Opetushallituksen pääjohtaja: ”Ruotsin kieli pysyy perusopetuksessa”

Jyrki Karvinen
Kotimaa 4.1.2010 14:03

Opetushallituksen pääjohtaja Timo Lankinen ei usko pakkoruotsista luopumiseen, vaikka kaksi kolmasosaa suomalaisista sitä toivookin.

Kalevan ja viiden muun maakuntalehden viikonloppuna julkaiseman kyselyn mukaan kaksi kolmasosaa suomalaisista luopuisi pakollisesta ruotsin kielen opetuksesta. Vastaajien enemmistön mielestä kunnille pitäisi antaa vapaus valita venäjän kieli koulujen opetusohjelmiin ruotsin sijasta.

Opetushallituksen pääjohtaja Timo Lankinen sanoo haluavansa pitää ruotsin perusopetuksessa perustellen sitä kansallisen kielen roolin lisäksi ”pohjoismaisuudella” ja sillä, että minkä tahansa kielen opiskelu auttaa oppimaan muita kieliä.

Lankisen johtama laaja parlamentaarinen työryhmä tekee esityksen perusopetuksen yleisistä tavoitteista ja tuntijaon uudistamisesta keväällä.

”Esityksellä pyritään vastaamaan opetuksen 2020-luvun haasteisiin”, Lankinen kuvaa kunnianhimoista hanketta. Lankisen työryhmän esitykseen sisältyy perusopetuksen kieliohjelma eli mitä kieliä ja kuinka paljon kouluissa opetetaan.

Hallitus päättää Lankisen työryhmän esitysten pohjalta perusopetuksen uudistamisesta vuoden 2011 alussa. Päätöksien toteuttaminen aloitetaan vuosina 2013-14.

Lankisen mukaan työryhmä muodostaa ”lähiaikoina” kantansa ruotsin kielen asemasta perusopetuksessa. Työryhmän yhteistä kantaa ei ole vielä olemassa.

”En voi puhua työryhmän puolesta, mutta oma kantani on, että ruotsi pysyy perusopetuksessa. Eri asia sitten on esimerkiksi se, missä vaiheessa opetusta annetaan”, Lankinen aprikoi.

Kieliriita syvenee?

Lankisen mukaan kielten opetuksen uudistamisen päälinjana tulee olemaan kielitarjonnan monipuolistaminen eli ”englannin kielen ylivallan murtaminen”, kuten hän reippaan ilmaisunsa myöntäen asian muotoilee.

Se tarkoittaa lisää saksan, espanjan, ranskan ja venäjän opetusta. Lankinen pitää kielivalikoiman lisäämistä opetuksessa välttämättömänä, koska maailmassa ”ei enää vain englannin kielellä kunnolla pärjää”.

Monipuolistaminen ei Lankisen mielestä tarkoita toisen kansallisen kielen eli ruotsin poistamista pakollisesta perusopetuksesta. Lankinen painottaa ruotsin kielen opetuksen yhteydessä käsitettä ”perusopetus”.

Lankisen diplomaattiset kielimuotoilut kertovat aiheen herkkyydestä.

Mielipidekyselyjen perusteella kansalaisten enemmistön mielipide on kaukana ruotsia suosivien päättäjien näkemyksistä. Nettipalstoilla pakkoruotsi on jo runtattu pahisten joukkoon.

Se tarkoittaa, että poliittinen kieliriita uhkaa syventyä.

Ruotsin kielen opetuksen säilyttämiseksi nykyisellään tarvitaan todennäköisimmin muutakin kuin Lankisen vakuuttelua kansallisen ruotsin kielen opetuksen tarpeellisuudesta. Suomenruotsalaisten reilun viiden prosentin väestöosuudella sitä ei enää voi perustella. Siivu on väkimäärältään Tampereen kaupunkiseudun asukasluvun suuruusluokkaa.

