Selvitys Veikkauksen miljoonahankinnasta valmis: Moitteita tuli, mutta pääosin poliitikoista koostuva hallitus sai ”synninpäästön”
Uutisanalyysi: Veikkauksen pelastus oli, ettei aikaisempaa oikeuskäytäntöä löytynyt riittävästi.
Valtion rahapeliyhtiö Veikkauksen pelijärjestelmän kilpailutusta koskeva ulkopuolinen lakiselvitys on valmistunut.
Selvitys sai alkunsa Ylen MOT-ohjelman 27. tammikuuta 2020 julkaisemasta jutusta, jossa kerrottiin Veikkauksen jättäneen kilpailuttamatta pelijärjestelmäänsä koskevan 20 vuoden pituisen sopimuksen, jonka arvo on useita kymmeniä miljoonia euroja.
Veikkaus teki uuden sopimuksen ”vanhan kumppaninsa” International Game Technology PLC:n kanssa vuonna 2018.
Hankintalain mukaan valtionyhtiön pitää kilpailuttaa arvokkaat sopimukset, samaa edellyttää EU-direktiivi.
Omistajaohjausministeri Tytti Tuppurainen (sd) pyysi Veikkauksen hallitukselta selvitystä, joka julkaistiin 20. helmikuuta.
Selvityksessä Veikkauksen laki- ja vastuullisuusjohtaja Pekka Ilmivalta selosti hankintalakiveivausta 13 sivun verran. Osa asiakirjasta on salattu liikesalaisuuteen vedoten.
Laki- ja vastuullisuusjohtajan mukaan pelijärjestelmän hankintaoikeudellinen riski kyllä tunnistettiin, mutta kokonaisarviossa se arvioitiin ”hallittavaksi”.
Ministeri Tuppurainen ei ollut tyytyväinen Veikkauksen antamaan selvitykseen ja hän tilasi ulkopuolisen laillisuusarvion. Arvion toteutti asianajotoimisto Bird & Bird, jonka tekemän selvitys on pituudeltaan 11 sivua.
Käytännössä juristit pähkäilivät, pitikö Veikkauksen kilpailuttaa pelijärjestelmäsopimuksensa vuonna 2018.
Selvityksen lopputulema on, ettei hankintaa tarvinnut kilpailuttaa, koska Veikkaus oikeutti toimintansa hankintalain 136 §:n 2 momentin 2 kohdalla.
Pykälä mahdollistaa hankintasopimuksen muuttamisen, jos tietyt ehdot täyttyvät. Kuten se, että sopimuskumppanin on tarpeen suorittaa ”lisätöitä tai -palveluja”.
Tätä lakipykälää Veikkaus sovelsi. Juristit pitivät soveltamista mahdollisena, mutta ongelmatonta se ei ollut, sillä kyse on tulkinnasta.
Juristien mukaan kotimaista oikeuskäytäntöä kyseisen pykälän soveltamisesta on vain yhden tapauksen verran, eikä heidän tiedossaan ollut kansainvälistäkään soveltamiskäytäntöä.
Toisin sanoen: Riittävä määrä oikeuskäytäntöjä puuttui.
Selvityksen tekijät päätyvät kuitenkin antamaan varovaiset moitteet. Heidän mukaansa Veikkauksen olisi kaikesta tulkinnallisuudesta ja soveltamisesta huolimatta pitänyt tehdä hankintalain mukainen sopimusmuutosilmoitus kyseisestä pelisopimuksesta. Tätä ilmoitusta Veikkaus ei tehnyt.
Jos Veikkaus olisi tehnyt ilmoituksen, olisivat Kilpailu- ja kuluttajavirasto ja markkinat olleet tietoisia hankinnasta ja sen uusimisesta.
Kilpailijat olisivat voineet myös valittaa markkinaoikeuteen, jos ne olisivat kokeneet kohdanneensa vääryyttä julkisen hankinnan kilpailutusprosessissa.
Juristit antavat selvityksessään osittaisen ”synninpäästön” myös Veikkauksen hallitukselle, sillä mahdollinen hankintalain vastainen menettely ei sellaisenaan synnytä yhtiöoikeudellista vastuuta hallituksen jäsenille.
”Käytännössä voisi olla mahdollista, että hankintalain vastaisen toiminnan johdosta katsottaisiin, että hallituksen jäsen on rikkonut osakeyhtiölain 1 luvun 8 §:n mukaista huolellisuusvelvoitetta”, juristit kirjoittavat.
Veikkauksen hallituksessa istuivat sopimuksen teon aikana kansanedustajat Ilkka Kanerva (kok), Tuomo Puumala (kesk), Jutta Urpilainen (sd) ja entinen kansanedustaja Raimo Vistbacka (ps/sin) ja kauppatieteen maisteri Hanna Sievinen. Valtion edustajana oli finanssineuvos Minna Pajumaa. Hallitusta johti Olli-Pekka Kallasvuo.
Omistajaohjausministeri Tuppurainen otti valtioneuvoston tiedotteessa kantaa myös juridiseen selvitystyöhön. Tuppuraisen mukaan valtio-omistaja pitää tärkeänä hankintalain tavoitteena olevaa markkinoiden kilpailullisuuden lisäämistä.
Kilpailutusta kyseisen IGT-sopimuksen osalta saadaan muutama tovi odottaa, sillä nykyinen pelisopimus päättyy vuonna 2024.