Päihdeäidin tarina: Tiina pääsi irti huumekoukusta

Perheiden ongelmat ovat yhä vakavampia. Ilman Helsingin ensikodin Perhetaloa Tiinan ja Nikon tarina voisi olla hyvin erilainen.

Perhetalo Helsingin ensikodin Perhetalo on tarkoitettu nimensä mukaan perheille, mutta käytännössä lähes kaikki sen asukkaat ovat äitejä alle kouluikäisten lastensa kanssa. Kuva Kari Sarkkinen.

Olohuoneen lattialla on parkkitalo ja sen ympärillä hajallaan muovisia leikkiautoja. Kolmannen kerroksen asunnossa Tiina, 30, keittää vettä murukahviin ja nostaa sohvalla lojuvan Puuha-Peten auton lattialle. Se on 1-vuotiaan Nikon lempilelu.

Nyt Niko nukkuu makuuhuoneessa päiväuniaan ja äidillä on aikaa jutella. Omalla nimellään hän ei kuitenkaan halua tarinaansa kertoa, eikä halua kertoa julkisuuteen lapsensakaan oikeaa nimeä. Tiinan äiti on väkivaltainen skitsofreenikko eikä Tiina halua, että äiti saisi tietää, missä he asuvat.

”Ei se edes tiedä, että mulla on Niko. Eikä tarvitse tietääkään.”

Tiina on entinen amfetamiinin käyttäjä. Hän aloitti käytön ollessaan 16-vuotias ja muistaa yhä, miltä ensimmäinen kerta tuntui.

”Katsoin itseäni kaupan peilistä ja totesin, että nyt tätä tyttöä viedään ja lujaa.”

Aineiden käyttö jatkui, kunnes Tiina tuli ensimmäisen kerran raskaaksi. Raskausajan Tiina sinnitteli ilman huumeita, mutta jossain vaiheessa tytön syntymän jälkeen hän ratkesi taas. Lapsen isä oli häipynyt kuvioista jo aiemmin.

”Onneksi tajusin itsekin tilani. Soitin soskuun ja pyysin, että tulkaa hakemaan tyttö pois.”

Siitä on nyt yli kolme vuotta. Tyttö muutti sijaisperheeseen. Tiina puolestaan asui kavereiden nurkissa ja veti huumeita kunnes tapasi uuden miehen ja muutti tämän luo.

”Paskat se mitään rakkautta oli. Olin hajalla ja sekaisin. Mies kohteli kuin kynnysmattoa, mutta kai sitä oli valmis ihan mihin vaan, jotta sai katon päänsä päälle.”

Sitten Niko ilmoitti tulostaan.

Mieskin käytti huumeita, mikä teki raskausajasta vaikean. Parin viikon välein Tiina repsahti itsekin. Jälkeenpäin syyllisyys oli musertava.

Vasta kun mies kolme kuukautta ennen Nikon syntymää joutui vankilaan, Tiina sai oman huumekierteensä poikki.

Perhetalossa opetellaan itsenäistä elämää

Tiina asuu Helsingin ensikodin Perhetalossa, jonne hän muutti Oulunkylän päihdeäitien ensikodista. Siellä yksityisyyttä ei juurikaan ollut, oma rauha rajoittui omaan huoneeseen. Nyt Tiina ja Niko asuvat itsenäisesti omassa vuokrakaksiossaan, mutta tarvittaessa tuki on lähellä. Alakerran toimistossa on arkisin tavattavissa perhetyöntekijä, jolta voi pyytää apua käytännön asioihin.

Helsingin ensikodin Perhetalo on tarkoitettu nimensä mukaan perheille, mutta käytännössä lähes kaikki sen asukkaat ovat äitejä alle kouluikäisten lastensa kanssa.

Taloon tullaan lastensuojeluviranomaisten kautta, mikä tarkoittaa sitä, että kaikilla asiakkailla on eritasoisia ongelmia vanhemmuudessaan.

Talossa asuu entisiä päihteiden käyttäjiä, mielenterveyskuntoutujia, teiniäitejä ja maahanmuuttajia. Monilla vanhemmilla on myös itsellään lastensuojelutausta, joillain useassa sukupolvessa.

Perhetyöntekijät opastavat kädestä pitäen vanhempia uuden elämän alkuun. Painopiste on lapsessa. Yhdessä opetellaan, miten lapsen kanssa leikitään, kuinka usein käydään ulkona, milloin lasta pitää syöttää ja nukuttaa.

”Monella äidillä on tänne tullessaan arkirutiinit aika hukassa. On syöty ja herätty milloin mitenkin, jotkut ovat asuneet lapsensa kanssa kavereiden nurkissa. Elämä on ollut kaaosta”, selittää Perhetalon vastaava sosiaalityöntekijä Susanna Råman-Maljonen.