Suomella kurottavaa 1 000 oppituntia

Kieliväittelyn keskellä Lankinen haluaa muistuttaa perusopetukseen liittyvistä, Suomelle tylyistä luvuista.

Perusopetusta tarjotaan nykyisin Suomessa noin 5 500 tuntia. OECD-maiden keskiarvo on lähes tuhat tuntia Suomea enemmän, Lankinen huomauttaa.

Lankinen uskoo, että kuilua Suomen ja muiden OECD-maiden välillä pyritään kuromaan umpeen perusopetuksen uudistamisen yhteydessä.

Töryhmän tarkoituksena on pyrkiä esitykseen, joka ottaa huomioon nuorten tarvitsemat ”yleiset uuden ajan taidot”. Näitä taitoja ovat muun muassa kyky analysoida ja ratkaista ongelmia, suullinen ja kirjallinen esitystaito, sosiaaliset kyvyt sekä englannin lisäksi jonkin muun vieraan kielen hallitseminen.

Lankisen mukaan esimerkiksi liikuntatunteja tarvitaan lisää, mutta se voi nykyisillä tuntimäärillä olla pois esimerkiksi taideaineilta.

Yksi ratkaisu on, että Suomessa siirrytään perusopetuksen kokonaistuntimäärässä lähemmäs OECD-maiden keskiarvoa, Lankinen pohtii.

Keskustelu

Melkonen, haluaisitko tarkentaa miten kommenttisi liittyy tämän ketjun aiheeseen?

HS:

(Mieli)valta luo etua ja turvallisuutta
Iltaa | 23.8.2010 13:11
Suomenruotsalaiseen kulttuuriin kuuluu suomenruotsalaisia yhdistävänä ajatus suomenkielisistä vastakulttuurina, jossa suomenkielisten pakollinen ruotsin kielen opiskelu on osa suomenruotsalaisen kulttuurin rikkautta ja sitä perusteettomasti saavutettuihin etuoikeuksiin pohjaavaa arvoa, josta suomenruotsalainen ”parempi väki (kuin suomenkieliset” -kulttuurinsa edustajana identiteettinsä ammentaa – kehtaa hän sen sitten myöntää tai ei.

Osasyy siihen, miksi pakollista ruotsin kielen opetusta puolustava suomenruotsalainen esittää pakollisuutta vastustavan suomenkielisen identiteettiin kohdistuvia negatiivisia luonnehdintoja. Koska ruotsin kielen pakollisuus on osa suomenruotsalaisen omaa identiteettiä, hyökkää suomenruotsalainen identiteettiään puolustaessaan suomenkielisen identiteettiä vastaan sen sijaan, että keskustelisi asiasta järkiperustein.

Mitään järkiperusteluja ruotsin kielen pakolliselle opetukselle suomenruotsalainen ei kylläkään keksi (kun niitä ei ole), joka osaltaan vaikuttaa suomenkielisen identiteettiin kohdistuvaan aggressioon, joka samalla – kun sillä käännetään keskustelua pois järkiperusteiden puuttumisesta – on osaltaan osoitus siitä arvosta, joka suomenkielisten pakollisella ruotsin kielen opetuksella on suomenruotsalaiselle.

Sekin, että kyetään kääntää keskustelu pois järkiperusteiden puuttumisesta tai vain tukahduttamaan kyseinen keskustelua, on hierarkista asemaa määrittelevää valtaa, jolla on keskeinen sijansa suomenruotsalaisessa kulttuurissa suhteessa suomenkieliseen vastakulttuuriin.

Loppu on sitten vain taloudellista ja poliittista suhmurointia ja vaihtokauppaa, jonka tuloksena eduskunnan toimesta suomenkieliselle valtaenemmistölle sälytetään ja kaupataan pakollinen ruotsin kielen opiskelu, jolle keksitään tarkastelua kestämättömät vähämieliset mielivaltaiset perustelut, joista ei keskustella ja jotka osaltaan rikastuttavat suomenruotsalaista kulttuuria.

