Pieni poika soittaa vaatekaapista – näin alkaa viikonloppu sosiaalipäivystyksessä

SK:n arkistoista: Vanhemmat hukassa, lapset heitteillä Helsingissä.

lastensuojelu
Teksti
Paula Sallinen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

PERJANTAI, KLO 17

 

Sosiaalityöntekijä Marjatta näppäilee pojan puhelinnumeron mustaan pöytäpuhelimeen. Poika katkaisee puhelun. Marjatta painaa kielekkeen pohjaan ja yrittää uudestaan. Puhelu katkeaa jälleen.

Poika on soittanut hätäkeskukseen vaatekaapista. Hän on peloissaan ja haluaa pois isänsä luota. Poliisipartio on matkalla vauraalle asuinalueelle Länsi-Helsingissä. Kello on vähän yli viisi perjantai-iltana.

Marjatta soittaa pojan isälle. Isä vakuuttaa, että kaikki on kunnossa.

Sosiaalityöntekijöiden tietokanta kertoo toista. Se paljastaan, että isän epäillään retuuttaneen poikaa edellisenä päivänä. Lääkäri on tehnyt lastensuojeluilmoituksen, vaikka hän ei löytänyt pojasta selviä väkivallan merkkejä.

Äiti puolestaan on tehnyt poliisille tutkintapyynnön isästä. Tapausta tutkiva poliisi on ollut poikkeuksellisen huolissaan ja soittanut muun muassa pojan koulun rehtorille.

“Isän mukaan äiti on hullu, ja rehtorin mukaan isä on vanhemmista täysjärkisempi”, Marjatta sanoo.

Marjattaa vastapäätä, harmaan sermin toisella puolella sosiaalityöntekijä Sari puhuu hätäkeskuspäivystäjän kanssa. Vartija on ottanut kiinni umpihumalaisen isän ja ala-asteikäisen pojan, jotka ovat palanneet risteilyltä Länsisatamaan. Poliisit ovat menossa jututtamaan isää.

Sosiaalityöntekijät eivät halua esiintyä artikkelissa koko nimellään. He pelkäävät uhkailuja.

 

Helsingin sosiaalipäivystys sijaitsee virkamiesmäisessä kerrostalossa Hakaniemessä. Sen ikkunoista näkyy Tokoinlahti. Sosiaalityöntekijät tekevät työtä kolmessa vuorossa. Sosiaalipäivystyksen hermokeskus on puhelinhuone: avokonttori, jossa neljä työpistettä muodostaa ympyränmuotoisen pöytäryhmän.

Sosiaalipäivystys on auki ympäri vuorokauden joka päivä. Sinne ottavat yhteyttä mielenterveys- ja päihdeongelmaiset, perheväkivallan uhrit ja tekijät, korkeasti koulutetut, työttömät, kantasuomalaiset, maahanmuuttajat, vanhukset ja asunnottomat. Heitä yhdistää yksi asia: hätä.

Viime vuonna sosiaalipäivystykseen otettiin yhteyttä 16 000 kertaa ja sosiaalityöntekijät kävivät 369 kotikäynnillä.

Suurin osa päivystäjien työstä liittyy lastensuojeluun. He päättävät alaikäisten kiireellisistä sijoituksista, kirjaavat lastensuojeluilmoituksia, neuvovat ja lohduttavat. Joskus ihmiset vain haluavat, että heitä kuunnellaan.

Usein hädän taustalla ovat päihteet ja mielenterveysongelmat, mutta sosiaalityöntekijät joutuvat selvittämään myös kärjistyneitä huolto- ja tapaamisoikeusriitoja. Osa vanhemmista yrittää sysätä kasvatusvastuun yhteiskunnalle. Kerran eräät vanhemmat pyysivät, että sosiaalityöntekijät kävisivät tarkastuskäynnillä kotona, jonne perheen teini oli jäänyt yksin juhannuksenviettoon. Joskus vanhemmat haluavat, että heidän lapsensa haetaan sijoitukseen, koska hän on rikkonut kodin sääntöjä.

