Jörrikkä

Suomalaiset eivät kelpuuta Antti Rinnettä edes kaljaseuraksi. Silti hänestä voi tulla seuraava pääministeri.

Politiikka 17.05.2018 20:48
Teksti Vappu Kaarenoja Kuvat Juha Törmälä
Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne.

”Onko se joku saatanan samppanjapaikka”, Antti Rinne kysyy.

On sovittu, että mennään kaljalle. Paikaksi on valikoinut Allas, Rinteen avustajan ehdotus.

Se on Helsingin Kauppatorin meriuimalan yhteydessä oleva anniskeluravintola.

Rinne ei tunne Helsingin baareja. Hän on asunut Helsingissä vain pari vuotta 1990-luvulla. Nyt hän asuu Mäntsälässä.

Ei Allas mikään samppanjapaikka ole, avustaja on vakuuttanut.

Rinteen epäilys taisi kuitenkin osua oikeaan. Ei tämä mikään kaljapaikka ole. Ikkunapöydässä kaksi naista juo kuohuviiniä. Pieni tölkki Heinekenia maksaa 7,20 euroa, pullo Lapin Kultaa 6,90.

”No vaikka toi Lapin Kulta”, Rinne valitsee.

Hän istuu tuolille levitetyllä valkoisella pörrötaljalla ja hörppää.

Helmikuussa Helsingin Sanomat julkaisi puoluejohtajien imagoselvityksen. Oli kysytty, kenen kanssa kansa lähtisi mieluiten lasilliselle, jos puoluejohtajan kanssa pitäisi lähteä.

Rinne jäi viimeiseksi.

Mutta puoluekannatuskyselyissä menee hyvin. Sdp on pitkästä aikaa kärjessä, yli kahdessakymmenessä prosentissa. Epäsuosittu kaljaseuralainen voi hyvin olla Suomen seuraava pääministeri.

 

Rinteestä tuli Sdp:n puheenjohtaja neljä vuotta sitten.

Hän istui Seinäjoki-areenan ensimmäisellä penkkirivillä, Jutta Urpilaisen vieressä, toukokuussa 2014. Toimittajat ja valokuvaajat seisoivat heidän edessään muurina, jonka takaa hädin tuskin näki lavalle.

Lavalla ei ollut paljon nähtävää. Kokouksen puheenjohtaja puhui mikrofoniin:

”Jatketaan kohdan 11 käsittelyä.”

Kohta 11, puolueen puheenjohtajan valinta.

”Elikä tuota julistetaan puheenjohtajavaalin tulos.”

Yleisössä nuori mies ja nainen pitelivät toisiaan kädestä.

”Vaalissa oli yhteensä 500 äänioikeutettua edustajaa.”

Nuori nainen yleisössä kietoi käsivarret vierustovereidensa ympärille.

Eturivissä Urpilainen jännitti. Hän tuijotti intensiivisesti eteenpäin, vilkuili sitten ympärilleen, hengitti syvään.

Sdp:ssä ei ollut koskaan äänestetty istuvaa puheenjohtajaa pihalle. Puheenjohtajat ovat tavanneet luovuttaa vapaaehtoisesti, jos häviö haastajalle on alkanut näyttää todennäköiseltä.

Niinpä Antti Rinteen kummipoika, nykyinen kansanedustaja Joona Räsänen, oli vihjannut ennen puoluekokousta Twitterissä: Urpilaisen kannattaisi harkita eurovaaliehdokkuutta.

Urpilainen ei ollut halunnut luovuttaa.

Hän oli pitänyt aamulla hienon puheen puoluekokousväelle. Se oli huomattavasti parempi kuin Rinteen puhe, siitä tuskin edes kukaan Rinteen tukija oli eri mieltä.

Urpilainen ajatteli, että saattaisi voittaa.

Rinne vieressä hekotteli. Hän tiesi voittavansa.