Suomenkieliselle ruotsin kielen opetuksen pakollisuuden vastustaminen on mielivaltaisen epäoikeudenmukaisuuden poistamista ja pyrkimystä saavuttaa enemmän hyötyä kieliopinnoista kieliopintojen kasvavan valinnaisuuden kautta itselleen ja lapsilleen, jota ruotsin kielen pakollisuus rajoittaa suoraan ja välillisesti viemällä aikaa ja mahdollisuuden vaihtoehtoisilta kieliltä ja vähentämällä hyödyttömänä pakollisena kielenä innostusta muiden kielten opiskeluun.

Arvoisa nimimerkki ’Alisee’.

Nimenomaan, juuri kielikeskusteluun se liittyy ja kielikeskusteluun taas liittyy paljon muuta. Mitään ‘pelkkää’ kielikysymystä ja -keskustelua ei ole. Joku viisas on sanonut; “kun kuka tahansa sanoo, että kysymys ei ole rahasta, vaan periaatteesta, on kysymys rahasta”. Raha on valtaa ja Ruotsilla ja ruotsalaisilla on rahaa ja rahan suomaan valtaan liittyy Ruotsin ja ruotsalaisten halu ja kyky manipuleerata, hallita ja ohjailla Suomea ja suomalaisia. Vaikka olen joskus maininnut, että kysymys voi olla myös joittenkin piirien haaveksimasta suur’ Ruotsista tai Ruotsisuomesta (ei tietenkään Suomiruotsista), en kuitenkaan siihen usko, koska sellainenhan sälyttäisi myös velvollisuudet ja vastuut. Siihenhän ei Ruotsilla tietenkään ole halua eikä varaa, koska ei ole varaa eikä varsinkaan halua kaksikielisyyteenkään.

Kysymys on asenteista. Ehkäpä Ruotsin ruotsalaisten ylisuuri ego on seurausta Ruotsin ikiaikaisesta turvallisesta asemasta kartalla ja siitä että Ruotsia ja ruotsalaisia on aina puolustettu viimeiseen suomalaiseen.

Ajatellaanpa asiaa seuraavasti; kuoliko ja jos, montako ja minkäkielisiä siksi että ohjeet olivat vain ruotsiksi? Joku saattaisi (huom! saattaisi) tulkita; mitä väliä ellei kuollut ruotsinkielisiä?

Suomalaisella, kansainvälisillä vesillä liikennöivällä aluksella, ei tulisi kysymykseenkään, että jokin, mikä tahansa turvallisuusohje, ilmoitettaisiin vain suomeksi, kielellä, jota EU:n alueella puhuu vain noin yksi prosentti, saman verran kuin ruotsia. Saattaa olla, että suomea puhuvia on Euroopassa enemmän, mutta koko Eurooppa ei kuulu EU:n.
Jos suomalaisella aluksella tapahtuisi, että joku, varsinkin turvallisuuteen liittyvä asia, olisi vain suomeksi, siitä syntyisi valtava haloo ja saattaisi käydä jopa niin, että isoimman haloon nostattaisivat juuri ruotsalaiset. Historia tietää sellaisestakin, tosi eri yhteydessä, kertoa.

Onneksi Suomessa asiat merkitään, ainakin vielä, myös suomeksi.

”Hannu K kirjoitti:
Opetushallituksen johtajan lauseet ovat niin läpinäkyvän konemaisia fraaseja, että niitä voi pitää jopa virkamiehen hätähuutona: ”Näitä hoen kun en muuta voi! Käteni on sidottu poliittisen verhon takana!”

Niin, onko mahdollisesti Opetushallituksen pääjohtaja Timo Lankinen viran
saadakseen sitonut kätensä sopimukseen, jota ei katso voivansa enää muuttaa?

