Asenteet kääntyivät

Suomalaisten enemmistö ja useat puolueet ja etujärjestöt hyväksyisivät työttömyysturvan porrastuksen.

Politiikka 10.10.2019 20:45
teksti tuomo lappalainen
Työmarkkinajärjestöjen johtajat Akavan Sture Fjäder (vas.), STTK:n Antti Palola, EK:n Jyri Häkämies, KT:n Markku Jalonen ja SAK:n Jarkko Eloranta tapasivat Säätytalossa 9. toukokuuta.
Työmarkkinajärjestöjen johtajat Akavan Sture Fjäder (vas.), STTK:n Antti Palola, EK:n Jyri Häkämies, KT:n Markku Jalonen ja SAK:n Jarkko Eloranta tapasivat Säätytalossa 9. toukokuuta. © MARKKU ULANDER / LK

Yli puolet kansasta hyväksyy ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan porrastamisen. Kaikkiaan 54 prosenttia kannattaa sen porrastusta niin, että summa on alussa nykyistä suurempi ja pienenee työttömyyden pitkittyessä. Noin joka kolmas – 36 prosenttia – pitää ajatusta huonona.

Tiedot käyvät ilmi Taloustutkimuksen Suomen Kuvalehdelle tekemästä kyselystä, jossa haastateltiin noin tuhatta 15–79-vuotiasta suomalaista. Puhelinhaastattelut tehtiin 24.9.–2.10., ja tulokset painotettiin iän, sukupuolen ja asuinpaikan mukaan väestötilastoja vastaaviksi. Virhemarginaali on noin 3 prosenttiyksikköä suuntaansa.

Suhtautuminen porrastukseen on muuttunut ajan myötä dramaattisesti. Vielä 2000-luvun alussa tehdyissä mittauksissa sitä kannatti vain 25–30 prosenttia ja vastusti noin kaksi kolmasosaa suomalaisista.

Porrastuksella on melkein kaikissa puolueissa enemmän kannattajia kuin vastustajia. Ainoa poikkeus ovat vasemmistoliiton äänestäjät, joista enemmistö vastustaa sitä.

Portaittaisen mallin hyväksyy 75 prosenttia kokoomuslaisista, 62 prosenttia keskustalaisista ja 60 prosenttia vihreistä. Sosiaalidemokraateistakin sitä kannattaa 54 prosenttia ja vastustaa vain 40 prosenttia.

Mielipiteisiin vaikuttaa myös se, onko työttömyys osunut omalle kohdalle. Työttömistä vain joka neljäs on sitä mieltä, että ansiosidonnaisen turvan taso voi olla alempi, kun työttömyys pitkittyy.

Muissa ammattiryhmissä porrastusta kannatetaan enemmän kuin vastustetaan. Yrittäjistä ja johtavassa asemasta olevista mallia kannattaa runsaat kaksi kolmasosaa, toimihenkilöistä ja työntekijöistä yli puolet.

Alle 50-vuotiaiden keskuudessa asteittain alenevalla mallilla on yli 60 prosentin kannatus. Sen sijaan 50–64-vuotiaista porrastuksen hyväksyy vain 40 prosenttia ja torjuu 50 prosenttia. Työuran lopussa on vaikeampi saada uutta työtä, kun entinen on mennyt alta.

 

Työttömyysturvan porrastusta on tarjottu yhdeksi keinoksi, jonka avulla Antti Rinteen (sd) hallitus voisi saavuttaa tavoitteeksi asettamansa 75 prosentin työllisyysasteen vuoteen 2023 mennessä.

Kaikkien työllistämisasteen nostamiseen tähtäävien keinojen on arvioitu tuovan vähintään 60 000 –  joidenkin laskelmien mukaan jopa 80 000 – uutta työllistä.

Porrastamisen puolesta ovat eri yhteyksissä ottaneet kantaa muun muassa kokoomus ja hallituspuolueista vihreät ja Rkp. Vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo nosti sen äskettäin jopa tärkeimmäksi yksittäiseksi keinoksi lisätä työllisyyttä.

