Narkolepsia: Sikapiikin arvoitus ratkeamassa – ”Rokotteet eivät ole immunologisesti samanlaisia”

Petri Pöntinen
Kotimaa 5.10.2012 05:00

Suomalaislapset reagoivat eri tavalla Pandemrix-rokotteeseen kuin Kanadassa käytettyyn, samanlaisena pidettyyn Arepanrixiin.

Kuva Markus Pentikäinen.

Arviolta sata suomalaislasta sairastui narkolepsiaan, harvinaiseen nukahtelutautiin, sen jälkeen, kun he olivat saaneet sikainfluenssarokotteen loppuvuonna 2009.

Suomalaistutkimukset ja hiljattain julkaistu EU-selvitys vahvistavat vahvan yhteyden lasten narkolepsian ja Pandemrix-rokotteen välillä Suomessa. Suuri arvoitus on ollut, miksi Kanadasta ei ole löydetty normaalia enempää narkolepsiatapauksia, vaikka kaksi miljoonaa lasta rokotettiin Arepanrixillä, samantyyppisellä rokotteella kuin Pandemrix.

Kansainvälisissä tiedepiireissä on epäilty, ovatko Suomen tutkimustulokset sittenkin vääriä, onko rokote syytön narkolepsiaryvästymään.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen immunologian professori Outi Vaarala jäljitti yli puolen vuoden ajan Arepanrixiä. Kolme viikkoa sitten hän sai kymmenen putkiloa rokotetta Kanadan terveysviranomaisilta.

Hänellä on tuoreita laboratoriotuloksia.

”Rokotteet eivät ole immunologisesti samanlaisia”, hän sanoo.

”Suomalaislasten verinäytteiden vasta-aineet reagoivat tutkimuksissamme eri tavalla Pandemrixiin kuin Arepanrixiin.”

Tulos on merkittävä tieteellinen löydös, mutta sitä ei ole vielä julkaistu tiedelehdessä. Vaarala epäilee kuitenkin, että narkolepsia ei ehkä olisi lisääntynyt äkillisesti Suomessa, jos lapset olisi rokotettu kanadalaisten tavoin Arepanrixillä.

Lopullinen totuus selviää, kun kanadalaiset tutkijat julkaisevat oman tutkimuksen Arepanrixistä, nopeimmillaan tämän syksyn aikana.

Poikkeuksellisen korkeat vasta-ainetasot

Outi Vaarala oli tiedemaailmassa ensimmäinen tutkija, joka aloitti immunologiset tutkimukset Pandemrixin rokotehaittaepäilystä tammikuussa 2011. Hän tutki veriseerumeista, miten terveiden ja sairaiden lasten elimistö reagoi sikainfluenssavirukseen ja rokotteen eri osiin, komponentteihin.

Yhteistyössä THL:n virologien kanssa havaittiin, että narkolepsiaan sairastuneiden vasta-aineet sikainfluenssivirukselle, H1N1:lle, eivät poikenneet terveiden lasten arvoista. Itse tauti, sikainfluenssa, ei siis voinut selittää lasten narkolepsiaa.

Tiedeyhteisössä oli kiistelty hainmaksasta valmistetun skvaleenin turvallisuudesta rokotteen adjuvantissa, tehosteaineessa. Vaarala kumosi epäilyn. Narkolepsiaan sairastuneiden immuunipuolustus ei tuottanut vasta-aineita skvaleenille.

Jäljelle jäi rokotteen virusosa ja tehosteaine, joka koostui skvaleenin lisäksi E-vitamiinista ja polysorbaatista. Vaaralan tutkimusten mukaan sairastuneiden vasta-ainepitoisuudet sekä rokotteen virusantigeenille että tehosteaineelle olivat korkeammat kuin terveillä.

”Narkolepsian saaneet lapset reagoivat rokotteeseen hyvin poikkeuksellisesti”, Vaarala sanoo.

Tehosteaine kiihdytti taudin puhkeamista

Elimistön valkosolut, T-solut, tuhoavat vieraita viruksia ja bakteereja, mutta narkolepsiassa, autoimmuunitaudissa, jotkut T-solut hyökkäävät aivojen terveisiin hermosoluihin. Kun valvetilaa säätelevät hypokretiinisolut eivät enää toimi, narkolepsia puhkeaa.