Mitä tekikään aikoinaan Suomen itsenäisyyden puolesta presidentti Risto Ryti?
Uhrasi virkansa ja sotasyyllisyysoikeutta pelkäämättä, jotta Suomi saattoi
irrottautua sodasta. Kunnian mies teki kunnioitettavan teon…

No, onhan tämä virkamies-ja pakkoruotsista irrottautuminen huomattavasti
vaatimattomampi syy erota virastaan aikoinaan tehdyn huonon sopimuksen
tähden, mutta kunnioitettava teko se olisi joka tapauksessa. Ja se olisi vielä
lisäksi koko Suomen kielivarannon ja talouselämän hyväksi tehty teko.

Eikös siinä tuntijakoehdotuksessa painotettu aineiden raja-aitojen madaltamista.
Pakkoruotsihan ei oppimistuloksiltaan eikä perusteluiltaan todellakaan kuulu kieliopintojen kokonaisuuteen ensinkään. Ennemminkin se on poliittisiin opintoihin kuuluva:
Tärkeimmät perusteethan ovat maan kaksikielisyysideolologia, kansallisromanttinen myytti ”kansalliskieli”, maantiedettä ja yhteiskuntaoppia on pohjoismaat ja pohjoismainen arvopohja.
MIksi tätä ideologia-ainetta ei laiteta relevanttiin ainekokonaisuuteen ?
Nythän se vie kieltenopetuksen resursseja, vaikka motiivit ovat kaikkea muuta kuin kielikoulutukselliset. Pakkoruotsi siis rohkeasti yhteiskunnallisiin aineisiin!
Joku tietysti voi kysyä, kuuluuko ideologiakasvatus ja identiteetin muokkaus länsimaiseen demokratiaan ?
Mutta rehellisempää ainakin olisi opettaa asioita oikeilla nimillä, ei kieliopintojen kaapuun verhottuna.

Suomella ja suomalaisilla on kaiken kaikkiaan täysi syy olla kohtuullisen vähän tyytymättömiä tähänastisiin saavutuksiinsa vuosisatoja kestäneeseen sinnittelyyn omalla kielellään tässä kahden ämmän, äiti Venäjän ja Svea mamman välissä. Kumma kun Venäjä ei (kai ?) missään vaiheessa ole vaatinut venäjää pakolliseksi Suomen kouluissa, kun kerran ruotsikin on.

Venäjää sentään puhuu maailmassa 250 – 300 miljoonaa ihmistä ja on myös Suomen naapurivaltio ja ruotsittajien itsensä mukaan on sivistystä, ystävällistä, edullista ja kaikin puolin muutenkin kannatettavaa ja hyvä osata naapurimaan kieltä, niin kuin tietenkin ruotsalaisten suomea.

Uutisten mukaan Jyrki Katainen menee kyläilemään Venäjälle. Mitenkähän olisi, tahrisikohan Jyrki boy housunsa, jos Vaikkapa Medvedev ottaisi puheeksi pakkovenäjän Suomessa. Jaa no, eihän siitä julkisesti puhuttaisi, siis siitä housujen tahrimisesta.

Joka päivä julkisesta sanasta (hienommin mediasta), varsinkin painetusta sellaisesta, voimme nähdä ja todeta mikä taho on kaikkein suurin uhka suomenkielelle. Se on kielenkäytön ammattilaiset, toimittajat.
Kokeilkaapa joskus kun teillä sattuu olemaan aikaa ja ’henki päällä’ oikein vasiten, montako vierasperäistä sanaa löydätte vaikkapa viikonvaihteen tavallisista jutuista ja uutisista TV:stä, radiosta ja varsinkin lehdistä. Kummallisinta on, että ähes jokaiselle vieraskieliselle sanalle löytyisi suomenkielinen vastine.

Mooseksen mukaan Suomi siis itsenäistyi emo-Ruotsista, vähän eri tahdissa idässä, pohjoisessa ja länsi-etelässä. Siksi meidän pitäisi muka olla kiitollisia ”ruotsalaiselle” kulttuurille. Minä kun luulin, että Suomi itsenäistyi Venäjästä, vaikka mm. Lappeenrannan porvarit kaupallisista syistä sitä vastustivat.