Työmarkkinajärjestöistä EK on pitänyt porrastusta esillä jo pitkään, ja viime aikoina sille on lämmetty myös palkansaajapuolella. Akava julkisti oman mallinsa muutama viikko sitten, ja STTK:n puheenjohtaja Antti Palolakin (sd) on ilmoittanut pitävänsä ajatusta mahdollisena. STTK ei ole kuitenkaan vielä ottanut järjestönä kantaa porrastukseen.

Toisaalta epäilijöitä on edelleen. Kriittisimmin ansioturvan porrastukseen ovat suhtautuneet SAK ja vasemmistoliitto. Molempien perustelut lähtevät siitä, että malli kohtelisi kaltoin pitkäksi aikaa työttömyyteen jämähtäviä.

Rinne ilmoitti keväällä Kauppalehdessä ja Uudessa Suomessa pitävänsä porrastusta tutkimisen arvoisena asiana.

Suomen Kuvalehden haastattelussa viime viikolla hän otti kuitenkin astetta jyrkemmän kannan.

Rinteen mukaan hän ei kannata sellaisia ratkaisuja, jotka heikentävät jo valmiiksi heikommassa asemassa olevien toimeentuloa.

Hänelle kuitenkin kelpaa mikä vain malli, josta työmarkkinajärjestöt pääsevät keskenään yksimielisyyteen.

Vain vasemmistoliiton tukijoista enemmistö vastustaa sitä, että ansiosidonnainen työttömyyskorvaus olisi alussa korkeampi kuin lopussa.

Porrastuksen kannattajat perustelevat kantaansa tutkimuksilla, joiden mukaan työttömyysturvan taso vaikuttaa siihen, kuinka aktiivisesti ihmiset hakevat töitä.

Esimerkiksi Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen selvityksestä käy ilmi, että työllistymisessä on kaksi piikkiä: toinen heti työttömyyden alussa ja toinen silloin, kun ansiosidonnainen turva on loppumassa.

EK:n työelämäasioista vastaava johtaja Ilkka Oksala (kok) lukee tuloksia niin, että työllistymisen todennäköisyys kasvaa ”massiivisesti” siinä vaiheessa, kun työtön uhkaa pudota perusturvan varaan.

SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukoranta on tulkinnoissaan varovaisempi.

”Ansioturvan loppumisen yhteyteen sijoittuva työllistymispiikki on mittakaavaltaan tosi pieni, muutama promille työttömistä”, Kaukoranta huomauttaa.

Myös valtiovarainministeriössä on tehty laskelmia siitä, miten ansioturvan porrastaminen vaikuttaisi työllisyyteen. Kaukorannan mukaan ne osoittavat, että leikkauksen pitää olla todella iso, jos työllisyyttä halutaan parantaa merkittävästi.

”Tässä puhutaan sellaisesta heikennyksestä työttömyysturvaan, joka on ihan kestämätön.”

SAK:ssa lähdetään edelleen siitä, että työttömyysturva ei ole ensisijaisesti työllistymisen kannustin vaan keino varmistaa työttömän toimeentulo. Siksi siihen tehtäviä muutoksia ei voi perustella pelkästään työllisyysvaikutuksilla.

Kaukoranta muistuttaa, että tutkimuksista saa tukea myös mallille, jossa työttömyysturvan taso nousee työttömyyden pitkittyessä.

”Pitkäaikaistyöttömien työllistyminen on kaikkein vaikeinta ja heidän mahdollisuutensa reagoida erilaisiin kannustimiin ovat kaikkein huonoimmat.”

SAK:lla ei periaatteessa olisi mitään sellaistakaan mallia vastaan, jossa työttömyysturva olisi alussa parempi ja laskisi sitten asteittain nykytasolle. Se ei ole kuitenkaan kalleutensa takia poliittisesti realistinen.

 

Tähän mennessä keskusteluun tuoduissa porrastusmalleissa on yksi yhteinen piirre: kaikki yrittävät saada aleneman näyttämään muultakin kuin kaavamaiselta työttömyysturvan leikkaukselta.

EK:n ehdotuksessa työttömän päiväraha on aluksi hieman nykyistä korkeampi, mutta laskee sekä kolmen että kuuden kuukauden jälkeen kymmenellä prosentilla. Lisäksi sen enimmäiskesto lyhenee 50 päivällä.