“Joudumme sanomaan vanhemmille, ettei sijoitus ole mikään rangaistus”, Marjatta kertoo.

“Meille soitetaan, että Lissu ei ole tullut kotiin, hakekaa se. Ihmiset ajattelevat, että viranomaiset ja hyvinvointivaltio auttavat, mutta hyvinvointivaltiota ei enää ole”, Sari sanoo.

Sari on työskennellyt Helsingin sosiaalipäivystyksessä viitisen vuotta. Sitä ennen hän on ollut töissä lastensuojeluyksikössä toisessa suuressa kaupungissa. Kaupungin nimeä hän ei halua kertoa, sillä häntä uhkailtiin siellä. Sarin mielestä Helsingissä ongelmat jäävät piiloon.

“Helsingissä naapurit eivät ilmoita.”

 

Sosiaalityöntekijä Satu istuu työpisteellään ja lukee tietokoneelta tutun ulkomaalaisperheen tietoja. Perheen isä pahoinpitelee äitiä. Vieraassa maassa äiti on yksin ja taloudellisesti täysin riippuvainen miehestään. Satu muistaa ensimmäisen keskustelun perheen äidin kanssa. Kun hän puhui äidille turvakotiin menemisestä, puhelu katkesi. Se jäi vaivaamaan Satua.

Nyt kihlakunnansyyttäjä vaatii lastensuojeluviranomaisia toiminaan. Syyttäjä uskoo, että äiti on hengenvaarassa.

Perheen vakituinen sosiaalityöntekijä on päättänyt, että jos äiti ei lähde alkuviikosta turvakotiin, lapsi sijoitetaan kiireellisesti perheen ulkopuolelle. Perjantaina lapsi ja äiti asuvat kuitenkin edelleen kotonaan.

Iltavuorolaiset pohtivat, pitäisikö heidän etsiä lapselle sijoituspaikka. Jos lapsen terveys tai kehitys on vaarassa, lapsi voidaan sijoittaa kiireellisesti laitokseen, sijaisperheeseen tai sukulaisen luo. Isä on ollut väkivaltainen jo pitkään, ja lapsi oireilee. Vanhemmille on kerrottu, että väkivalta vaikuttaa haitallisesti myös lapseen.

“Mutta onko kiireellinen sijoitus nyt meidän asiamme, kun tilanne on jatkunut vuosia?” Sari kysyy muilta.

Äiti on hakenut apua sekä neuvolasta että lastensuojeluviranomaisilta. Hän ei kuitenkaan halua lähteä lapsen kanssa turvakotiin. Työntekijät keskustelevat tilanteesta sermien yli. Jos tilanne on kiireellinen, heidän täytyy toimia. Perjantaina perheestä ei ole kuitenkaan kuulunut mitään hälyttävää. Vastaava sosiaalityöntekijä saa päättää sijoituksesta seuraavan viikon alussa.

“Pitkiin prosesseihin pitää lähteä rauhassa ja suunnitelmallisesti”, Sari sanoo.

 

Marjatta on hermostunut. Poliisit eivät ole ottaneet yhteyttä puoleen tuntiin. Marjatta ei tiedä, onko vaatekomerosta soittanut poika turvassa. Lisäksi pojan äiti on hetkeä aiemmin soittanut hätääntyneenä sosiaalipäivystykseen. Marjatta pystyy eläytymään äidin huoleen.

“Hän asuu 500 metrin päässä, mutta joutuu odottamaan kotona.”

Läheisessä työpisteessä sosiaalityöntekijä Emilialla on selvitettävänä toisen perheen ongelmat. Perheen isä on huolissaan äidin käytöksestä. Emilia opiskelee sosiaalityötä Helsingin yliopistossa. Opiskelujensa ohessa hän käy töissä sosiaalipäivystyksessä.

