Hallituksen eväät syöty
Keskusta ja kokoomus joutuvat sietämään toisiaan vielä yli vuoden. Juha Sipilän ministeristön elämänlanka on sinisten käsissä.
Perjantaina 9. helmikuuta pääministeri Juha Sipilän (kesk) porvarihallituksen eväskorista repesi pohja, kun perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk) kertoi Helsingin Sanomille, että hän keskeyttää perhevapaauudistuksen valmistelun.
Hallituskumppani kokoomus hermostui täysin.
Saarikkoa syytettiin pelisääntöjen rikkomisesta ja törkeästä oharista, koska hän ei ollut puhunut aikeistaan muille uudistusta valmisteleville ministereille, opetusministeri Sanni Grahn-Laasoselle (kok) ja sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattilalle (sin).
Kokoomus arvosteli raivokkaasti keskustan eduskuntaryhmää Saarikon työntämisestä seinää vasten.
”Onko tämä enää Sipilän hallinnassa. Heidän eduskuntaryhmänsä päätti, mitä hallitus tekee”, kokoomusjohdon jäsen tuskailee.
Saarikko joutui antamaan periksi, koska ryhmän mielestä kotihoidontukeen ei saanut kajota.
Keskustasta myönnetään, että eduskuntaryhmä pani Saarikon samanlaiseen ahdinkoon kuin entisen ympäristöministerin Paula Lehtomäen (kesk), joka aikanaan joutui jätevesiasetuksen kanssa suuriin vaikeuksiin omiensa kanssa.
Valmistelun keskeyttäminen oli Saarikon henkilökohtainen pelastusyritys ja irtiotto hankkeesta, jonka hän ja muu hallitus potkivat liikkeelle hallituksen talousarvioneuvotteluissa kesällä 2017. Hätäisesti käynnistetty uudistustyö oli koko ajan vaikeuksissa. Valmista ei tullut, vaikka ministerikolmikko sai kaksi kertaa lisäaikaa.
Neuvotteluihin osallistuneet työmarkkinajärjestöjen edustajat ihmettelivät hallituksen toimia, koska he saivat eteensä vain virkamiesten esityksiä. Esillä ei ollut kertaakaan ehdotusta, jolla olisi ollut kaikkien hallituspuolueiden hyväksyntä.
Perhevapaaremontin kariutuminen tarkoittaa sitä, että Sipilän hallituksen aktiivinen kausi on jäämässä reiluun kahteen vuoteen. Puolueiden tähtäin on jo ensi vuoden eduskuntavaaleissa.
Toukokuussa 2015 muodostettu hallitus harjoitteli ensin muutaman kuukauden avokonttorissa ja kesälaitumilla. Soten valmistumisen jälkeen hallitus hoitaa lähinnä pakolliset asiat, kunnes uusi hallitus nimitetään vaalien jälkeen.
Mielipidemittausten mukaan kokoomus on vahva suosikki seuraavaksi pääministeripuolueeksi. Kokoomuksen puheenjohtajalla, valtiovarainministeri Petteri Orpolla ei kuitenkaan ole kiire pääministeriksi. Siihen on kaksi syytä: sote ja vaalien jälkeinen hallituspeli.
Kokoomuksen johdossa pidetään parempana vaihtoehtona, että Sipilän joukkue pysyy rampanakin jaloillaan ja eduskuntavaalit pidetään normaalina ajankohtana huhtikuussa 2019. Puolue ei halua lopullisesti katkaista välejään keskustaan.
Kokoomus yrittää varmistaa vaalien jälkeen hyvän aseman, jossa se suurimpana ryhmänä voisi kilpailuttaa keskustaa ja sosiaalidemokraatteja. Hallituksen hajottaminen tarkoittaisi sitä, että seuraavaa hallitusta ei koottaisi ainakaan kokoomuksen ja keskustan yhteistyön varaan.
Myös kokoomuslaiset ovat huolissaan keskustan kannatuksen laskusta. Jos keskusta kutistuu vaaleissa liikaa, se vahvistaa sosiaalidemokraattien ja pienten puolueiden asemia hallitusneuvotteluissa.
Vuoden 2011 neuvottelut ovat Orpolla muistissa. Silloin käytännössä vihreät veivät hallitusta muodostaneelta Jyrki Kataiselta (kok) porvarikortin ja pakottivat Kataisen kokoamaan ministeristön, jossa keskustan asemesta olivat mukana molemmat vasemmistopuolueet.