Immunologian professori Outi Vaaralalla on hypoteesi biologisesta mekanismista, jolla rokote on laukaissut narkolepsian. Ilmiön nimi on molecular mimicry, molekyylien samankaltaisuus. Rokotteen ja aivojen hermosolujen rakenne muistuttivat toisiaan, jolloin valkosolut erehtyivät luulemaan terveitä hypokretiinisoluja vieraiksi. Se oli harhaisku aivoihin. Sitten rokotteen adjuvantti, tehosteaine, kiihdytti narkolepsian puhkeamista.

”Se sai lapset sairastumaan niin nopeasti”, Vaarala sanoo.

Lasten oireet puhkesivat keskimäärin 50 päivässä, nopeimmillaan päivässä. Nuorimmat potilaat olivat alle 5-vuotiaita. Aiemmin lääkärit eivät olleet juuri diagnosoineet narkolepsiaa alle 10-vuotiailta suomalaislapsilta.

Lue myös

Lue Suomen Kuvalehdestä (40/2012) juttu Sikapiikin arvoitus, joka kertoo, mitä tiedeyhteisö on saanut selville kahden vuoden aikana Pandemrix-rokotteen ja narkolepsian yhteydestä.

Keskustelu

Pandemrix ei ollutkaan samanlainen kuin Arepanrix, sanoo Suomen Kuvalehti. Tämä ei kenellekään asiaan alkuperäislähteistä tai esim. Rokotusinfon tiedotteista perehtyneelle ole yllätys, koska esim. rokotteiden valmistusmenetelmät ovat erilaiset. Suomen Kuvalehden perusteella asiaan perehtyneille tämä toki voi olla uutinen, koska Suomen Kuvalehti on jättänyt oikaisematta aiemman virheellisen väitteensä asiasta.

Huhtikuussa 2011 Suomen Kuvalehden päätoimittaja Tapani Ruokanen vastasi asiaa koskevaan oikaisupyyntöön näin:

”Jutussa ei väitetä, että Kanadassa on käytetty Pandemrixiä, mutta rokote on sama eri tuotenimellä. Olemme varmistaneet tämän GSK:sta. Pandemrixissä ja Arepanrixissä ovat samat aineosat, vain rokotteen antigeeni on eri tehtailta tullut. Myös Euroopan lääkevirasto EMA pitää rokotteita samana, se ei ole hyväksynyt vielä rokotteen ja narkolepsian syy-yhteyttä juuri mm. sen takia, että Kanadassa ei ole esiintynyt samalla rokotteella narkolepsiatapauksien runsastumista. Ei oikaisua.”

Jutussa näyttää olevan epätarkkuutena ainakin toimittaja Petri Pöntisen päätelmä, että skvaleeni ei olisi mikään ongelma, perustuen siihen, että Vaarala ei löytänyt skvaleenivasta-aineita.