 

Ammattiliitto Pron puheenjohtaja Antti Rinne valtakunnansovittelijan toimistossa 2011. © Roni Rekomaa/LK

Antti Rinne ja Jutta Urpilainen Seinäjoella puoluekokouksessa 2014. © Antti Aimo-Koivisto / LK

Pääministeri Alexander Stubb ja valtiovarainministeri Antti Rinne helmikuussa 2015. © Jussi Nukari/LK

Jo pari viikkoa ennen puoluekokousta Rinne oli tiennyt. Puheenjohtajakampanjaa vetäneet ihmiset olivat kertoneet. Oli kerrottu myös äänimäärä, jonka hän todennäköisesti saisi. Se oli arvio, mutta tarkka, heitti Rinteen mukaan yhdellä äänellä.

Vesa Mauriala, Aslak Haarahiltunen, Mika Häkkinen ja Juha Kähärä olivat ammattiyhdistysmiehiä. Kaikki työskentelivät liitoissa: Raideammattilaisissa, Metalliliitossa ja koulutettujen asiantuntijoiden Prossa.

Puoluekokousta edeltävänä syksynä Rinne oli matkustanut heidän kanssaan Vierumäelle. Raideammattilaisten liitolla on siellä mökki, Raidelinna, jossa viisikko vietti kaksi päivää.

Mökin olohuoneessa oli sohvaryhmä ja fläppitaulu, agendalla ”sosialidemokraattisen puolueen tila ja miten sitä korjaamaan”.

Puolueen tila huolestutti. Sdp:n puheenjohtaja Urpilainen oli valtiovarainministeri, ja silti hallitus alensi yritysten yhteisöveroa. Lisäksi Urpilainen oli sanonut, että puolueen pitäisi tehdä pesäero ammattiyhdistysliikkeeseen. Sdp ei ole SAK, niin hän oli sanonut.

Rinne oli ollut ammattiliitoissa 25 vuotta. Heti juristiksi valmistumisen jälkeen kymmenen vuotta Auto- ja kuljetustyöläisten AKT:ssa, sen jälkeen erityisalojen toimihenkilöiden Ertossa, nyt Prossa puheenjohtajana. Kun Rinne lensi Finnairilla, lentoemännät kiirehtivät tuomaan hänelle samppanjaa. Matkustamohenkilökunta tarjoaa omasta pussistaan, he sanoivat, kiitokseksi finnairilaisten työehtojen puolustamisesta.

Nyt työväki karkasi perussuomalaisiin.

Miten puolueen tilaa muuten korjaamaan kuin puheenjohtajaa vaihtamalla?

Päätös syntyi mökillä. Rinne lähtisi ehdolle.

Neljä muuta vetäisivät kampanjaa.

Alettiin soitella demareille, jotka tiedettiin Urpilaiseen tyytymättömiksi: muistathan pyrkiä keväällä puoluekokousedustajaksi. Varmistettiin, että Seinäjoelle tulisi mahdollisimman paljon Rinteelle myötämielisiä edustajia.

Urpilaiseen tyytymättömiä oli paljon. Osaa ärsytti yhteisöveroale, osaa se, että Urpilainen kutsui itseään Euroopan ”täti tiukaksi”. Kreikkalaiset kärvistelivät, mutta Suomen valtiovarainministeri veti tiukkaa linjaa, vaikka olisi pitänyt olla solidaarinen.

Rinteen ohjelmajulistus Aate, liike ja tulevaisuus lupasi elvytystä ja vahvaa valtiota. Valtio ”ohjaisi elinkeinotoiminnan kehitystä” uusien vientialojen synnyttämiseksi.

Rinne oli etenkin nuorten demareiden suosikki.

Hän sai neljätoista ääntä enemmän kuin Urpilainen.

Seinäjoki-areenan kaiuttimista alkoi soida Rinteen voittokappale. We found something better, kertosäkeessä laulettiin.

Hän käveli valokuvaajaparven läpi ja nousi lavalle.