Mutta, jos lähdetään Mooseksen tielle, niin eikö pikemminkin käynyt niin, että jääkauden jälkeisellä ajalla ruottalaiset itsenäisyivät etelästä tulevan uuden kulttuurin myötä ugreista, jotka olivat koko pohjois-euroopan valtakulttuurin edustajia. Siis myös nykyisellä Venäjällä. Venäjän kielihän on germaanista alkuperää, jos kielien ja kultturien sekoittumisen vuoksi mitään alkuperiä voi ajatella.

”Se tarkoittaa lisää saksan, espanjan, ranskan ja venäjän opetusta. Lankinen pitää kielivalikoiman lisäämistä opetuksessa välttämättömänä, koska maailmassa ”ei enää vain englannin kielellä kunnolla pärjää”.

Lankinen valehtelee. Englannin kielellä pärjää joka paikassa edelleenkin.

http://yle.fi/uutiset/teemat/vaalit_2011/

Mistä aiheesta haluaisit nähdä keskiviikkona 15.9. Viikon väite -keskustelun?

Äänestää voit seuraavista aiheista:
Koululaisten pitäisi voida valita oppiaineensa nykyistä nuorempina.
Ruotsin tapa valita hallituskumppanit ennen vaaleja sopisi myös Suomeen.
Ruotsin kielen asema on nousemassa vaaliteemaksi.

Suomen luonnonsuojeluliiton sivuilla voi äänestää Vuoden turhakkeesta.
Kilpailuohjeet

1. Vuoden turhake on jotakin turhaa, hyödytöntä, käsittämätöntä tai häiritsevää. Sillä voi olla myös haitallisia ympäristövaikutuksia. Ei kuitenkaan aiempi vuoden turhake, henkilö eikä yritys.

2. Äänestää voi nettilomakkeella (alla), sähköpostilla turhake@sll.fi tai postitse Suomen Luonto/turhake, Kotkankatu 9, 00510 Helsinki. Perusteluja otetaan mielellään vastaan!

3. Kilpailuaikaa on 31.10. asti. Tulokset julkistetaan joulukuun lehdessä.

4. Osallistujien kesken arvotaan TAITTOPYÖRÄ. Palkinnon arvo on noin 400 euroa.

Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti

http://www.suomenluonto.fi/turhake/index_html

SR:SE:
”Peruskoulun ruotsinopetus esillä Suomen hallituksen iltakoulussa
Suomessa pakkoruotsin kohtalo peruskoulun opetussuunnitelmassa on hallituksen iltakoulun käsittelyssä. Itärajalla vaaditaan venäjän kieltä ruotsin tilalle, mutta läsirajalla Torniossa pakkoruotsi on muuttunut hyötyruotsiksi.
Suomessa peruskoulun opintosuuntelma ja erityisesti siihen sisätyvä pakkoruotsi puhuttanut kivaasti sekä kadunmeistä että sanomalehtiä. Artikkelieta on ollut puolesta ja vastaan, mutta yleisesti suomalaiset suhtauvata ruotsin kielen opiskelun myönteiesti ja tiedostavat että suomi on perustuslaisesti kaksikielinen maa.
Pakkoruotsin kohtalo Suomessa hallituksen iltakoulussa
Kaikki Suomessa asuvat joutuvat peruskoulussa lukemaan molempia kotimaisia keiliä eli sekä suomea että ruotsia. Tästä johtuukin nimi pakkoruotsi – pakkoenglannista ja pakkomatematiikista ei lehtikirjoitteluissa yleensä puhuta mitään.
Suomen itärajalle taas vaaditaan venäjää ruotsin kielen tilalle. Mutta kun eräissä mielidemittauksissa tätä selvitettiin, ilmeni ettei pakkovenjälläkään ollut kannatusta edes itärajan tunttumassa.
Tänä iltana Suomen hallitus kokoontuu iltakouluksi kutsuttuun kokoukseen pohtimaan koulun opetusuunitelmaa. Tässä kokousessa myös päätetään, miten pakkoruotsin käy. Suomen länsirajalla Torniossa pakkoruotsiin ollaan erittäin tyytyväisiä ja halutaan jopa ruotsin kielen asemaa paremmaksi, kertoo torniolainen ruotsin kielen aktivisti Hannu Alatalo.”