Onkohan Outi Vaarala tarkistanut tämän artikkelin hänen nimiinsä kirjoitetut asiat? Jos antigeeni on peräisin eri tehtaista, niinkuin Jyrki Kuoppala kertoo, niin ei ole mitenkään merkittävä tieteellinen löydös, että ”suomalaislasten verinäytteiden vasta-aineet reagoivat tutkimuksissamme eri tavalla Pandemrixiin kuin Arepanrixiin.” Toisinsanoen virusantigeeneilla on eri determinantteja pandemrixissa verrattuna arepanrixiin, eli antigeenit ovat rakenteellisesti erilaisia. Pöntinen kirjoittaa: ”Hän tutki veriseerumeista, miten terveiden ja sairaiden lasten elimistö reagoi sikainfluenssavirukseen ja rokotteen eri osiin, komponentteihin.” Seerumeista tutkitaan ainoastaan miten immuniteetti on muodostanut vasta-aineita rokotetta vastaan, ei elimistön reaktioita. Edelleen Pöntinen kirjoittaa: ”Yhteistyössä THL:n virologien kanssa havaittiin, että narkolepsiaan sairastuneiden vasta-aineet sikainfluenssivirukselle, H1N1:lle, eivät poikenneet terveiden lasten arvoista. Itse tauti, sikainfluenssa, ei siis voinut selittää lasten narkolepsiaa.” Terveet lapset tässä yhteydessä tarkoittanee rokotettuja, ei-narkoleptisia lapsia. Tällöin sikainfluessataudilla ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. Suomesta löytynee lapsia, joita ei ole rokotettu, mutta joiden verestä löytyy H1N1-vasta-aineita infektion seurauksena. Näitten vasta-aineita pitäisi tietenkin verrata rokotettujen vasta-aineisiin, jotta voitaisiin vetää jotain johtopäätöksiä taudin vaikutuksesta. Paha ristiriita artikkelissa on siinä kun todetaan, että narkolepsialasten vasta-aineet H1N1:lle eivät poikenneet terveiden lasten arvoista. Myöhemmin kuitenkin ”Vaaralan tutkimusten mukaan sairastuneiden vasta-ainepitoisuudet sekä rokotteen virusantigeenille että tehosteaineelle olivat korkeammat kuin terveillä. ”Narkolepsian saaneet lapset reagoivat rokotteeseen hyvin poikkeuksellisesti”. Tehosteaineina mainitaan skvaleeni, E-vitamiini ja polysorbaatti. Artikkelissa todetaan että skvaleenille ei narkolepsiapotilailta löytynyt vasta-aineita. Jäljelle jää siis E-vitamiini ja polysorbaatti. E-vitamiinille tuskin muodostuu vasta-aineita koska se on elimistöön ravinnosta saatava molekyyli. Polysorbaattikin on hyväksytty lisäaine elintarvikkeissa, jota syödään päivittäin.
Pieni korjaus lauseeseen: ”Elimistön valkosolut, T-solut, tuhoavat vieraita viruksia ja bakteereja” . T-solut tuhoavat omia infektoituneita soluja, ei viruksia ja bakteereita.
Petri Pöntisen soisi tarkistuttavan artikkelin faktat ennen julkaisemista.

Lukijalle voi olla hyödyllistä tietää Suomen Kuvalehden linjasta, että se rokotuksiin liittyvissä asioissa perustuu tiukkaan oppirakennelmaan, dogmaan. Alla lainaus siitä kuten päätoimittaja Tapani Ruokanen kuvasi sen keväällä 2011.

Tapani Ruokanen on koulutukseltaan pappi. Toinen pappi, Ivan Illich, kuvasi aikanaan, että nykyajan valtauskonto on eräänlainen muuntuma kristinuskosta, jossa ns. moderni lääkintä on ottanut kirkon paikan, ja rokotus toimii kasteen kaltaisena initiaatioriittinä seurakuntaan. Suomessa ei ole menty aivan niin pitkälle kuin Yhdysvalloissa jossa Illich toimi – täällä ei lääkintään ja hoitokäytäntöihin liity esim. aivan sellaista rituaalipukeutumista kuin USA:ssa.

Illichin näkemykset saattavat osaltaan valaista suhtautumista, joka rokotuksiin usein liittyy. Hyvin samansuuntaisiin ajatuksiin päätyi aikanaan myös palkittu lastenlääkäri Robert S. Mendelsohn.

Suomen Kuvalehden päätoimittaja Tapani Ruokanen:

”Länsimaisen terveyden- ja sairaanhoidon kulmakivi on näyttöön perustuva lääketiede
(Evidence-Based Medicine EBM). Tällä tarkoitetaan mm. sitä, että terveydenhoidon
ratkaisutoiminnan lähtökohtana on vahvaan tieteelliseen näyttöön perustuva tieto.
Osana tieteellistä tutkimusta ovat laajoin tilastotieteellisin menetelmin selvitetyt hyödyt
ja haitat hoitotoimenpiteistä taikka sairauksien ehkäisemisestä.

