Pikkuinen Pielavesi on kansainvälisen nuorisotyön edelläkävijä – ”Antaa itseluottamusta ja rohkeutta”

Pielaveden lukio on tehnyt EU:n nuorisotyötä jo 20 vuotta.
Sanna Ihalainen
Kotimaa 3.4.2017 15:31

Pielavesi on hieman alle 5 000 asukkaan kunta, joka sijaitsee Kuopion luoteispuolella Pohjois-Savon sydämessä.

Suomen Kuvalehden suuressa kuntavertailussa Pielavesi sijoittui häntäpäähän.

Kunta tuskailee perinteisten muuttotappiokunnan ongelmien kanssa: kuntatalous on ollut alijäämäinen jo pitkään, ikäluokat vanhentuvat ja sairastuvat, nuoret muuttavat pois paikkakunnalta.

Pielavesi ei varsinaisesti loista vertailuun valituilla kahdeksallatoista mittarilla.

Silti kunnalla on aihetta myös ylpeyteen. Se on ollut jo pitkään edelläkävijä kansainvälisen nuorisotyön tekemisessä.

Tänä vuonna Pielaveden lukiolla tulee täyteen 20 vuotta keskeytyksetöntä EU:n nuorisotyötä.

Pielavetisten ensimmäinen Nuorisotapaaminen Saksan Aurichissa 1997.

Pielavetisten ensimmäinen Nuorisotapaaminen Saksan Aurichissa 1997. ©Pielaveden lukio

 

Kaikki alkoi jo aikana ennen Suomen EU-jäsenyyttä. Silloinen lukion opettaja Tuula Penttinen halusi viedä lukiolaiset Belgiaan perhetuttujensa luokse.

”Halusin tarjota nuorille kokemuksen, jota ei voi ostaa seuramatkana.”

Matka tehtiin vähin äänin, sillä muut opettajat tai kunnan päättäjät eivät katsoneet toimintaa hyvällä. Heidän mielestään Penttinen houkutteli nuoret muuttamaan pois kotiseudulta.

Matka osoittautui kuitenkin menestykseksi. Silloinen liikunnanopettaja tunsi Erkki Liikasen, joka toimi 1990-luvulla EU-suurlähettiläänä. Lukiolaisille järjestyi tapaaminen Liikasen kanssa.

Kun Suomi liittyi kuin liittyikin EU:hun, Pielaveden lukiolle avautui mahdollisuus erilaisten EU-tukien hakemiseen.

Ensimmäinen EU-tuella rahoitettu projekti oli Lingua E vuonna 1996. Pielavesi vieraili Belgiassa, ja belgialaiset vierailivat Pielavedellä.

Internet ja sähköposti olivat vielä lapsenkengissä, joten yhteydenpito oli vaikeaa. Faksin avulla lukiolaiset vaihtoivat ajatuksia veden merkityksestä Pielaveden maalaispitäjälle ja Antwerpenin satamakaupungille.

Vastavierailulla belgialaiset olivat ihmeissään siitä, että Suomessa oli kokonainen luokkahuone täynnä tietokoneita.

”Heillä oli vain yksi kone, ja sekin oli visusti lukkojen takana”, Penttinen muistelee.

 

Luontoviikko Pielavedellä 1998. Belgialaiset nuoret sekä hankkivat että valmistivat ruokansa yhdessä suomalaisten kanssa.

Luontoviikko Pielavedellä 1998. Belgialaiset nuoret sekä hankkivat että valmistivat ruokansa yhdessä suomalaisten kanssa. ©Pielaveden lukio

 

Matka ei jäänyt viimeiseksi. Ympäri Eurooppaa suuntautuvista matkoista ja kansainvälisestä yhteistyöstä tuli tärkeä osa pienen lukion brändiä.

Eurooppakurssi on lukion suosituin kurssi. Tällä hetkellä 80 opiskelijasta yli puolet, 47, käy Eurooppakurssia.

Penttinen jäi eläkkeelle vuonna 2005. Hänen jälkeensä kansainvälistä toimintaa jatkoivat muut opettajat. Vakituiseksi kansainvälisyystoiminnan vetäjäksi tuli ruotsin- ja saksanopettaja Merja Tissari vuonna 2009.