Emilia kirjoittaa muistiinpanoja kierrevihkoon. Oikeus on määrännyt lapset asumaan isän luona. Päätös on järkyttänyt lasten äitiä, ja äiti on ladellut tappouhkauksia isälle, isän asianajajalle ja sosiaaliviranomaisille. Äidin käytös huolestuttaa isää.

Päivystävä lääkäri on käynyt aiemmin perjantaina poliisin kanssa äidin kotona, mutta tämä ei ole ollut siellä. Lääkäri hälytetään paikalle, jos sosiaalityöntekijä epäilee ihmisen tarvitsevan psykiatrista hoitoa. Lääkäri ja poliisi ovat päättäneet palata tarkistuskäynnille myöhemmin.

Emilia saa vähitellen isän rauhoittumaan: lapset ovat hänen luonaan, heillä ei ole hätää.

 

Sosiaalipäivystyksen työntekijät joutuvat sietämään töykeyttä ja haistattelua. Kiitosta saa harvoin. Silti he pitävät työssään.

“Ei meistä tykätä, mutta ei minusta tarvitsekaan tykätä. Edustan lakia ja järjestystä. Kontrollia”, Sari sanoo.

Verrattuna moniin Helsingin sosiaaliviraston yksiköihin sosiaalipäivystyksen tilanne on hyvä. Kaikki vakinaiset työntekijät ovat päteviä, ja vapautuviin virkoihin on tunkua. Päivystyksen työntekijät sanovat harvoin murehtivansa töitä vapaa-ajalla.

“Meidän etumme on, että aina tulee seuraava vuoro”, Marjatta sanoo. “Luotamme, että se tekee oikeita päätöksiä.”

 

PERJANTAI, KLO 18

 

Kuuden jälkeen poliisipartio ilmoittaa, että vaatekaapista soittaneella pojalla ei ole hätää. Paikalle ovat tulleet myös pojan äiti ja sisko, jonka pitäisi olla perjantaisin isän luona. Äiti ei halua, että siskokin jää isän luokse, mutta hänen on annettava periksi. Tapaamissopimus on sitova.

Varttia vaille seitsemän pojan isä soittaa Marjatalle. Satu kuuntelee puhelua lähettyvillä. Marjatta lopettaa turhautuneena.

“Vanhemmat tekevät toisistaan ilmoituksia. En tiedä, kuka tässä on hullu, mutta lapsistahan tulee mielipuolia.”

“No sittenhän heidät voi ottaa huostaan”, Satu sanoo.

Sosiaalipäivystys ei kuitenkaan päätä huostaanotoista. Sen tekee lapsen asuinalueen johtava sosiaalityöntekijä tai viime kädessä hallinto-oikeus.

Marjatta ei tiedä, ketä kiistassa pitäisi uskoa. Lapsia on helppo manipuloida puhumaan toivotusti, koska he haluavat olla vanhemmilleen uskollisia.

Joskus huolto- ja tapaamisriidoissa toinen vanhemmista on täysin altavastaajana.

“Jos miehellä on rahaa ja hyvä juristi, minustakin saisi dillen. On hirveän tärkeää, että pääsee näihin sielunmaisemiin mukaan”, Marjatta sanoo.

Tällaiset riidat ovat Sadullekin tuttuja.

“Kiskantätejä, jotka ovat menneet dirikan kanssa naimisiin, viedään kuin litran mittaa.”

Poliisi ilmoittaa Sarille, että partio on saattanut Länsisatamaan humalaisen isän kanssa saapuneen pojan varttia vaille seitsemän junaan. Äiti on luvannut tulla poikaa vastaan kotiasemalle. Sari kirjoittaa lastensuojeluilmoituksen ja lähettää sen pojan kotikaupungin sosiaalityöntekijälle faksilla.

Länsi-Helsingissä asuva äiti soittaa jälleen puoli kahdeksan maissa. Marjatta nojaa kämmeneensä ja voivottelee.

“Pian tämä kääntyy lastensuojelutapaukseksi, ja jos tämä menee ihan mahdottomaksi, alamme miettiä kiireellistä sijoittamista, mikä on ihan kauheaa”, hän sanoo.

