Vesitetty vallankumous
Vake Oy:n entinen hallituksen puheenjohtaja Reijo Karhinen syyttää omistajaohjauksen johtoa demokratian halventamisesta.
Vastavalittu pääministeri Juha Sipilä (kesk) aikoi mullistaa tavan, jolla valtio käyttää valtaa omistamissaan yhtiöissä.
Koko omistajaohjaus yhtiöitettäisiin. Valtion omistukset siirrettäisiin kehitysyhtiöön, jonne siirtyisi myös aiemmin virkatyönä tehty omistajaohjaus.
Hallituslähde kertoo SK:lle, että suunnitelmia esiteltiin hallituskumppaneille ensimmäisen kerran Kesärannassa loppuvuodesta 2015. Huomiota herätti se, että uudesta kehitysyhtiöstä oli puhumassa Pekka Ala-Pietilä, entinen Nokian johtaja.
Hänet tiedettiin läheiseksi Sipilän kanssa. Politiikan juoruissa Sipilän oli kerrottu jopa kaavailleen Ala-Pietilää valtiosihteerikseen. Useat lähteet kertovat hänen olleen Sipilän keskeinen sparraaja omistajaohjauksen uudistamisessa.
Ala-Pietilä oli saanut edellisen hallituksen omistajaohjausministeriltä Sirpa Paaterolta (sd) potkut Solidiumin hallituksen johdosta. Ala-Pietilä oli syyttänyt potkuistaan valtioneuvoston kanslian omistajaohjausosaston päällikköä Eero Heliövaaraa. Heliövaara oli pyrkinyt lujittamaan osastonsa otetta valtion pörssiosakkeita hallinnoivasta Solidiumista.
Sipilän talouspoliittinen erityisavustaja Markus Lahtinen jakoi hallituskumppaneille materiaaleja erilaisista malleista, joilla omistajaohjaus olisi organisoitu uudelleen.
Hallituslähteen mukaan mallit valmisteltiin pääministerin kabinetissa, koska Heliövaaran osasto ei suostunut niitä tekemään – ainakaan toivotunlaisina. Virkamiehet pitivät suunnitelmia mahdottomina toteuttaa.
Sipilälle kävi ensimmäisen pääministerivuoden aikana selväksi, että omistajaohjauksen yhtiöittäminen törmäisi lakiin. Päätöksenteosta häviäisi virkavastuu, mikäli omistajavalta siirrettäisiin yhtiöön.
Toinen iso tavoite Sipilällä oli saada valtionyhtiöiden myynnit peukalonsa alle. Hän oli jo oppositiossa puhunut viiden miljardin euron kasvurahastosta, joka sijoittaisi tulevaisuuden aloille, kuten biotalouteen ja digitalisaatioon. Pääomat rahasto olisi saanut myymällä Solidiumin omistuksia.
Sipilä ei koskaan kajonnut Solidiumiin. Syynä saattoi olla se, että hallituskumppani kokoomus vastusti yhtiön sorkkimista.
Valtion kehitysyhtiöstä tuli eräänlainen kompromissi alkuperäisistä tavoitteista. Ajatuksena oli, että se voisi myydä valtionyhtiöiden osakkeita ja käyttää tuloja uusiin sijoituksiin. Yhtiön kautta voitaisiin myös vaikuttaa valtionyhtiöiden kehittämiseen.
Sipilä haki miljardit visioihinsa valtion strategisista omistuksista, jotka olivat valtioneuvoston kanslian omistajaohjausosaston hallinnassa. Tällaisia olivat muun muassa Finnair, Fortum, Neste, Posti, Vapo ja VR.
Valtio oli määritellyt omistusrajat, joiden alle valtion osuus yhtiöstä ei saanut laskea. Sipilän ratkaisu oli madaltaa rajoja. Uuden periaatepäätöksen mukaan valtio voisi turvata strategiset etunsa kolmasosan osuudella. Rajoja rukkaamalla syntyi uutta myytävää, joka siirrettäisiin tarkoitusta varten perustettavaan valtion kehitysyhtiöön.
Perussuomalaisten ryhmänjohtaja Sampo Terho vaati yhtiölle suomalaista nimeä, jollaiseksi löytyi Valtion kehitysyhtiö Vake Oy. Yhtiö perustettiin elokuussa 2016.
Sinne tilitettiin Ekokemin osakkeiden myynnistä vajaa sata miljoonaa euroa. Vakeen oli määrä siirtää kahdeksan yhtiön osakkeita, jotkut kokonaan, ja osasta, kuten Nesteestä, siirrettäisiin vain uuden omistusrajan ylittävä osuus.