Onhan se surkea tilanne suomalaisen kannalta – Ruotsi painostaa kaikin tavoin ruotsinkielen puolesta, hävittää systemaattisesti suomalisuutta mm. kieltä ja Suomi on valjastanut ennennäkemättömän propaganda-koneiston tämän Suomen järjettömän (kieli)politiikan puolustamiseksi, miljardit vain paukkuvat ja suomalainen lapsi kärsii…

Kyllä tämä mielettömyys saa todellakin ansaitsemansa lopun ja siihen syylliset tulee asettaa edesvastuuseen, tuo röyhkeä Lankinen ensimäisten joukossa!

Joko YLE on SVT?
HS = Röyhkeää lehtimiestaidottomuutta!
Iltalehti nyt = Pakkoruotsi aina!
Olen allerginen Närpiön tomaateille.
Sanonpa vielä yhden asian: Ahvenanmaa

Muistakaahan ihmiset äänestää. Virkkunen, Sasi, Stubb ovat pakkoruotsittajia viimesen päälle. Demareiden Jutta ja Vihreiden Sinnemäki myös. — Missä vastavoima? Kyllä se on olemassa.

On vain yksi puolue, mikä puolueena on poistamassa pakkoruotsin. Perussuomalaiset.

Kokoomuksessa äänestettiin pakkoruotsin poistamiseksi, mutta ei auta ku puolueen johto määrää mitä tehdään. Stadista kyllä löytyy Wille Rydman ja Petri Sarvamaa
Demarit elävät vielä Lipposen hengessä, mikä tarkoittaa SvenskaNu ja mitä lie muita sidoksia eri säätiöihin.
Paavo Arhinmäki on päässyt Pohjoismaiden neuvostoon ja on niin onnellinen, että kannattaa pakkoruotsia.
Vihreät on melkein sama ku RKP – vetävät samaa linjaa maahanmuuttopolitiikassa. Vihreiden poikkeus säännöstä Osmo Soininvaara.

Ei näytä olevan kuin yksi puolue, mikä tässä asiassa kuuntelee kansan enemmistön ääntä. Ennen ei ollut yhtään. Iso parannus. Nyt on mahdollista saada muutos aikaan äänestämällä.

eihä toi jätkä tajuu mitään ei tos tuntie kiinni ottamises oo mitään järkee kaikki sitä vastaa rupee kapinoimaa toi jätkä on nii homo et sen näkee jo espanjaa saakka

Rkp:n lisäksi valtion virkailijat ovat näköjään pakkoruotsin poiston suurimpia vastustajia. Opetushallituksessa tai -ministeriössä puuhataan ruotsinkielisen yliopisto/korkeakoulukoulutuksen lisäämistä, vaikka suunnan olettaisi olevan päinvastainen unnikkoruottalaisten määrän vähentyessä. Opetusministeri vaivautuneena jupisee jotain tasa-arvosta ja uhkaa tiukentaa ruottalaisten nyörejä. Kunhan jupisee, ei liene tosissaan.

Gustafsson joutuikin perumaan puheensa erioikeuksien vähentämisestä. Mooses tai ruottalainen raha laittoi demaripuolueen pukarin kuriin. Tätä tämä edustuskellinen puoluekuridemokratia on.

Ei tosta pakko ruosista ole kyllä yhtään mitää hyötyä ja jos vain voisin vaihtaa sen johokin toiseen paljon tärkeämpään puhutumpaan kieleen niin sen kyllä tekisin.