Länsimaissa erityisesti on merkittäväksi yhteiskunnalliseksi ongelmaksi muodostumas-
sa erilaiset koulukunnat, joissa lääkärit ja/tai vailla lääketieteellistä koulutusta olevat
henkilöt ja tahot joko itse tekevät taikka suosittelevat kansalaisille hoitopäätöksiä ja
terveydenhuoltoon liittyviä ratkaisuja sivuuttaen tieteellisin metodein aikaansaadut tu-
lokset. Ratkaisut perustuvat uskomuksiin, joiden noudattaminen saattaa johtaa merkit-
täviin terveydellisiin joko yksilöä tai koko yhteiskuntaa kohtaaviin riskeihin.
Länsimaisen demokratian kulmakivi on sananvapaus. Joukkotiedotuksen osalta sanan-
vapaus voi toteutua vain edellytyksin, että toimituksellisia ratkaisuja ei missään olosuh-
teissa luovuteta toimituksen ulkopuoliselle.

Suomen Kuvalehden lähtökohdat artikkelin julkaisemiselle

1. Suomen Kuvalehti on artikkelikokonaisuudessa käyttänyt sananvapautta perusta-
malla kriittisen kannanottonsa yhteiskunnallisesti erittäin merkittävässä asiassa glo-
baalisti hyväksyttyyn terveydenhoidon perustaan (= EBM).

2. Kiistaton tosiseikka on, että kaikista lääketieteellisistä interventioista vaikuttavin
kautta medisiinisen historian ovat rokotukset, jotka ovat nostaneet keskimääräistä
elinikää globaalisti enemmän, kuin mikään muu lääketieteellinen keksintö.”

Hienoa teorettista läpinää, lämmittää ”uhrin” isää – nuori on sekaisin kuin seinäkello kun meni elämä ja haavet uusiksi. Loistavaa, että syy alkaa löytyä – ehkäsee -toivottavasti- vastaavanlaisa tragedioita.

Hienoa teorettista läpinää, lämmittää ”uhrin” isää – nuori on sekaisin kuin seinäkello kun meni elämä ja haavet uusiksi. Loistavaa, että syy alkaa löytyä – ehkäsee -toivottavasti- vastaavanlaisa tragedioita.

Kieltämättä tuo taannoinen sikainfluenssa-rokotuskampanja-narkolepsia -kohu oli tapaus, jossa suomalainen media nukahti pahoin ja unohti tyystin roolinsa ”vallan vahtikoirana”.

Tapauksen kiusallisuus välittyy hyvin noista Jyrki Kuoppalan siteeraamista päätoimittaja Tapani Ruokasen sanoista, joissa käryn käytyä yritetään vetäytyä kaikesta vastuusta ja koitetaan piiloutua viranomaisten selän taakse. Pyritään siis uskottelemaan, että jos tieto on viranomaisilta peräisin, niin silloin asiassa ei voi olla mitään ongelmaa, eikä lähdekriittistä arviointiakaan tarvita.

Aikamoinen rimanalitus laatulehdeksi mielletyn julkaisun päätoimittajalta!

Timo Raunio: Pahinta nykyisessä median toiminnassa on, että tuo ei edes ollut yksittäistapaus, eikä kritiikittömyys rajoitu viranomaisilta tulevaa tiedotukseen tai yksittäisiin tiedotusvälineisiin, vaan ulottuu Julkisen sanan neuvostoon asti.

Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Risto Uimonen hyväksyy ja siunaa sen, että STT välittää sellaisenaan, tietoja tarkistamatta, omassa asiassaan tiedottavan tahon viestin, ja uutinen perustuu kokonaan tiedotteeseen.

Uimosen käsittelemässä tapauksessa kyse ei edes ollut viranomaislähteestä, vaan lääkeyhtiö GlaxoSmithKlinen (kuinka ollakaan, sama firma joka valmisti Pandemrix-rokotteen) toimeksiannosta miljoonien eurojen rokotetutkimusta tekevästä rokotetutkijasta.