Yhteistä kaikille olisi se, että ne voitaisiin myydä valtioneuvoston päätöksellä ilman eduskunnan lupaa. Myyntitulojen käytöstä päätettäisiin yhtiössä, ei eduskunnassa.
Hallitus antoi Vaken perustamista ja omistusrajojen muutoksia koskevan lakiesityksen eduskunnalle lokakuussa 2016. Lainsäädännön arviointineuvosto moitti esitystä, koska siitä ei käynyt ilmi, mihin yhtiötä tarvittiin.
Yrityksille oli Suomessa tarjolla runsaasti riskirahaa. Vaalikampanjassaan Sipilä oli puhunut tarpeesta ”välirahoitukselle”, oman ja vieraan pääoman välimuodolle. Se olisi ikään kuin lainaa, jolle ei tarvittaisi vakuutta, tai pääomasijoitus, joka ei antaisi sijoittajalle äänivaltaa yhtiössä. Vaalien alla tällaista rahoitusmallia alkoi tarjota OP-ryhmä – pääjohtajansa Reijo Karhisen ja Sipilän käymien keskustelujen innoittamana. Vuoden kuluttua tätä rahoitusta oli pankista ottanut viisi yritystä.
Yhtiössä ylintä valtaa käyttää omistaja. Kun valtio omistaa yhtiön, kuka on valtio?
Vasemmistopoliitikot haluavat tyypillisesti korostaa maan hallituksen ja eduskunnan valtaa. Sipilän näkemyksen mukaan valta olisi osakeyhtiössä. Pääministerin luotetut johtajat tekisivät yhtiössä rohkeita päätöksiä ilman turhaa julkisuutta ja hidasteita.
Valtioneuvoston kanslian omistajaohjausosastolla taas ei olla innoissaan poliittisesta ohjauksesta ainakaan silloin, jos yhtiöitä ohjataan tavoittelemaan muita päämääriä kuin taloudellista tulosta. Yhtiöistä ei haluta liian itsenäisiä, ja valtion tulee olla vahva omistaja riippumattomien virkamiestensä kautta.
Julkisuudessa Vake kiinnosti nimenomaan sijoitusyhtiönä: mitä osakkeita se myisi ja mihin se sijoittaisi?
Kulisseissa kovin taistelu käytiin kuitenkin valtionyhtiöiden kehittämisestä. Sipilän visiossa Vake olisi voinut esimerkiksi pilkkoa Postin tai kirittää sitä uusiin avauksiin. Virkamiesten mukaan tällainen ohjaus kuului omistajaohjausosastolle. Hallituskumppanit taas halusivat varmistaa, ettei Vakesta tule keskustalaisen aluepolitiikan työkalua. Lain mukaan Vaken sijoituspäätökset tehtäisiin valtioneuvostossa.
Osakkeiden piti siirtyä Vakeen lain hyväksymisen jälkeen. Mitään ei tapahtunut. Marraskuussa 2017 miljardiosakkeiden siirtymistä Vakeen oli odotettu jo vuoden ajan. Vaken hallituksen johtoon nostettiin pankkiryhmästä eläköitymässä ollut Reijo Karhinen.
Vuorineuvos Karhinen kuulostaa puhelimessa kiihtyneeltä.
”Minusta veronmaksajien on hyvä tietää, miten räikeä esimerkki tämä tapaus on siitä, mihin demokraattisen päätöksentekoprosessin halventaminen voi johtaa.”
Karhinen on päättänyt puhua suunsa puhtaaksi. Hän arvostelee kovin sanoin omistajaohjausosastoa, joka oli täysin haluton edistämään Sipilän projektia.
Maaliskuussa 2018 Vake palkkasi toimitusjohtajaksi Tieto Oyj:n innovaatiojohtajan Taneli Tikan. Vake odotti edelleen pääomia.
”Vasta vuoden 2018 lopulla ne siirrettiin, vaikka poliittinen päätös oli syntynyt jo 2016. Minäkin sain seurata vuoden 2018 aikana monta kertaa talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa, kun siellä todettiin, että ne osakkeet on siirrettävä nopeasti. Niin ei vain tapahtunut”, Karhinen sanoo.
Kun osakkeet lopulta siirtyivät, oli valtakysymys ratkaistu omistajaohjausosaston eduksi. Osaston uuden päällikön Kimmo Viertolan nimissä annetussa tiedotteessa todettiin, että osakkeiden omistajaohjaus säilyisi hänen johtamallaan osastolla.