Äidiltä ryöppyää puhetta. Marjatta sanoo välillä “voi kauhee” ja jatkaa kuuntelemista. Puhelu kestää lähes vartin. Marjatta huokaa. Lapsille on raskasta, jos kodinvaihdot ovat riitaisia.

Pahimmillaan ne voivat jopa vahingoittaa lasten psyykettä.

Marjatta päättää puhelun. Satua tapaus alkaa jo ärsyttää.

“Jatkossa pidetään näpit erossa tuosta.”

 

PERJANTAI, KLO 21

 

Kello on yhdeksän. Puhelimet ovat olleet vaitonaisia tunnin ajan. Emilia lukee Kansan Uutisten verkkosivuilta solidaarisuusverosta. Sari pelaa nettipeliä, jossa tarkoituksena on puhkoa kuplia. Kello on melkein kymmenen ja pistemäärä 92 590, kun puhelin soi.

Sari alkaa kirjata tietoja ruutuvihkoon. Soittaja on huolissaan pienistä lapsistaan, jotka ovat yötä isänsä luona. Vanhempi lapsi on soittanut itkuisena ja sanonut, että haluaa tulla kotiin. Äidistä tämä on poikkeuksellista.

“Sinä tietenkin tunnet omat lapsesi parhaiten”, Sari sanoo.

Äiti oli kysynyt isältä, voiko hän hakea lapset. Tämä oli vastannut tekstiviestillä, että lapset olivat jo nukkumassa. Isä varoitti, että jos äiti tulee asuntoon omilla avaimillaan, äiti tekee rikoksen.

Sari ehdottaa äidille, että joku sukulainen soittaa isälle. He sopivat, että äiti ottaa yhteyttä, jos häntä vielä huolestuttaa.

Yövuorolaiset Reetta ja Katja tulevat töihin hieman ennen kymmentä. Reetta on työskennellyt sosiaalipäivystyksessä yli 20 vuotta, Katja noin kolme.

He ovat juuri aloittamassa vuoronvaihtopalaveria iltavuorolaisten kanssa, kun poliisi soittaa. Mies on hakannut vaimonsa. Asunnossa on neljä lasta, joista yksi on pieni vauva. Vaimo puhaltaa lähes kolme promillea.

Sosiaalipäivystäjät alkavat valmistella lasten kiireellistä sijoittamista. Reetta ja Katja kirjautuvat tietokantaan ja hakevat perheen tiedot.

“Minä muistan tämän paikan, se on ihan kamala”, Reetta sanoo. “Nämä lapset pitää sijoittaa.”

Iltavuorolainen Sari alkaa etsiä lapsille sijoituspaikkoja sillä aikaa, kun yövuorolaiset valmistautuvat lähtöön perheen luokse. Lapsilla ei ole huoltajia tai sukulaisia, joiden luokse heidät voisi viedä. Ainoat vaihtoehdot ovat vapaaehtoinen sijaisperhe ja perhetukikeskuksen vastaanotto-osasto.

Lain mukaan alle 13-vuotiaat täytyy sijoittaa ensisijaisesti sijaisperheisiin, mutta tänään se ei onnistu. Vain kahdelle nuorimmalle lapselle on tilaa perheissä. Kaksi vanhinta lasta täytyy viedä lastensuojelulaitokseen.

 

Vahtimestari Petri kääntää sosiaalipäivystyksen punaisen tila-Chryslerin kadunpätkälle. Betonilähiö on autio. Kadunvarressa seisoo tyhjä poliisiauto. Hiljaisuuden rikkoo jumputus, kun nuori mies kaartaa autolla kerrostalon parkkipaikalle.

Reetta ja Katja viipyvät sisällä asunnossa puoli tuntia. Ensin rappukäytävästä astuu Reetta kahden lapsen kanssa. Toinen pitää Reettaa kädestä. He kävelevät autolle. Petri tarttuu pientä poikaa kädestä ja auttaa autoon. Hetken päästä saapuvat Katja, vauva ja tyttö. Katja kantaa makuupussiin käärittyä vauvaa sylissään.