Tapaukset yhä haastavampia

Suomessa lastensuojelun avohuollon asiakkaina oli vuonna 2008 jo lähes 70 000 lasta ja nuorta. Kodin ulkopuolelle oli sijoitettu 16 000 lasta ja nuorta. Lastensuojelun asiakasmäärät ovat kasvaneet jatkuvasti, ja perheiden ongelmat ovat yhä vakavampia. Tämä näkyy Perhetalonkin arjessa.

”Meille tulee entistä haastavampia asiakkaita ja yhä useammin akuutissa kriisissä olevia perheitä. Monilla on kaksoisdiagnoosi, mikä tarkoittaa, että esimerkiksi äidillä voi olla sekä päihde- että mielenterveysongelma”, kertoo Råman-Maljonen.

Kaikkia ei myöskään voida auttaa. Joskus asuminen päättyy lapsen huostaanottoon.

”Se tuntuu aina kurjalta. Suuri osa tarinoista jatkuu kuitenkin onnellisesti. Parhaimmillaan täältä lähtee perhe, jossa vuorovaikutus äidin ja lapsen välillä on huomattavasti parempi kuin tänne tullessa. Joka tapauksessa aina asumisesta hyötyy lapsi.”

Lapsi on saanut korjaavaa kokemusta, ja äidillä elämä on hallinnassa. Laskut maksetaan eikä heitetä roskiin. Äiti tuntee pärjäävänsä ilman tukea.

Ensikoti oli Tiinan pelastus

Tiina kiittää erityisesti Oulunkylän päihdeäitien ensikotia siitä, että on nyt kuivilla. Ilman ensikotia Tiina ei tiedä, missä olisi – ja olisiko Nikokin otettu huostaan.

Nyt Tiina haluaa Nikolle turvallisen lapsuuden, sen joka tyttäreltä puuttui. Repsahtaminen pelottaa, totta kai, mutta menneisyyteen ei Tiinan mielestä pidä takertua.

”Voisin mennä pöydän alle nyyhkimään, mutta menneisyys on mennyttä. Ainoa asia mitä elämässäni kadun on se, mitä aineiden käyttöni on aiheuttanut läheisilleni ja lapsilleni.”

Tiinan tytär on nykyään 6-vuotias ja asuu edelleen sijaisperheessä. Äiti ja tytär näkevät silloin tällöin, mutta Tiina ei aio ottaa tyttöä luokseen asumaan.

”Se ihminen, jota hän pitää äitinään on muualla”, Tiina sanoo ja puhaltaa tupakansavut ulos tuuletusikkunasta.

Tiinan ainoa tulevaisuudenhaave liittyy Nikoon.

”Haluan nähdä hänen kasvavan onnellisena ja turvallisessa ympäristössä.”

Jatkuuko toiminta?

Helsingin ensikodin Perhetalo on saanut toimintansa tukemiseen Raha-automaattiyhdistyksen rahoitusta. Toiminnanjohtaja Kirsi-Maria Mannisen mukaan käytännössä puolet perhetyöntekijöiden palkoista on tullut RAY:ltä. Puolet on tullut palvelua käyttävältä kunnalta.

Nyt RAY on päättänyt lopettaa Alvari-perhetyön tukemisen tämän vuoden lopussa. Päätös ei koske ainoastaan Helsingin ensikodin Perhetaloa. Ensi- ja turvakotien liiton jäsenjärjestöt tekevät samaa perhetyötä yli 20 kunnassa 70 työntekijän voimin. Kaikissa näissä kunnissa toiminta on loppumassa, ellei rahoittajaa löydy.

Käytännössä rahoituksen toivotaan siirtyvän palvelua käyttävälle kunnalle.

Helsingin ensikoti ry käy parhaillaan neuvotteluja Helsingin kaupungin kanssa siitä, jatkuuko toiminta nykyisenlaisena, loppuuko se, vai jatkuuko se jossain toisessa muodossa.

”Olemme saaneet viestiä, että taloa tarvitaan, mutta kunnat ovat taloudellisesti tiukoilla. Emme vielä tiedä, löytyykö kunnalta hyvän tahdon lisäksi myös rahaa”, Manninen sanoo.

Lue lisää äitien tarinoita Perhetalosta SK:sta 18/2010 (ilm. 7.5.).

Aiheesta lisää
RAY siirtää vastuun päihdeäitien tukirahoista kunnille – kuolonisku ensikodeille? (Suomenkuvalehti.fi 2.5.2010)