Sdp:n johtoryhmä: puoluesihteeri Antton Rönnholm, puheenjohtaja Antti Rinne, varapuheenjohtaja Sanna Marin, eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman, puolueen 3. varapuheenjohtaja Ville Skinnari, puoluevaltuuston puheenjohtaja Sirpa Paatero ja puolueen 2. varapuheenjohtaja Maarit Feldt-Ranta.

”Ei ollut paljon sanottavaa, kun ei osannut mitään. Olin vielä niin nöösipoika.”

”Sä oot varmaan lukenut, mitä tuolla eduskunnassa”, Rinne sanoo ja nauraa.

Hänellä on kumea hekotus, joka hytkyttää hartioita ylös alas. Puvunpielessä on Sdp:n sydänpinssi.

Allas-baarin kaiuttimista soi hiphop.

Lehdissä on kirjoitettu kokoomuksen hankaluuksista: Elina Lepomäestä, Harry Harkimosta ja nyt Kaj Turusesta. Turunen on loikannut sinisistä kokoomuksiin, Sampo Terho on suuttunut Petteri Orpolle.

”No nyt palaa näköjään vaihteeksi kokoomuksen sauna.”

 

Alamäki alkoi melkein heti, kun Rinne laskeutui vasta valittuna puheenjohtajana puoluekokoussalin lavalta Seinäjoella.

Urpilaisen kannattajat itkivät. Rinne näki, että ”nyt noilla ihmisillä ei ole hyvä olla”.

Iltapäivälehdessä ilmestyi juttu, jossa Levin hissipomo Jouni Palosaari haukkui Rinteen. Rinne oli edustanut ammattiliitto Prota hissiyhtiön hallituksessa, vaatinut Palosaaren erottamista, ja nyt tuli vastaisku.

Viikonlopusta jäi ”paska maku suoraan sanottuna”.

Eurovaalit olivat kahden viikon päässä.

Puheenjohtajaa alettiin kuljettaa vaalitilaisuudesta toiseen. Hän luki auton takapenkillä monisatasivuista ”lunttaa” rahaliiton ja unionin toiminnasta.

Lunttilappu ei auttanut. Tv-tenteissä ”ei ollut paljon sanottavaa, kun ei osannut mitään”.

”Olin vielä niin nöösipoika.”

Vaalitulos oli huono, mutta Rinne niin uusi, että ”sitä ei sentään mun syyksi laitettu”.

Rinteestä tuli valtiovarainministeri. Kaikki puoluetoverit eivät pitäneet siitä:

”Oli tarjokkaita kyllä, että minä voin ryhtyä valtiovarainministeriksi. Eikä varmaan tykänneet ratkaisusta, että menin siihen paikalle.”

Alexander Stubb alkoi soitella.

Jos Stubb valittaisiin kokoomuksen johtoon, heistä tulisi valtiovarainministeri-pääministeripari.

Stubb valittiin. Hän matkusti Mäntsälään ”auto täynnä porukkaa” suoraan kokoomuksen puoluekokouksesta. Urheilullinen kosmopoliitti istui Rinteen omakotitalon olohuoneessa.

Rinne oli luvannut Seinäjoen puoluekokouksessa muutosta. Ei enää täti tiukkaa, vaan solidaarisuutta ja elvytystä. Hän sanoi Stubbille, että hallituksen aiemmin tekemät lapsilisäleikkaukset pitäisi jotenkin korvata perheille. Pitäisi panna satoja miljoonia teiden ja asuntojen rakentamiseen. Lisäksi korotusta eläkkeisiin.

”Joo joo, nää sopii, ok, tää käy”, Stubb sanoi Rinteen mukaan, mutta ”sitten se tuli jossain vaiheessa, että en oo koskaan luvannutkaan tämmöstä”.

Kannatus laski.

Puheenjohtajakampanjan aikaan Rinne oli kieltänyt tukijoitaan mustamaalaamasta Urpilaista.

”Ainoo, minkä mä olin sallinut, oli että voi sanoa prosenttia.”

”Että voi sanoa sen 15.”