STTK:n Palolan malli noudattaa muuten samaa logiikkaa, mutta siinä ei puututa ansiosidonnaisen kestoon, ja porrastus on sen verran loiva, että lopputulos on kustannusneutraali – toisin kuin EK:n esityksessä, joka toisi sivutuotteena myös isot säästöt.

Kuntatyönantajien KT on samoilla linjoilla kuin Palola: turva voi olla alkuvaiheessa korkeampi ja alentua asteittain, mutta rahaa saa kulua yhtä paljon kuin tähänkin asti.

Akavan tarjoama vaihtoehto on omaperäisin: siinä työttömyysturva alenee asteittain, mutta porrastuksen viemät rahat palautetaan, kun työpaikka löytyy. Sen pitäisi järjestön logiikan mukaan kannustaa työttömiä entistä tehokkaammin työnhakuun.

Akavan malli ei ole saanut juuri vastakaikua muilta palkansaajakeskusjärjestöiltä.

”Työttömien toimeentulon kannalta pidän ongelmallisena, että työttömyysturvan maksatus siirtyy siihen kohtaan, kun henkilö on jo työllistynyt ja akuutti tarve sille rahalle on poistunut”, Ilkka Kaukoranta kritisoi.

SAK:n nihkeyttä lisää, että sen jäsenten työttömyysjaksot ovat keskimäärin pitempiä kuin akavalaisten, jotka työllistyvät yleensä nopeasti. STTK:n Palola tyrmää kuitenkin työllistymisbonuksen samoilla perusteilla kuin Kaukoranta, vaikka hänen edustamansa toimihenkilötkään eivät yleensä jää pitkäksi aikaa kortistoon.

”Vierastan ajatusta, että kun ihminen tarvitsee rahaa, häneltä leikataan, ja kun hän saa töitä ja rupeaa saamaan palkkaa, hänelle tulee vielä palkkio.”

”Vierastan ajatusta, että kun ihminen tarvitsee rahaa, häneltä leikataan.”

Rinteen vaatimus järjestöjen yksimielisyydestä tarkoittaa, että työttömyysturvan porrastukselle pitää saada SAK:n hyväksyntä.

Työmarkkinapiireissä yleinen arvio on, ettei asiassa tapahdu sen takia mitään ainakaan niin kauan kuin liittokohtainen sopimuskierros on kesken. Neuvotteluasetelma on jo valmiiksi hankala ilman ylimääräisiä häiriötekijöitäkin.

Ensimmäinen takaraja on ensi kevään kehysriihi. Hallituksen asettamien kolmikantaisten työllisyysryhmien on määrä saada pääosa esityksistään valmiiksi siihen mennessä. Ryhmien pitäisi keksiä keinot, joilla hallitus saa kokoon puolet työllisyystavoitteestaan.

Toistaiseksi ryhmissä on syntynyt esityksiä lähinnä palkkatukeen ja työttömien palveluihin tulevista parannuksista, jotka eivät uhkaa kenenkään saavutettuja etuja. Taustalla kummittelee kuitenkin pelko, että pehmeät keinot eivät yksin riitä.

© Hannu Kyyriäinen

© Hannu Kyyriäinen

”Jos tilastoista näkyy, että työllisyystavoitetta ei muuten saavuteta, kasvaa paine tehdä myös työttömyysturvan porrastuksen kaltaisia toimenpiteitä”, EK:n Oksala ennustaa.

Avaimet ovat Rinteen hallituksella. Jos sieltä ei tule painetta, SAK ei liikahda, arvioidaan sekä työnantajapuolella että muissa palkansaajajärjestöissä.

Paine tarkoittaa sitä, että pöytään tuodaan esityksiä, jotka ovat SAK:laisille vielä vastenmielisempiä kuin ansioturvan porrastus. EK on väläyttänyt muun muassa asumistuen omavastuun korottamista. Ansioturvan keston lyhentäminen olisi myrkkyä koko ay-liikkeelle.