Porvarihallitus on kokoomukselle kelvollinen vaihtoehto eduskuntavaalien jälkeenkin, ja Sipilän johtama keskusta on monella tavalla myös mieluisa kumppani. Näkyvin esimerkki yhteisestä linjasta on hallituksen talouspolitiikka, jota erityisesti kokoomuslaiset jaksavat ylistää.
Sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Antti Rinne puolestaan on siirtänyt puoluettaan vasemmalle syrjäytettyään Jutta Urpilaisen. Viime vaalikauden lopussa samassa hallituksessa olleet kokoomus ja Sdp riitautuivat perinpohjaisesti.
Rinne ilmoitti, ettei Sdp mene samaan hallitukseen puheenjohtaja Alexander Stubbin johtaman kokoomuksen kanssa. Tuo este poistui jo kesällä 2016, kun Orpo kampesi Stubbin sivuun.
Orpo haluaa pitää puhevälit kunnossa myös Rinteeseen. Mielipidemittausten mukaan on mahdollista, että vaalien jälkeen kaksi suurinta puoluetta ovat kokoomus ja Sdp. Sellaisessa asetelmassa Orpo joutunee hylkäämään hallituskumppanuuden keskustan kanssa.
Pääministeripuolue keskustassa velloo kaksi tunnetta: pelko ja uho. Puolueessa pelätään vaalitappiota ja ajautumista oppositioon.
Keskustan eduskuntaryhmässä hermot ovat kireällä, koska kannatuslukujen mukaan joka neljäs edustaja on vaarassa menettää paikkansa. Kyselytutkimusten lisäksi toinen ankeuttaja on kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen (kesk/kapu).
Väyrynen tärveli keskustan kotirauhan voittamalla presidentinvaaleissa puolueen ehdokkaan Matti Vanhasen. Tästä innostunut Väyrynen päätti pyrkiä seuraavaksi Sipilän paikalle puolueen puheenjohtajaksi.
Hallituksen ja maan asioiden sijasta keskustassa suurin mielenkiinto kohdistuu kannatusmittauksiin ja kesäkuun puoluekokoukseen. Keskusta ei ole lähdössä Sipilän hallituksesta, vaikka suhteet kokoomukseen ovat viileät. Yhteistyön pitävin liima koostuu sotesta, maakuntauudistuksesta ja talouspolitiikasta.
Eniten hallitusyhteistyötä arvostelevat keskustan punamultasiipeen kuuluvat kansanedustajat ja ne, jotka ovat sotkeneet näppinsä sote-väännöissä. He pitävät talouspolitiikkaa liian oikeistolaisena ja sosiaalidemokraatteja sopivampana ja helpompana yhteistyökumppanina.
Hallitustyö kokoomuksen kanssa tympii myös keskustan ministeriryhmässä. Hyvä esimerkki mielenkiinnon lopahtamisesta on se, että kukaan keskustaministereistä ei viitsi seurata opetus- ja kulttuuriministeriön asioita, jotka kuuluvat Grahn-Laasoselle ja eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terholle (sin).
Keskustan alkuperäisen työnjaon mukaan liikenneministeri Anne Bernerin (kesk) piti olla selvillä okm:n asioista. Berneriä tehtävä ei kiinnostanut niin paljon, että hän olisi suostunut ottamaan itselleen erityisavustajan valvomaan puolueen etuja okm:ssä.
Panokset ovat kovat. Jos valinnanvapauslaki menee nurin, vaarassa ovat koko sote ja keskustan hellimä maakuntauudistus.
Perhevapaasotkua ennen hallituspuolueiden välit ehtivät tulehtua, kun keskusta ja kokoomus riitelivät näyttävästi sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistukseen liittyvästä valinnanvapaudesta. Keskusta sätti erityisesti sisäministeri Paula Risikkoa (kok).
Risikkoa syytettiin hankalaksi neuvottelijaksi, joka otti ohjeita kokoomuslaisilta terveysyritysten lobbareilta. Kansanedustaja Hanna-Kaisa Heikkinen (kesk) pilkkasi Risikkoa lähestyneitä pörriäisiksi.
Heitto yhdistettiin terveyspalveluyritys Mehiläiseen. Sen palveluksessa ovat kokoomuksen entinen kansanedustaja Lasse Männistö ja puolueen ministeriryhmän entinen avustaja Joonas Turunen.
