Kansanedustaja Merja Kyllönen pyrkii SAK:n johtajistoon – vientiliitoissa vastustetaan ”äkkiväärää feministiä”

Julkisen sektorin ja palvelualojen ammattiliittojen vasemmistoryhmät yrittävät nostaa Merja Kyllösen suurimman palkansaajakeskusjärjestön johtajistoon.
Politiikka 31.1.2020 13:24
Merja Kyllönen toimi vuoden 2018 vaaleissa vasemmistoliiton presidenttiehdokkaana.
Merja Kyllönen toimi vuoden 2018 vaaleissa vasemmistoliiton presidenttiehdokkaana. © LEHTIKUVA / VESA MOILANEN

”Kyllä, olen ilmoittanut kiinnostukseni”, vastaa kansanedustaja Merja Kyllönen (vas) kysymykseen, pyrkiikö hän SAK:n hallituksen varapuheenjohtajaksi.

Paikka tulee avoimeksi Matti Huutolan (vas) jäädessä eläkkeelle.

SAK:n hallituksen ensimmäinen puheenjohtaja on sosiaalidemokraatti Jarkko Eloranta. Maan suurimman palkansaajakeskusjärjestön kakkosjohtajan paikka kuuluu perinteisesti vasemmistoliitolle.

SAK:n edustajisto valitsee Huutolan seuraajan kesäkuun alussa.

Valintaa pohjustaa Teollisuusliiton ensimmäisen varapuheenjohtajan Turja Lehtosen (vas) johtama työryhmä, jolle halukkaat voivat ilmoittautua.

Suomen Kuvalehden tietojen mukaan kahden suuren naisvaltaisen ammattiliiton, 210 000 jäsenen Palvelualojen ammattiliiton Pamin sekä 200 000 jäsenen Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n vasemmistoryhmät pyrkivät nostamaan yhteistuumin naisen Huutolan seuraajaksi.

Pamin ja JHL:n vasemmistoryhmien ykkösnimenä on tiettävästi Merja Kyllönen.

”Pam ja JHL ovat varmaan kaikkein lähimpänä”, Kyllönen arvioi tukijoitaan.

”SAK:n jäsenliitoissa on kuitenkin lähes saman verran naisia kuin miehiä. Varsinkin nuorilta on tullut palautetta, jonka mukaan ay-liikkeellä on hyvin vahva äijien yhteenliittymän kuva. Kyllä sen ymmärtää, jos kaikki julkiset kasvot ovat miesten kasvoja”, Kyllönen sanoo.

”Tavoitteenani on tietysti valloittaa kaikkien sydämet, mutta se ei ole ay-liikkeessä aina helppoa”, hän jatkaa.

 

Kyllöstä on helppo luonnehtia korkean profiilin ehdokkaaksi.

Kyllönen on ollut kansanedustajana 2007–2014. Hän palasi eduskuntaan viime vuonna, toimittuaan vuodet 2014–2019 Euroopan parlamentissa. Jyrki Kataisen (kok) hallituksessa liikenneministerin salkkua 2011–2014 kantanut Kyllönen oli vasemmistoliiton presidenttiehdokas 2018.

Hänen mukaansa pyrkimys siirtyä pois päivänpolitiikasta ei johdu esimerkiksi katkeroitumisesta, vaikka hän jäi vaille ministerin postia viime kesänä. Suhteet puolueen puheenjohtajaan Li Anderssoniin ovat kunnossa.

”Kiinnostuin tästä SAK:n paikasta heti, kun kuulin sen vapautuvan.”

”Olen nähnyt varsinkin EU-politiikassa työelämän pelisäännöstössä tapahtuvan murroksen ja muutoksen. Ja ymmärrän, että digitalisaatio ja robotisaatio asettavat isoja vaatimuksia koulutusjärjestelmälle, työelämän pelisäännöstölle, sosiaaliturvalle.”

”Myös ay-liike kaipaa eteenpäin katsomista ja uudistumista, eikä se tapahdu muualta kuin sisältäpäin. Olen ollut niin pitkään politiikassa ja nähnyt monenlaista, että kaipaan nyt uudenlaisia haasteita ja itsensä haastamista.”

Värikästä kieltä käytävä Kyllönen herättää meriiteistään huolimatta myös vastustusta.

Nimettömästi esiintyvät arvioitsijat luonnehtivat häntä ”liian antisosiaalidemokraatiksi”, poliittiselta linjaltaan ”ihan toivottamaksi” ja ”äkkivääräksi feministiksi”.

Toisaalta, muutamat vasemmistoliitolaiset kokevat puoluetoverinsa Huutolan muuttuneen SAK-vuosinaan ”liian demariksi”.

Itseään maltillisina pitävissä ay-piireissä on nyt pelko, että Kyllöselle ominaiset railakkaat puheenvuorot kärjistäisivät viime aikoina muutenkin kärjistyneitä palkansaajien ja työnantajien välisiä näkemyseroja.

”Medianäkyvyys on taattu, jos esittää piikikkäitä, SAK:n puheenjohtajan tai ylipäätään järjestöä käytännössä johtavien demarien kannasta poikkeavia näkemyksiä”, sanoo eräs sosiaalidemokraatti. ”Ei sellaisessa nokittelussa ainakaan duunari voita.”

Toinen sosiaalidemokraatti epäilee, että vasemmistoliitto yrittää ”soluttaa” SAK:ta puolueen sisäpiiriin kuuluvan Kyllösen kautta. Siis puoluepolitisoimaan edunvalvontaa.