Urpilaista oli moitittu 15 prosenttiin vajonneesta kannatuksesta. Ja nyt, kaksi kuukautta puheenjohtajavaihdoksen jälkeen Sdp:lle mitattiin historian huonoin kannatus, 13,8 prosenttia.

”Sit tuli näitä Ylen salakuuntelujuttuja.” Rinne jutteli kuulumisia Slovakian kollegalle Peter Kažimírille euroryhmän kokouksessa Ylen kameran edessä. Rinne ei tajunnut, että kamera kävi, ja sanoi kollegalleen: ”Jutta has now started a campaign.” Jutta on aloittanut kampanjan.

Kažimír ihmetteli: Siis puheenjohtajakampanjan? Vastahan Urpilainen hävisi.

Lausunto vaikutti vainoharhaiselta – Urpilainen ei yrittänyt uudestaan puheenjohtajaksi – mutta puolueen rivit olivat sekaisin. Osa Rinnettä kampanjan aikana tukeneista jupisi jo, että tämä oli pettänyt puheenjohtajakampanjansa lupaukset.

Eduskuntavaalit lähenivät, Rinteen tulikoe.

Hän valmistautui viimeiseen tv-tenttiin esiintymisvalmentajan luona, kun kuuli uusimmat gallupluvut. Sdp:n kannatus ei vain noussut.

”Mun olis pitänyt olla silloin jossain yksinään, kun ne luvut tuli.”

Hän meni esiintymisvalmentajan luota suoraan studioon. Toimittajat hiillostivat. Miksi kannatus on niin surkea? Tentin aikana ”vitutuskäyrä lisääntyi ja lisääntyi, että ei jumalauta”.

”Sen varmasti näki mun naamasta, että nyt tota nyppii.”

”Se ilta varmasti vei ainakin puoltoista prosenttiyksikköä meidän kannatusta alas.”

Eduskuntavaalit hävittiin. Sitten kuntavaalit: hävittiin. Presidentinvaalit: hävittiin.

Antti Rinteen vuosi valtiovarainministerinä meni pieleen. Demareiden ja kokoomuksen yhteistyöstä ei tullut mitään: ”Tappelee keskenään ja hölmöilee.”

Tv-tentin aikana ”vitutuskäyrä lisääntyi ja lisääntyi, että ei jumalauta”.

Seuraavat eduskuntavaalit on pakko voittaa. Muuten Sdp vaihtaa todennäköisesti puheenjohtajaa.

”Sähän olit siellä puoluevaltuustossa?” Rinne sanoo.

”Siellä oli hyvä henki. Kiva kokous.”

Sdp:n puoluevaltuusto kokoontui hotelli Paasitorniin huhtikuun lopussa. Demarinuorten puheenjohtaja Mikkel Näkkäläjärvi piti siellä puheen, joka päättyi: ”Eiköhän laiteta kaikki kroppaa likoon sen puolesta, että tuo eturivissä istuva jörrikkä on seuraavien eduskuntavaalien jälkeen Suomen pääministeri!”

Myös Rinne itse piti Paasitornissa puheen.

Kahvitauolla varsinaissuomalainen puoluevaltuutettu kävi kehumassa Rinnettä: ”Loistava puhe. Pääministerismäinen.”

Sdp on nyt yhtä pääministeriä.

Rinne olisi ensimmäinen demari hallituksen johdossa sitten Paavo Lipposen.

Siksi tammikuinen Ilta-Sanomien kyselytulos oli puolueelle ikävää luettavaa. Lehti oli kysynyt, kuka olisi mieluisin vaihtoehtoehto hallituksen johtoon. Mieluummin Petteri Orpo, Li Andersson, Juha Sipilä tai Jussi Halla-aho kuin Antti Rinne, ihmiset vastasivat.

Ongelma on päinvastainen kuin vasemmistoliitolla. Li Andersson on valtavan suosittu, hänen puolueensa ei ole.

Pitkän linjan demari Lasse Lehtinen kirjoittaa Facebookissa:

”Sdp:n tämänhetkinen kannatus on tuskin tulosta johdonmukaisesta oppositiopolitiikasta ja puoluejohdon kauas kantavasta karismasta.”