Lapset ovat rauhallisia ja luottavaisia niin kuin turvattomat lapset ovat. Turvattomat lapset eivät vierasta tuntemattomia aikuisia, vaan he saattavat juosta suoraan poliisin tai sosiaalityöntekijän syliin.

Sosiaalityöntekijät kertovat, että asunto on yksi kauheimmista, joissa he ovat käyneet. Asunnossa lojui vaateröykkiöitä, rojua, lautasia, ruuantähteitä ja oluttölkkejä. Kengänpohjat tarttuivat lattiaan kiinni. Sängyissä ei ollut lakanoita, ainoastaan likaiset patjat. Eteisen tukkivat lastenrattaat ja -vaunut.

Itkuinen äiti käski sosiaalityöntekijöitä painumaan vittuun.

Reetta ja Katja kertoivat lapsille, että heidät viedään pois kotoa, koska äiti ei voi juuri nyt pitää heistä huolta. He kehottivat vanhempia lapsia ottamaan mukaansa jonkin lelun. Lapset panivat muovipussiin lelun, pelin ja kirjan. Heitä huoletti, jäisikö äiti ihan yksin. Poliisit lupasivat, että äidistä pidetään huolta.

Automatkalla lapset kyselivät, pääsevätkö he enää ikinä kotiin. Yksi lapsista itki. Kesken matkan tytön puhelin soi. Äiti soitti ja lupasi, ettei enää ikinä juo.

 

LAUANTAI, KLO 01

 

Yövuorolaiset palaavat kotikäynniltä yhdeltä yöllä. He lähettävät alueen perhekeskuksen lastensuojelutyöntekijälle faksin, jossa kerrotaan neljän lapsen kiireellisestä sijoittamisesta.

Lapset pääsevät samaan sijoituspaikkaan kenties seuraavan viikon alussa. Äiti saa ottaa yhteyttä lapsiinsa heti, kun on selvä. Jos äiti ei olisi ollut kovassa humalassa, sosiaalityöntekijät eivät olisi hakeneet lapsia. Pelkkä perheväkivalta ei olisi riittänyt kiireellisen sijoituksen perusteeksi, jos äiti olisi voinut huolehtia heistä.

Reetta ja Katja alkavat tehdä paperitöitä ja hioa sijoituspäätösten sanamuotoja. Niiden täytyy olla lakipykälien mukaisia. Työ on tarkkaa, sillä asiakas voi valittaa päätöksistä oikeuteen.

Kiireellinen sijoitus päättyy joko siihen, että lapset palaavat kotiin tai että heidät otetaan huostaan. Huostaanottoon ryhdytään vain, jos avohuollon tuki, kuten perhetyö, taloudellinen tukeminen ja terapia, ei riitä.

Kahden jälkeen puhelin soi. Tappouhkauksia ladellut nainen on viety tarkkailtavaksi Auroran sairaalan psykiatriselle osastolle.

 

Lauantai-iltapäivällä kello kolme sosiaalityöntekijät kokoontuvat vuoronvaihtopalaveriin. Sen aikana iltavuorolaisille Sarille, Emilialle ja Miialle kerrotaan päivävuoron tärkeimmät ja kesken jääneet työt. Päivävuoron tietoon on tullut puolenkymmentä murrosikäistä, joiden kiireellistä sijoittamista pitää harkita. Tämä on poikkeuksellisen paljon.

“Johdolla onkin ollut suru siitä, ettei kiireellisiä sijoituksia ole tarpeeksi. Nyt on”, sosiaalityöntekijä Seija vitsailee.

Sosiaalityöntekijä Leena kertoo pikkulapsesta, jonka vanhemmat oli pidätetty. Vanhemmat olivat “pöllyissä”, ja perheen kodista löytyi huumeruiskuja ja dynamiittia. Lapsi päätettiin sijoittaa kiireellisesti pois kotoa.

