Poliitikot rakastavat talouskuria ja säästöjä – ”Suomi on köyhän miehen Ruotsi”
Talouspolitiikan malli matkitaan Saksasta, sanoo tutkija Anu Kantola.
Suomessa keskustellaan tiukkaan sävyyn leikkauslistoista. Se juontuu Helsingin yliopiston mediatutkijan Anu Kantolan mukaan jo vuosikymmenien taakse. Suomessa on aina ihannoitu säästämistä.
”Olemme kokeneet, että tiukka talouskuri ja säästäminen ovat oikeita tapoja toimia. Mallia otetaan Saksasta, joka on tuonut voimakkaasti esille tiukan talouskurin”, sanoo Kantola, jonka väitöskirja Markkinakuri ja managerivalta analysoi suomalaisen poliittisen eliitin puhetapoja 1990-luvun lamassa.
Kovin paljoa poliittinen puhe ei ole muuttunut reilussa 20 vuodessa. Suomessa poliitikot eivät puhu juuri mistään muusta kuin miljardien eurojen leikkauksista.
Valtiovarainministeriö on esittänyt kuuden miljardien euron leikkauslistoja ja hallitusneuvotteluita vetävä tuleva pääministeri Juha Sipilä (kesk) on puhunut 10 miljardin säästöistä, jotka tulevat kohdistumaan hyvinvointivaltion toimintoihin.
”Valtiovarainministeriöllä on paljon tietoa ja valtaa talouspoliittisissa asioissa. Poliitikot kuuntelevat heitä tarkasti.”
Kantola toteaa, että ministeriön virkamiesten osaaminen on varmasti hyvää, mutta se näyttäytyy kummallisessa valossa, sillä muualla Euroopassa talouspoliittista keskustelua käydään elvytyksen ympärillä, ei kiristysten näkökulmasta.
Kantolan mielestä kiristyskeskustelu selittyy osin sillä, että suomalainen poliittinen sukupolvi on suhteellisen uutta ja nuorta: heillä ei ole välttämättä tarpeeksi talousosaamista. Poliitikkojen koulutustaustat liittyvät enemmän insinööri- ja laki- sekä valtiotieteellisiin opintoihin.
”Talouspoliittisten asioiden hahmottaminen voi olla vaikeaa, ja näin ollen tukeudutaan sitten aikaisempiin linjauksiin ja toimintatapoihin.”
Kantola näkee Sipilän hallitusneuvotteluissa ja Esko Ahon 1990-luvun lama-ajan hallituksen toiminnassa paljon yhtäläisyyksiä.
Ahon aikana puhuttiin yhteiskuntasopimuksesta. Myös nyt puhuttiin yhteiskuntasopimuksesta, vaikka sitä ei saatukaan aikaiseksi työmarkkinajärjestöjen ja Juha Sipilän välisissä neuvotteluissa.
Sipilä olisi muun muassa halunnut, että suomalaiset tekisivät enemmän töitä tuntimäärällisesti. Viesti oli, että kaikkien pitäisi säästää ja työskennellä enemmän.
Kantolan mukaan Suomi onkin koettu historiallisesti aina köyhänä maana. Teollisuusrakenteemme on vain metsä- ja metalliteollisuutta, ja Suomesta puuttuvat ”ikeat ja henkkamaukat”. Poliittisessa puheessa Suomea pidetäänkin usein köyhän miehen Ruotsina.
”Suomalaisista on sanottu, ettemme osaa myydä hevosta isompaa esinettä”, Kantola tuumaa.
Tiukka talouskurikieli tulee esille myös hallitusohjelmista, joita Kantola on tutkinut. Esimerkiksi hyvinvointivaltio-sanaa käytetään erittäin harvoin. Sana esiintyy hallitusohjelmissa vain muutamia kertoja viime vuosikymmenten aikana.
Vaikka Suomea on rakennettu voimakkaasti hyvinvointivaltion idean mukaisesti, niin talouspuheessa hyvinvointivaltio on koettu tuhlailuna, joka tulee kaikille jossakin vaiheessa todella kalliiksi.
”Suomessa kuluttaminen on aina koettu jotenkin pahana asiana.”