”Televisioväittelyissä kipinää on yhtä paljon kuin tulpattomassa mopossa.”

”Niin, vaapunko kävellessä vai mitä.” ”Että ei osaa esiintyä.” ”Puhuu laveasti ja änkyttää, kun miettii.”

Pääministerikysely, kaljakysely. Entä kenellä on huonoin kokonaisimago? Rinne tietää ikävät tulokset. Että niissä ”jörrikkä” jää muiden jalkoihin.

Häntä arvostellaan muutenkin.

”Niin, vaapunko kävellessä vai mitä.”

”Että ei osaa esiintyä.”

”Puhuu laveasti ja änkyttää, kun miettii.”

Rinteen mielestä mediassa hänestä on luotu tietoisesti kuvaa ”junttina”.

”Tietyt toimittajat, jotka suhtautuu negatiivisesti.”

”Sitä puolta, että olen juristi, ne ei ole halunneet kertoa julkisuuteen.”

Rinne valmistui oikeustieteellisestä puolessatoista vuodessa. Valmistumisen aikaan hän näki lehdessä ilmoituksen. AKT etsi lakimiestä.

Myös Rinteen molemmat vanhemmat olivat juristeja.

Lapsena Rinne seikkaili Nuorten Kotkien kesäleireillä ja ohjasi kotkien kerhoa.

Isän työn perässä perhe muutti Loviisasta Hyvinkäälle. Uusi koulu oli monen sadan oppilaan laitos.

”Sit piti olla kova jätkä ja alkaa polttaa tupakkaa.”

Rinne laskee kirjoittaneensa ammattiliiton lakimiehenä satoja haastehakemuksia, aina samalla kaavalla: ensin pitkät perustelut höystettynä tapaukseen liittyvillä lakipykälillä. Lopussa johtopäätökset.

”Tässä poliitikon hommassa yritän puhua perusteluita ensin, sit vasta sanoa sen… Kun tässä on 20 sekuntia aikaa kiteyttää se asia.”

Viime syksynä Rinne selitti synnytystalkoopuheitaan sillä, että hän yritti kiteyttää, kun kerran kiteyttämistä on vaadittu.

Rinteen mielestä hänen esiintymisensä ja persoonansa arvostelu on oikeastaan hyvä merkki.

”Mulla on tällainen tunne.”

”Että toi nyt änkyttää, silti kannatus nousee. Se on tavallaan lisännyt sitä ymmärrystä, että se linja ja politiikka on oikea.”

Linja ja politiikka ovat tärkeämpiä kuin imago.

”Mun mielestä viimeisen puolen vuoden aikana me ollaan enemmän kuin mikään muu puolue pystytty tuomaan uusia avauksia tähän keskusteluun.”

 

Vappupuheeseen sisältynyt avaus todella herätti keskustelua. Rinne ilmoitti, että Sdp nostaa pieniä eläkkeitä, jos puolue äänestetään valtaan.

Lipposen hallitus päätti eläkkeiden taitetusta indeksistä 1990-luvulla.

”Mä olen saanut 1990-luvulta lähtien toreilla ja turuilla turpaani siitä, että leikattiin eläkeläisten pohjaosa, tehtiin taitettu indeksi.”

Rinne on ollut Sdp:n jäsen 1980-luvulta lähtien.

”Se asia kävelee mua vastaan joka kerta toreilla ja turuilla.”

Niinpä Rinne lupasi torilla: satanen puhtaana käteen lisää niille, joiden eläke jää alle 1 400 euron.

Lupauksen toteuttaminen kasvattaisi valtion menoja arviolta miljardilla.

Samaan hintaan Rinne olisi voinut esimerkiksi luvata, että Sdp peruu hallituksen koulutusleikkaukset.

Sdp on arvostellut leikkauksia ankarasti. Sipilän hallituksen päätösten takia koulutukseen menee nyt vuodessa noin miljardi vähemmän kuin aiemmin.