Viertola sai Karhisesta väsymättömän vastustajan. Karhinen halusi päästä luomaan uutta. Hän kertoo uskovansa edelleen, että isänmaan etu vaatii Vakelta reipasotteista toimintaa: edessä on talouden rakennemuutos, joka ei onnistu ilman valtion panosta.
Jo OP-ryhmän johdossa hän oli hakenut kasvua uusilta alueilta. Perustettiin yksityissairaaloita, vuokrattiin sähköautoja. Karhisen eläköidyttyä Timo Ritakallio alkoi karsia näitä hankkeita, mikä tuskin vähensi Karhisen näyttämisen halua Vakessa.
Vake valmisteli Tikan ja Karhisen johdolla vuoden ajan sijoitusstrategiaa, joka julkistettiin maanantaina 11. maaliskuuta 2019. Sen mukaan yhtiö sijoittaisi aluksi tekoälyyn keskittyviin kasvuyrityksiin.
Päivän aikana selvisi, että perjantaina eroa pyytänyt ja toimitusministeristönä jatkava hallitus ei voisi tehdä päätöksiä sijoituksista. Vake joutuisi odottamaan vaalien yli.
Demarit tavoittelivat Vaken pääomien tuntuvaa vähentämistä.
Antti Rinteen (sd) vetämissä hallitusneuvotteluissa sovittiin, että Vake saisi jatkaa. Sen strategia pitäisi kuitenkin muuttaa tukemaan hallitusohjelman tavoitteita. Turhautunut toimitusjohtaja Tikka lähti yhtiöstä.
Omistajaohjausministeriksi jälleen noussut Sirpa Paatero asetti selvitysmiehen pohtimaan yhtiön jatkoa. Vakessa pelättiin, että selvitys tähtää sen lopettamiseen. Keskusta oli vaatinut pitämään Vaken pystyssä, mutta demarit tavoittelivat joka tapauksessa yhtiön pääomien tuntuvaa vähentämistä.
Karhinen sanoo kertoneensa Paaterolle kesäkuun alussa, että Tikka oli lähdössä ja tilalle oli ehdolla Vaken hallituksen jäsen, Sitran ennakointi- ja strategiajohtaja Paula Laine. Karhisen mukaan Paatero hyväksyi tämän.
”Hän sanoi vielä, että edetkää mieluummin nopeammin kuin hitaammin. Tämän mukaan sitten mentiin.”
Vaken hallitus haastatteli Laineen perjantaina 14. kesäkuuta ja valitsi hänet toimitusjohtajaksi. Karhinen lähetti asiasta viestin Paaterolle. Nimitys aiottiin julkistaa maanantaina. Maanantaiaamuna Karhinen varmisti vielä ministeriltä, että toimitusjohtajanimityksen sai tehdä ja julkistaa.
”Arvostaisin kovasti ohjaustanne, miten saamme tyylikkäästi Vaken uuden tj:n nimityksen tänään maaliin.”
Paatero vastasi:
”Olemme viikonlopun aikana käyneet keskustelua Kimmo Viertolan kanssa, jonka pohjalta ei tänään kannata tehdä mitään asian suhteen. Pidämme palaveria ministerien kanssa ja palaamme asiaan, kun mahdollista.”
Karhinen kertoo, että samalle päivälle sovittu toimitusjohtajan esittelytilaisuus muuttui puhutteluksi. Osastopäällikkö Viertola teki Laineelle selväksi, että Vaken toimitusjohtajan pesti olisi todella epävarma työpaikka.
Viertola myös kielsi Karhista tapaamasta ministeri Paateroa ja ilmoitti, ettei pääministeri Rinne tulisi Sipilän tapaan tapaamaan Vaken hallitusta.
Viertolan mukaan käytäntönä on vuosien ajan ollut, että omistajaohjausvirkamies osallistuu ministerin ja yhtiön tapaamisiin. ”Tämä on kerrottu yhtiöille, myös Vakelle”, Viertola sanoo SK:lle.
Karhinen kertoo Viertolan tuoneen esiin myös, että Rinteen hallitus tarvitsisi Vakesta miljardi euroa hallitusohjelman lupausten rahoittamiseen. ”Viertola sanoi minulle ja Laineelle, että ymmärrättehän, nyt on tällainen vaje rahoista ja on kaksi paikkaa, mistä ne voidaan ottaa: Solidium taikka Vake.”
Viertola oli sekä Solidiumin hallituksen jäsen että Vaken omistajaohjauksesta vastaava virkamies. Hän ratkaisi intressiristiriidan siirtämällä Vaken omistajaohjauksen muodollisesti yhdelle alaisistaan. Viertola kieltäytyy kommentoimasta ”luottamuksellisia budjettiin liittyviä asioita” ja toteaa, ettei yhtiöiden toimintojen välillä ole intressiristiriitaa.