Kyllönen pyrkii hälventämään epäilyjä. ”Tänä päivänä ollaan tekemisissä toisten kanssa enemmän ihmisinä kuin varsinaisesti puoluepoliitikkoina.”

”Ja mitä olen keskustellut nuorten jäsenten kanssa, niin osa heistä jopa vierastaa politiikkaa, vaikka politiikka on väistämättä mukana yhteiskunnan eri elementeissä ja varsinkin työelämän kehittämisessä.”

 

Jotkut kokevat Kyllösen ja vasemmistoliiton silloisen puheenjohtajan Paavo Arhinmäen osoittaneen huonoa vastuunkantokykyä, kun he jättivät Kataisen ministeristön kesken hallituskauden keväällä 2014.

Yksi kyynisimmistä Kyllösen ehdokkuuteen kohdistuvista epäilyistä liittyy Pamin vasemmistoryhmän johtajaan, liiton järjestöjohtajaan Risto Kalliorinteeseen.

Eduskunnassa yhden kauden vuosina 2011–2015 istuneen, mutta Kyllösen edustamassa Oulun vaalipiirissä kaksissa viime vaaleissa valitsematta jääneen Kalliorinteen epäillään tukevan Kyllöstä palatakseen itse varasijalta eduskuntaan.

Epäluuloisia lausumia ei kuule vain sosiaalidemokraateilta, vaan myös joiltakin vasemmistoliittolaisilta.

Kyllösen letkautus ”kaikkien sydänten valloittamisen” vaikeudesta osoittaa, että hän tietää herättävänsä ristiriitaisia tunteita.

Kysymys ei ole pelkästään Kyllösen persoonasta tai poliittisista näkemyksistä. Taustalla on käynnissä olevalla työmarkkinakierroksella vahvistunut SAK:n sisäinen vastakkainasettelu toisaalta vientiteollisuusliittojen ja toisaalta julkisen sektorin ja palvelualojen liittojen välillä.

Tuokin vastakkainasettelu on vahvasti sukupuolittunut. Ensin mainitut liitot, esimerkiksi Teollisuus-, Paperi- ja Kemianliitot ovat miesvaltaisia ja jälkimmäiset, kuten Pam ja JHL naisvaltaisia.

 

Kymmenkunta vuotta naisvaltaisella matalapalkka-alalla työskennellyt, bioanalyytikon koulutuksen saanut Kyllönen suhtautuu myönteisesti STTK:laisten terveydenhoitoalan liittojen Tehyn ja Superin tavoittelemaan palkkatasa-arvo-ohjelmaan.

Liitot tavoittelevat vuosittain 1,8 prosenttiyksikköä vientiteollisuutta parempia palkankorotuksia kymmenen vuoden ajan.

”On kylmä tosiasia, että monilla naisvaltaisilla aloilla on palkka jäänyt jälkeen työn vaativuudesta ja vastuullisuudesta.”

Myös SAK:lainen JHL hakee teollisuuden palkankorotukset reippaasti ylittäviä palkankorotuksia.

”Ei palkkojen jälkeenjääneisyys kosketa tietenkään vain sosiaali- ja terveyspuolen aloja, vaan hyvin laajasti koko palvelusektoria ja naisvaltaisia aloja. Tietyllä aikavälillä pitää pystyä kuromaan epätasa-arvoa kiinni, jotta nuoret haluavat jatkossakin kouluttautua niille aloille. Palkka on osa koettua työn arvostusta.”

Eli Kyllönen ilmaisee tukensa vientiteollisuusliittoja närkästyttävälle matalapalkkaliittojen strategialle, missä ne yrittävät käyttää teollisuuden sopimuksia omien palkkavaatimustensa lähtökohtana, ikään kuin astinlautana.

”Ei pitäisi pitää niin pahana, jos joku käyttää toista vähän taistelutyövälineenä, jos lähtökohtana on kuitenkin hyvien asioiden tavoittelu jokaiselle. Pitäisi uskaltaa katsoa oman pesän ulkopuolelle ja miettiä, mistä tulevaisuutemme suurimmat haasteet tulevat”, Kyllönen viestittää SAK:laisille vientiteollisuusliitoille.

”Toimialat ovat aina sidoksissa toisiinsa. Monesta kodistakin löytyy teollisuuden palveluksessa oleva mies ja palvelualalla toimiva nainen. Voisikohan löytyä sellainen ’kaikki voittaa’ -yhteistyötilanne, jos miettisimme vähän pidemmälle näitä asioita.”

”Jos ay-liike alkaa sisäisesti taistella keskenään, niin siinä me kaikki häviämme”, Kyllönen varoittaa.

Joka tapauksessa vientiteollisuusliitojen vasemmistoryhmät pyrkivät tiettävästi löytämään oman ehdokkaansa. Yhtenä mahdollisena nimenä on väläytetty Teollisuusliiton viestintäasiantuntijaa Veli-Matti Kauppista.

SK:n Brysselistä tavoittama Kauppinen sanoo, ettei hän ole ainakaan vielä ilmoittanut kiinnostustaan tulla valituksi Huutolan seuraajaksi.

Turja Lehtosen mukaan kiinnostuksensa on toistaiseksi ilmoittanut yhdeksän hakijaa. Ilmoittautumisaika päättyy 15. helmikuuta. Hakijoiden nimet julkistetaan helmikuun lopulla.

 

Juttua korjattu kello 15.55: Poistettu maininta siitä, että SAK:n puheenjohtajistossa ei olisi ollut koskaan naista. Tuulikki Kannisto toimi järjestön varapuheenjohtajana vuosina 1991–2001.