Päivän kuvat: Suomalaisten mestarien perhomallit ovat katoamassa

jyrki melartin
Teksti
Pekka Ervasti
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Katso SK:n kuvakertomus perhokalastuksesta.

Vanhojen suomalaisten mestarien itse sitomat perhomallit ovat katoamassa. Kuvat Hannu Lindroos.

Antti Morottaja oli taimenensoutaja Lapissa – ovelimmasta päästä.

Opastaessaan 1920-luvulla englantilaisia lohituristeja Inarijärveen laskevalla Juutualla hän ohjasi veneensä monesti tahallaan matalikolle.

Lordin perho tarttui pohjaan ja jäi koskeen. Such a pity, sir!

Myöhemmin, usvaisena aamuna Antti souti takaisin matalikolle ja kahlasi perhon ylös kuohuista. Koski oli viehettä repinyt ja raastanut, mutta Antti kunnosti perhon tarveaineilla, joita sattui löytämään varastoistaan.

Näin syntyi Morottaja-niminen perho, suomalainen perhoklassikko. Se on – kuten kaikki varsin hyvin tiedämme – versio klassisesta, englantilaisesta Thunder and Lightning -perhosta, vähän sutjakampi, vähän harmaampi, suomalaisiin lohivesiin sopivampi.

Kalastuskirjailija Pertti Kanerva ja tämän kalakaveri, Popedan basisti Jyrki Melartin, työskentelevät erityislaatuisen hankkeen parissa. He haluavat kerätä suomalaisen perhoperinteen, erityisesti lohiperhoperinteen yksiin kansiin.

Kanerva on kirjoittanut yhdessä edesmenneen Lauri Syrjäsen kanssa teoksen Wanhat suomalaiset lohiperhot, mutta paljon jäi vielä julkaisematta. Nyt alkaa olla kiire, sillä vanhojen suomalaisten mestarien itse sitomat, upeat perhomallit ovat katoamassa.

Kukaan ei kohta tiedä, miltä ne oikeasti näyttivät, vaikka perhojen reseptit – valmistusohjeet – ovatkin usein tallessa.

Kalastuskirjailija Pertti Kanerva tarjoaa  Morottaja-perhoa Herraskosken taimenille.

“Emme aio sitoa perhoja uudestaan tätä kirjaa varten, vaan haluaisimme kuvata vanhojen mestarien tekemiä autenttisia perhoja. Näitä alkuperäissidoksia me kalastamme”, Kanerva kertoo.

Homma on hidasta ja vaatii hermoja.

“Ihan puskaradion avulla tässä on toistaiseksi edetty”, Melartin kertoo.

Miehet ovat avanneet hanketta varten omilla nimillään sähköpostiosoitteet (etunimi.sukunimi@hotmail.fi) ja toivovat niihin vinkkejä.

“Tarkoitus olisi löytää autenttista vanhaa materiaalia”, Kanerva sanoo.

“Myös valokuvat ja filmipätkät kelpaavat. Vanhoja perhoja varmasti löytyy monien sukujen kassakaapeista tai kalastuskämpiltä. Perhomestarien kirjeenvaihto olisi myös kiinnostavaa. Siitä näkee, millä ennen kalastettiin, miten ja missä.”

Katso SK:n kuvakertomus perhokalastuksesta.

Teksti on lyhennelmä Suomen Kuvalehden artikkelista Kadonneen perhon kalastajat (SK 29/2011, ilm. 22.7.2011)