Vake-selvitystä ministeri Paaterolle alkoi tehdä Jouni Hakala, Elinkeinoelämän keskusliiton johtaja. Hakala tukeutui pikavauhtia tekemässään selvityksessä omistajaohjausosaston antamiin tietoihin ja analyysiin. Viertola ja Hakala ovat entisiä työkavereita valtion Teollisuussijoituksen johtoryhmästä.
Hakala esitti johtopäätöksenään Vaken siirtämistä Teollisuussijoituksen alaiseksi, vaikka Karhisen mielestä koko raportin muu sisältö ei edes tukenut tällaista johtopäätöstä.
Valtion omistama yhtiö lobbasi valtiota säilyttääkseen itsensä ja varansa.
Samaan aikaan Karhinen kamppaili saadakseen yhtiölle toimitusjohtajan sitä puolustamaan. Hän vaati omistajalta kirjallista ohjetta ja muistutti, että nimitys on hallituksen päätös eikä ministeri olisi saanut sitä estää.
”Paatero painosti hallitusta osakeyhtiölain vastaisesti”, Karhinen sanoo.
Paatero olisi voinut kutsua koolle yhtiökokouksen ja vaihtaa hallituksen. Sitä hän ei halunnut tehdä. Puoluetoveri arvioi, että Postin kanssa taistellut Paatero ei halunnut joutua kahden rintaman sotaan.
Heinäkuussa Vake sai omistajaohjauskirjeen. Se sai nimittää toimitusjohtajan, ja sen tuli esittää syksyyn mennessä oma ehdotus yhtiön tulevaksi strategiaksi.
Seuraavaksi Paateron kabinetissa seurattiin kiusaantuneina Karhisen vastahyökkäystä. Strategiatyöstä kasvoi demareiden näkökulmasta iso lobbausoperaatio. Toimitusjohtaja Laine ja sidosryhmäjohtaja Saara Mattero alkoivat tavata yhteiskunnan vaikuttajia.
Lobbaritoimisto Rud Pedersen oli palkattu vaikuttamistyöhön tueksi jo toukokuussa. Valtionyhtiö siis lobbasi valtiota valtion varoilla säilyttääkseen itsensä ja varansa.
Karhisen mielestä kyse ei ollut lobbauksesta, mutta hän myöntää, että sidosryhmätapaamisilla haluttiin myös puolustautua väitteiltä, joiden mukaan ”kukaan kaupungilla” ei uskonut Vaken tarpeellisuuteen.
Karhinen kysyi jopa oikeuskanslerilta neuvoa ristiriitaiseen omistajaohjaukseen. Hän kertoo saaneensa ohjeen ottaa juristit avuksi etsimään oikeaa etenemistapaa.
”Hallituksen puheenjohtajan on aina ajateltava vain yhtiön etua”, Karhinen sanoo.
Parissa kuukaudessa Vakessa valmistui strategia, jonka yhtiö vakuutti nauttivan laajaa kannatusta ympäri yhteiskuntaa.
Jos demareilla oli tarkoitus viedä Vakelta miljardit Hakalan selvitykseen nojaten, se jäi tekemättä. Omistajaohjausministeri Paatero jätti eronpyyntönsä marraskuussa Postin omistajaohjaukseen liittyvän sotkun vuoksi. Joulukuussa kaatui puolestaan pääministeri Rinne.
Helmikuussa 2020 pääministeri Sanna Marinin (sd) hallitus teki ilmastokokouksessaan päätöksen, joka oli lähes identtinen Vaken strategian kanssa. Viertolan vetämä työryhmä pantiin valmistelemaan toimenpiteitä Vaken muuttamisesta Ilmastorahastoksi.
Raportti valmistui huhtikuussa, mutta haudattiin saman tien. Sen mukaan rahastoon ei pidä siirtää Vaken omistuksia, vaikka poliitikot olivat juuri näin päättäneet.
”Miten ihmeessä Suomen kansan enemmistön valtuuttamana vallassa olevan hallituksen kerta toisensa jälkeen julkilausuma tahtotila Vaken tai Ilmastorahaston osalta voidaan ohittaa virkamiesten toimesta toistuvasti”, Karhinen kysyy.
Huhtikuussa 2020 Vaken yhtiökokouksessa Karhinen ja muu hallitus saivat potkut ilman ennakkovaroitusta. Tietoa omistajaohjausministeri Tytti Tuppuraisen (sd) ratkaisusta ei ollut edes päähallituskumppani keskustalla. Uusi hallitus koottiin omistajaohjauksen virkamiehistä.