”Jos huonoista vaihtoehdoista pitää valita vähiten huono, porrastus on varmaan se, mistä kannattaa lähteä keskustelemaan”, STTK:n Palola sanoo.

Oksala kertoo ymmärtävänsä SAK:n huolen pitkäaikaistyöttömistään. Hän vetoaa kuitenkin siihen, että jo sovitut uudistukset auttavat juuri vaikeimmin työllistyviä.

Palkkatuen enimmäistasoa ollaan nostamassa 70 prosenttiin, ja työttömille luvataan jatkossa entistä henkilökohtaisempaa apua.

”Tämä on se pehmeä patja. Ay-johtajat voivat sanoa omilleen, että katsokaa: työvoimaneuvojien määrää on lisätty näin, työvoimapalveluja on kehitetty näin, ja palkkatuki on nostettu tähän. Kovat keinot on helpompi perustella, kun te-toimistoissa on enemmän palveluja”, Oksala uskoo.

Palolan mukaan vuodenvaihteessa kumottavan aktiivimallin heikkous oli nimenomaan se, että palvelupuoli jäi retuperälle.

”Porrastuksen toisella puolella pitää olla palvelujen saatavuus. Ei voi olla niin, että ihminen jää ilman palveluja, töitä ei löydy, ja sitten työttömyysturvaa alennetaan.”

Oikaisu

Juttua korjattu 11.10. kello 11.23: Työttömyysturvan porrastuksen ei ole arvioitu tuovan 60 000 uutta työpaikkaa yksinään, kuten jutussa aiemmin kerrottiin, vaan osana laajempaa rakenteellisten uudistusten kokonaisuutta. Arvion esitti kokoomus elokuussa työllisyystoimia koskeneen keskustelunavauksensa yhteydessä.

Lipponen ja Niinistö vetivät vesiperän

Ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastus on ollut poliitikkojen ja ekonomistien kestopuheenaihe viimeiset parikymmentä vuotta.

Paavo Lipposen (sd) ensimmäinen hallitus päätti jo 1996 osana laajaa työttömyysturvapakettia, että ansiopäivärahaa alennetaan työttömyyden pitkittyessä. Päätös aiheutti tuolloin pahaa ristivetoa vasemmiston sisällä. Hallituksen oli lopulta pakko perääntyä leikkauksista SAK:n yleislakkouhan edessä.

Uudelleen porrastus nousi vakavammin esiin 2000-luvun alussa. Nyt asialla oli valtiovarainministeri Sauli Niinistö (kok). Hänellä oli jo silloin mielessä malli, jossa työttömyysturvaa olisi nostettu alussa ja laskettu myöhemmin selvästi. Niinistö oli jopa valmis korottamaan hieman kaikkien työttömyyspäivärahaa porrastuksen hintana.

Tiukimmin vastaan pani silloinkin SAK, tutuin perustein: porrastus iskisi varsinkin pitkäaikaistyöttömiin.

Seuraavan kerran työttömyysturvaa yritettiin porrastaa Matti Vanhasen (kesk) kakkoshallituksen vuonna 2007 asettamassa Sata-komiteassa, jonka tehtävänä oli valmistella sosiaaliturvan kokonaisuudistusta. Siellä porrastuksen kannattajat eivät olleet yksimielisiä edes siitä, pitikö porrastus tehdä työhistorian pituuden vai työttömyyden keston mukaan.

Matkan varrella työttömyysturvaa on leikattu monin tavoin: esimerkiksi lyhentämällä kestoa ja vaikeuttamalla pääsyä työttömyysputkeen. Mutta ansiosidonnaisen porrastus on osoittautunut yhä uudestaan mahdottomaksi.

Mikä voisi nyt muuttaa tilanteen? EK:n Ilkka Oksalan mukaan selitys löytyy väestömatematiikasta.

”Aikaisemmin puhuttiin lähinnä työttömien määrästä, mutta nyt ollaan yhä enemmän huolissaan siitä, että työikäisten määrä vähenee. Sen takia olisi entistä tärkeämpää saada mahdollisimman suuri osa työikäisistä töihin. Koko hyvinvointijärjestelmän rahoitus riippuu siitä.”

Sisältö