“Poliisin mukaan äiti on kunnon ihminen”, hän sanoo.

Sosiaalityöntekijät hörähtävät.

Puoli viideltä poliisi lopettelee teini-ikäisen pojan kuulustelua. Poikaa epäillään pikkurikoksista. Äiti soittaa sosiaalipäivystykseen. Hän valittelee Sarille puhelimessa, että poika rikkoo paikkoja kotona, käyttää kannabista ja rötöstelee. Äiti ja isä eivät enää jaksa. He haluavat, että poika sijoitetaan laitokseen.

Sari kutsuu vanhemmat ja pojan perhetapaamiseen heti, kun poika pääsee kuulusteluista.

“Kiireellinen sijoitus tästä varmaan tulee.”

Jos vanhemmat eivät halua poikaa kotiinsa eikä hänellä ole muutakaan paikkaa minne mennä, sosiaalipäivystyksen täytyy etsiä pojalle sijoituspaikka. Sari soittaa päivystävään vastaanottoyksikköön Pihkapuistoon. Siellä on tilaa pojalle, jos paikka tarvitaan.

Puolen tunnin päästä poika ja vanhemmat saapuvat perhetapaamiseen. Vahtimestari Petri käy varoittamassa Saria, että isän ja pojan välit ovat kireät. Vahtimestari lupaa pysytellä neuvotteluhuoneen lähettyvillä.

 

LAUANTAI, KLO 17

 

Hätäkeskus ilmoittaa sosiaalipäivystykseen, että pieni vauva aiotaan ympärileikata seuraavana päivänä yksityisasunnossa. Emilia alkaa selvitellä perheen ja ilmoittajan tietoja.

Emilian työ keskeytyy, kun puhelin soi. Isoisä on huolissaan lapsenlapsestaan. Hänen tyttärensä on alkoholisoitunut ja kärsii mielenterveysongelmista. Isoisä pohtii, tekisikö lastensuojeluilmoituksen.

“Ei kuulosta ollenkaan siltä, että tekisit ilmoituksen liian vähillä perusteilla”, Emilia rohkaisee.

Isoisä tekee lopulta ilmoituksen omalla nimellään. Emilia lähettää tiedon ilmoituksesta alueen lastensuojeluviranomaisille. He käsittelevät uudet lastensuojeluilmoitukset seitsemän arkipäivän aikana.

Neljänkymmenen minuutin kuluttua Sari palaa perhetapaamisesta ja soittaa Pihkapuistoon. Poika sijoitetaan, vaikka tämä vastustaa päätöstä. Sari ja Miia lähtevät saattamaan häntä.

He palaavat kahden tunnin päästä.

“Pientä draamaa oli, kun poika kirjoitti autossa jotain lapulle ja nielaisi sen”, Miia kertoo.

Sari vilkaisee kelloa ja sähähtää.

“Kaksi tuntia siinä meni, perkele”, hän sanoo.

“Täytyy mennä tekemään lotto.”

Jos lottovoitto tulisi, hän voisi perustaa metallimusiikkibaarin. Sen nimeksi tulisi Kylmiö.

 

Iltavuorolaiset keskustelevat pikkulapsen ympärileikkauksesta. Asialle ei voi tehdä juuri nyt mitään, joten tehtävä jätetään aamuvuorolaisille. Heidän täytyy käydä asunnolla poliisin kanssa.

Kello lähestyy kymmentä. Alkuillan kiire on tiessään. Toimistosta kuuluu vain epärytminen naputus, kun Emilia, Sari ja Miia kirjaavat tietokantaan muistiinpanoja ja sijoituspäätöksiä.

Vuoronvaihtopalaverin jälkeen heidän työnsä päättyy. Sitten aloittaa uusi vuoro.

Juttu on julkaistu ensimmäistä kertaa Suomen Kuvalehden numerossa 21/2012.