Voi olla, että Sdp käyttäisi hallituksessa rahaa eläkkeiden lisäksi koulutukseen.

Mutta eläkkeisiin ainakin. Se on nyt luvattu.

Rinteen mukaan korotus voitaisiin tehdä esimerkiksi niin, että vuonna 2020 tulisi 30 euroa lisää, siitä kahden vuoden päästä 30 euroa. Loput 40 euroa joskus myöhemmin.

Siis kuusikymppiä lisää ensi hallituskaudella. Se kasvattaisi eläkemenoja alustavien arvioiden mukaan noin 550 miljoonalla vuodessa. Iso raha sekin. Varhaiskasvatuksen saisi maksuttomaksi reilulla 300 miljoonalla.

Kenties eläkepuheet ovat purreet. Maaseudun Tulevaisuuden 14. toukokuuta julkaiseman kyselyn mukaan Rinne on toiseksi suosituin pääministeriksi Petteri Orpon jälkeen.

 

Tekisikö mieli tupakkaa?

Ei, Rinne sanoo. Hän lopetti vuodenvaihteessa. Ei välttämättä lopullisesti, hän on lopettanut ennenkin.

Ehkä Rinteen kannattaisi käydä samppanjapaikoissa useammin. Ihmiset tuijottavat tietokoneitaan. Henkilökunta keskustelee englanniksi ja virittelee kaiuttimia illan yksityistilaisuutta varten.

Täällä Rinne saa istua rauhassa. Aina niin ei ole.

Siksi hän ei juuri käy kaljalla. Koskaan ei voi tietää, missä mielentilassa muut kaljoittelijat ovat. Ammattiliittoaikoina tuli tappouhkauksia, ja yhdelle uhkailijalle harkittiin lähestymiskieltoa.

Muuten Rinne tietysti tapaa ihmisiä mielellään, siellä ”toreilla ja turuilla”.

Kauppojen aukiolon vapauttamiseen Rinne kertoo perehtyneensä Mäntsälän K-kaupassa. Hän äänesti vapauttamista vastaan.

”Olen kysynyt tästä kaupan myyjiltä, jotka istuu siellä tiskin takana.”

”Ne on sanoneet, että on aika hiljaista ne viimeiset tunnit. Ei se [aukiolon pidentäminen] ole lisännyt kaupan myyntiä.”

Päivittäistavarakaupan liitosta tosin sanotaan, että myynti on lisääntynyt uudistuksen takia.

”Varmaan on, mutta mä puhun nyt ihmisten kokemuksista.”

”Kaupan työntekijöittenkin oikeus on olla työaikasuojattuja. Se oli se peruste, miksi mä en hyväksynyt aukiolon laajentamista.”

Eikö pitäisi kysyä muiltakin kuin myyjiltä? Kauppojen aukiolo koskee kaikkia suomalaisia. Entä jos aukiolon vapautus on helpottanut pienituloisten vuorotyöläisten elämää?

”Mä väitän, että ihminen joka vähänkin elämäänsä ennakoi, ostaa ruokaa tarpeeksi, jos on vuorotyössä kolme vuorokautta peräkkäin.”

Muutkin hallituksen uudistukset ovat Rinteen mielestä huonoja.

Osa niin huonoja, että valtaan päästessään hän haluaisi perua ne. Aktiivimalli on yksi sellainen, toinen on sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistukseen kuuluva valinnanvapaus.

”Se perusjuttu on, että tilaaja-tuottajamalli me peruttais. Se olis varmaan se ensimmäinen, mitä me tehtäis.”

”Tilaaja-tuottajamallilla” Rinne tarkoittaa valinnanvapautta. ”Tilaajia” ovat 18 maakuntaa, ”tuottajia” sote-keskusten pyörittäjät: maakunnan omat keskukset tai esimeriksi Mehiläinen, Attendo tai Terveystalo.

