yhteydessä on muistutettu maltillisesta pelaamisesta.

Ministeriöiden ja poliitikkojen tekemät tiukennukset ovat kuitenkin valuneet hukkaan, sillä Veikkausta valvova Poliisihallitus joutuu muistuttamaan yhtiötä sen mainoksista tämän tästä. Ja kyse ei ole mistään ”normaalista kirjeenvaihdosta”, vaikka Veikkauksen johto niin väittää.

Veikkaus on muun muassa ristiinmyynyt kuluttajille rahapelejä. Tämä on kielletty, sillä markkinointilinjausten mukaan kuluttajalle ei saa rahapelien ostotilanteessa tuputtaa muita rahapelituotteita.

Poliisihallitus on muistuttanut Veikkausta samasta asiasta vuosina 2011, 2012, 2015, 2016, 2017 ja 2018. Lisäksi markkinointia on kohdistettu alaikäisille ja noottia on tullut myös siitä, että mainontaa on kohdistettu paljon pelihaittaa aiheuttaviin peleihin, kuten nopeatempoisiin hedelmä- tai pokeripeleihin. Tämäkin on arpajaislain mukaan kiellettyä.

Veikkauksen ”miljonäärimainokset” herättävät yhä enemmän ihmetystä. Kansalaisaloite puolestaan vaatii Veikkauksen ”yksikätisten rosvojen” kieltämistä julkisissa tiloissa.

 

Veikkauksen monopolin ainut ehto EU-sääntöjen mukaan on se, että yhtiö estää pelihaittoja. Runsaaseen pelaamiseen yllyttävä mainostaminen on kaikkea muuta kuin pelihaittojen estämistä.

Jos nykyinen toiminta jatkuu myös Antti Rinteen (sd) hallituksen kaudella, on selvää, ettei Veikkauksen monopolille ole enää perusteita. Siinä tapauksessa Suomessa otetaan käyttöön peliyhtiöitä koskeva lisenssijärjestelmä, ja ulkomaiset peliyhtiöt tulevat osaksi pelimarkkinoita. Mallia haetaan Ruotsista ja Tanskasta.

Pelien sääntely ja niiden mainonnan valvonta sen sijaan todennäköisesti tiukentuvat, mikä on luonnollista yksityisten yritysten tullessa tiukasti tarkkaillulle rahapelimarkkinalle.

Veikkausvoittovaroista nauttivat tahot joutuvat sen sijaan todennäköisesti kerjuulle, sillä valtion budjetista ei löydy satoja miljoonia euroja sosiaalijärjestöjen ja nuorisoliikunnan tukemiseen.

Hyvän rahoittaminen peliongelmaisten addiktiolla on kuitenkin ristiriidassa valtion monopoli-idean kanssa. Suomessa on yli 120 000 peliongelmista kärsivää ihmistä.

 

Voi vain ihmetellä johtamistyyliä, jota Veikkauksessa on harjoitettu Olli Sarekosken ja varatoimitusjohtaja Velipekka Nummikosken (kok) voimin. Luulisi, että valtio haluaa huolehtia vastuullisesti kolmen miljardin arvoisesta Veikkauksesta ja siitä, että tiede, taide ja sosiaalijärjestöt saavat avustuksensa.

Valtion rahapelimonopoli on pelannut sikaa systemaattisesti jo vuosia.

Säilyttääkseen asemansa Veikkauksen on pakko muuttua ja kovapalkkaisen johdon alkaa ymmärtää, millainen mainos on sovelias ja millainen ei.