Petteri Orpo siirsi Risikon helmikuussa ministerin paikalta eduskunnan puhemieheksi. Vaihdos kohensi mielialaa hallituksessa, joka antanee esityksen valinnanvapaudesta eduskunnalle 8. maaliskuuta.
Orpollekin on tärkeää, että sote valmistuu. Hänen kerrotaan hermostuneen, kun puolueen ministereiden entiset avustajat johtivat terveysalan yritysten vyörytystä, jonka alle Risikko oli vaarassa jäädä. Kokoomusvaikuttajan mukaan maakuntauudistus on helppo nielaista, kun kyytipoikana on terveyspalveluiden valinnanvapaus.
Päähallituspuolueiden jännitteet siirtyvät maaliskuussa eduskuntaan, kun se ryhtyy käsittelemään lakia valinnanvapaudesta. Odotettavissa on kivulias käsittely sekä perustuslaki- että sosiaali- ja terveysvaliokunnassa.
Muista valiokunnista poiketen perustuslakivaliokunnan työ perustuu oikeusharkintaan. Valinnanvapaudesta voi tulla poikkeus, koska sen hyväksyminen vaikuttaa lähes kaikkeen.
Hallituspuolueet pystyvät viemään valinnanvapauden läpi eduskunnassa, jos se voidaan perustuslakivaliokunnan mielestä säätää tavallisena lakina. Erityisesti kokoomuksessa on vihjattu, että hallituspuolueiden pitää olla samassa rintamassa, kun valiokunta tekee päätöksensä.
Panokset ovat kovat. Jos valinnanvapauslaki menee nurin, vaarassa ovat koko sote ja keskustan hellimä maakuntauudistus.
Soten jälkeen hallituksella on edessään ainakin kolme testiä. Helpoin lienee huhtikuussa, jolloin hallituksen on tarkoitus sopia talousarvion kehyksistä.
Heinä–elokuussa on vaalikauden viimeisen valtion talousarvion vuoro. Orpon johtama valtiovarainministeriö julkaisee yhden talousarvioehdotuksen, josta tulee kaksien vaalien vaalibudjetti. Maakuntavaalit ovat jo lokakuussa.
Vuoden 2019 talousarvio on hallitusyhteistyön viimeinen suuri haaste, kun putoamistaan pelkäävät hallituspuolueiden kansanedustajat ryhtyvät esittämään menolisäyksiä kaikkiin mahdollisiin kohteisiin. Hyvässä muistissa on viime vaalikauden sirkus, jossa Stubbin hallituksen ministerit ja hallituspuolueiden kansanedustajat äänestivät kumoon omia esityksiään.
Budjettikurista vastaavat Sipilän ja Orpon lisäksi keskustan, kokoomuksen ja sinisten eduskuntaryhmien puheenjohtajat Antti Kaikkonen (kesk), Kalle Jokinen (kok) ja Simon Elo (sin).
Keskusta ja kokoomus pysynevät syksyn ja talven äänestyksissä hallituksen ruodussa. Hankalia asioita ei ole tulossa, koska politiikan kalenterissa ei ole tilaa uudistuksille.
Hallituksen kysymysmerkkejä ovat rahapulassa ja kannatusvaikeuksissa sinnittelevät siniset. Jos hallitus kaatuu ennen vaaleja, todennäköisin veneen keikauttaja on sininen eduskuntaryhmä.
Perussuomalaisista irronneille sinisille on mielipidemittausten mukaan luvassa vain muutama paikka seuraavaan eduskuntaan. Nyt puolueella on 19 kansanedustajaa.
”Vaikeimmat asiat on käytännössä sovittu. Mutta kestääkö sinisten pokka, jos kannatus pysyy alle kahdessa prosentissa”, keskustan johdosta arvioidaan.
Oppositio ei pysty kaatamaan hallitusta kuin vahingossa. Vaikeuksia se voi kuitenkin järjestää. Niitä voi tulla esimerkiksi sotea valmistelevasta sosiaali- ja terveysvaliokunnasta, jonka vetäjäksi Sdp siirsi kansanedustaja Krista Kiurun. Kiuru on sitkeä ja pitkäpuheinen selittäjä, johon kokoomuslaiset hermostuivat täysin viime vaalikaudella. Vailla merkitystä ei ole sekään, että valinnanvapauslain kannalta tärkeää perustuslakivaliokuntaa johtaa vasemmistoliiton Annika Lapintie.