Jos esimerkiksi Mehiläisessä jonot ovat liian pitkät, ihmiset voivat äänestää jaloillaan ja vaihtaa keskusta. Nyt joka kolmas suomalainen joutuu odottamaan terveyskeskusaikaa yli neljä viikkoa.

Jos jonoja ei ratkota valinnanvapaudella niin miten?

”Se vaatii johtamista. Työn organisointi julkisissa toiminnoissa on tällä hetkellä sellainen aukkopaikka, joka pitäisi paikata.”

Jos ei jaksa odottaa johtamisongelmien korjaantumista – ja jos on rahaa – voi käydä yksityislääkärillä. Valtio maksaa osan laskusta potilaan puolesta.

Sote-uudistus poistaisi yksityislääkärillä käyvien Kela-korvaukset. Se huolestuttaa Rinnettä.

”Ne [yksityislääkärissä käyvät ihmiset] tulee sitten julkisen palvelun piiriin.”

Toisaalta Rinne on itse puhunut, että julkisten palveluiden pitäisi olla kaikille, ei vain köyhille. Ei niin, että rikkaat käyvät yksityisellä, köyhille on julkinen puoli. Aate, liike ja tulevaisuus -ohjelman mukaan ”hyvinvointiyhteiskunta ei ole Pohjoismaissa pelkästään heikompien auttamista, vaan kaikki voivat nauttia yhteisistä palveluista”.

Lapin Kullan äärellä Rinne kuitenkin sanoo:

”Jos laajennetaan sitä joukkoa, joka pääsee palveluiden piiriin, sehän tarkoittaa lisää kustannuksia.”

Antti Rinne asuu kolmannen vaimonsa kanssa Mäntsälässä. Heta Ravolainen-Rinne on töissä Insinööriliitossa.

Puhelin on Rinteelle tärkeä työväline. Eräs hänet tunteva kuvaa Rinnettä ”soittelijaksi”.

’No morjens Vappu!”

Antti Rinne soittaa.

”Hei, siihen vastaukseen täydennyksenä, liittyen kauppojen aukioloaikaan, miksi äänestin vastaan.”

Puhelin on Rinteelle tärkeä työväline. Eräs hänet tunteva kuvaa Rinnettä ”soittelijaksi”.

Jos jokin asia jää vaivaamaan, Rinne tarttuu puhelimeen, välillä iltamyöhään tai aikaisin viikonloppuaamuisin. Ne ovat lyhyitä puheluita. Hän menee suoraan asiaan: No tästä maahanmuuttopolitiikasta. Siitä sun blogista.

Hän saattaa soittaa ja antaa puoluetovereille palautetta tv-esiintymisistä, että sehän meni hyvin. Tai jos Rinnettä kritisoi esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, hän saattaa soittaa, että miksi näin. Toimittajat voivat saada puhelun, että pitikö taas tuolla tavalla. Kun asia on puhelimessa käsitelty, hän ei jää kantamaan kaunaa.

”Kun mä sanoin, että mä olen keskustellut Mäntsälässä K-kaupalla.”

Rinne on käynyt uudestaan jutulla.

”Se on se iso kauppa, Mäntsälässä K-marketti.”

”Varmistin sen nimittäin eilen, että edelleenkin on tyhjää niinä tunteina, kun on tullut lisää aukioloaikaa.”

”He sanoi, että turvattomuuden tunne, kun porukkaa pidetään kustannussyistä vähemmän siellä työmaalla silloin, kun on vähemmän asiakkaita.”

”Isommat tilat ja vähän ihmisiä töissä. Näpistykset ja tämmöiset lisääntyy.”

Kun myyjä yrittää estää ryöstäjiä, voi käydä huonosti.

”Haluan välttää sellaista kuvaa, että olen tässä suhteessa vanhanaikainen.”

 

Oikaisu

Juttu julkaistu: 17.5.2018 klo 20.48. Juttua muutettu 18.5.2018 klo 17.36. Rinnettä ammattiliittoaikoina uhkailleelle henkilölle harkittiin lähestymiskieltoa, mutta lähestymiskieltoa ei koskaan haettu.

Sisältö