Tissarin mukaan yhteistyö on edelleen kaikkein sujuvinta niiden yhteistyökumppanien kanssa, joihin Penttinen solmi suhteet 1990-luvulla. Reissuja tehdään  edelleen Saksaan, Puolaan, Walesiin ja Espanjan Baskimaahan.

Viimeisimmät uudet yhteistyökumppanit ovat Ruotsi ja Romania. Tänä keväänä Pielavesi on laatinut Nordplus Junior -nuorisoliikkuvuushakemuksen Tanskan ja Liettuan kanssa.

Lisäksi Pielaveden lukion opiskelijoita on osallistunut lähes vuosittain Eurooppalaiseen Vapaaehtoispalveluun (EVS) Saksan Aurichissa ja Rhauderfehnissä.

Tissari haluaisi aloittaa EVS-nuorisovaihdon myös Pielavedellä.

”Tulijoita olisi jo, kaksi tuttua walesiläistä tyttöä.”

Belgialaiset nuoret pantiin marjastamaan, sienestämään ja kalastamaan ruokansa.

Miksi Pielavesi, eikä esimerkiksi Helsinki?

Yksi syy on luonto. Toinen on se, että Pielavedellä ei haikailla sitä mitä ei ole, vaan tehdään itse.

Tuula Penttisen mielestä yksi parhaista muistoista on ensimmäinen nuorisotapaaminen Pielavedellä. Kun belgialaiset nuoret tulivat Savoon, heidät pantiin hankkimaan oma ruokansa.

Paikallisten oppaiden avulla nuoret marjastivat, sienestivät, kalastivat ja nostivat perunat maasta. Lopuksi kotitalousopettaja näytti, kuinka raaka-aineista valmistetaan ateria. Kukat ja pöytäkoristeetkin tulivat luonnosta.

”Se oli menestys. Tarkoituksena oli näyttää, että Suomessa on yhä mahdollista saada puhdasta ruokaa luonnosta”, Penttinen kertoo.

Merja Tissari taas uskoo, että Pielavesi on eurooppalaisille täysin uudenlainen paikka maailmassa.

”Täällä on lämmin ja vastaanottavainen tunnelma. Heidät on aina otettu ystäviksi ja perheeseen. Paikallisten nuorten tekeminen on eurooppalaisten mielestä välitöntä.”

 

Nuorisotapaamisessa Saksan Scheersrsbergissä vuonna 2001 oli oppilaita myös Unkarista, Virosta ja Pielaveden yläkoulun 9. luokalta.

Nuorisotapaamisessa Saksan Scheersrsbergissä vuonna 2001 oli oppilaita myös Unkarista, Virosta ja Pielaveden yläkoulun 9. luokalta. ©Pielaveden lukio

 

EU-tuista huolimatta matkoista jää aina maksettavaa. Penttisen mukaan on tasa-arvon kannalta tärkeää, että nuoret keräävät rahat itse.

”Nuoret lähentyvät siten jo kurssin aikana. Vanhemmat eivät voi ostaa lapsilleen ulkomaanmatkaa.”

Rahan kerääminen karsii joukosta vapaamatkustajat. Jäljelle jäävät innokkaat nuoret, jotka ovat valmiita tekemään töitä kokemuksen eteen.

Tissarin mukaan kansainvälinen yhteistyö antaa nuorille itseluottamusta ja rohkeutta.

”Nuorista tulee aktiivisia ja yhteiskunnallisesti valveutuneita kansalaisia, jotka uskaltavat tarttua toimeen.”

Monet ovat myös rohkaistuneet lähtemään ulkomaille, ja muutamat jopa jääneet pysyvästi. Eräs entinen eurooppakurssilainen työskentelee Wienin lentokentällä, toinen opiskeli eläinlääkäriksi Espanjassa.

Molemmat löysivät rakkauden nuorisotapaamisesta.

 

Aurich elokuussa 2016. Kuvassa suomalaisia, saksalaisia, walesilaisia ja romanialaisia nuoria sekä keskellä Saksan leader Franziska Kohner.

Aurich elokuussa 2016. Kuvassa suomalaisia, saksalaisia, walesilaisia ja romanialaisia nuoria sekä keskellä Saksan leader Franziska Kohner. © Alexandra Miclau

Keskustelu