Lisätietoa kirjoituksessani ”JSN:n pj Uimonen: Tietoja ei tarvinnut tarkistaa, kun lähteeseen luotettiin”,
http://jyrkikuoppala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/119396-jsnn-pj-uimonen-tietoja-ei-tarvinnut-tarkistaa-kun-lahteeseen-luotettiin

Tässä vielä vastaus yllä lainattuun päätoimittajan Tapani Ruokasen viestiin, jossa Ruokanen kieltäytyi julkaisemasta virheellistä tietoa Arepanrixin ja Pandemrixin erosta – tässä on lainaukset viranomaisteksteistä joista voi tarkastella valmistusprosessien eroavuuksia.

———————–

Liite 5 Jyrki Kuoppalan viesti Tapani Ruokaselle 6.4.2011 koskien Kanadan
rokotetta koskevan väitteen oikaisua.

Kiitos vastauksesta. En tiedä mitä tarkoitatte ”Mediauutisilla”, mutta
mikäli lehtenne olisi tarkistanut hallinto-oikeusasian esim. oikeudesta,
olisi asian oikea laita selvinnyt.

Euroopan lääkevirasto EMA ei todellakaan pidä Arepanrixia ja Pandemrixia
samana valmisteena – kyseessä ovat kaksi eri valmistetta, joilla on
erilliset hyväksynnät. Tällä hetkellä Pandemrixin myyntilupa EMAn alueella
on voimassa, Arepanrixin myyntilupa ei. Nämäkin asiat olisivat pienellä
taustatyöllä selvinneet esim. EMAn sivuilta vaikkapa Rokotusinfon
verkkosivuilta EMAn sivuille johtavien linkkien avulla, kts. lainaus alla.

yst.terv.
Jyrki Kuoppala
pj, Rokotusinfo ry

* (30.1.2011) Saksassa valmistetun Pandemrixin ja Kanadassa
valmistetun Arepanrixin eroista
THL:n rokoteosaston johtaja Terhi Kilpi on esittänyt julkisuuteen
virheellisiä väitteitä, joiden mukaan Pandemrix ja Arepanrix ovat sama
rokote – esim. THL:n verkkosivuilla julkaistussa, Sosiaali- ja
terveysministeriössä 13.12. pidetyssä esityksessä ja Sunnuntaisuomalaisen
haastattelussa 30.1.2011.
Pandemrix ja Arepanrix kuitenkin valmistetaan eri tehtaissa eri
valmistusprosesseilla, käyttäen valmistusproseseissa eri aineita ja mm.
viruksen inaktivoinnissa eri menetelmiä. Valmistusprosessien ero mainitaan
mm. kyseisesten rokotteiden arviointiraporteissa, jotka ovat lääkkeen
hyväksyntää varten lääkevalvontaviranomaisten laatimia raportteja. Alla
ovat lainaukset EU:n lääkevalvontaviraston EMAn arviointikertomuksista –
Pandemrix ja Arepanrix:
Pandemrix:
”Manufacture
A master and working seed were prepared from the NIBRG-14 reference virus,
received from the WHO Reference centre (NIBSC, UK). The manufacturing
process for the monovalent bulks is similar to the manufacturing process
for the monovalent bulks of the licensed product Fluarix (seasonal
influenza virus) and can be divided into four main parts:
* Propagation of the working seed in fertilised hen’s eggs, harvesting
and pooling of infected allantoic fluids
* Purification of the whole virus bulk
* Splitting of the monovalent with sodium deoxycholate
* Inactivation of the monovalent split virus using sodium deoxycholate
and formaldehyde, followed by ultrafiltration and sterile filtration”
Arepanrix:
”Manufacture
The manufacturing process for the monovalent bulks is similar to the
manufacturing process for the monovalent bulks of the seasonal vaccines
FluLaval and Fluviral, which are licensed in USA and Canada (there is no
EU licence). The manufacturing process for the monobulks is in some
aspects different to the process reviewed and approved for the
Pandemrix/Prepandrix licences (the prepandemic and pandemic adjuvanted
vaccines produced at the applicantŽs German site in Dresden).
The manufacturing process can be divided into five main parts:
* Propagation of the working seed in fertilised hen’s eggs, harvesting
and pooling of infected
allantoic fluids
* Inactivation of the monovalent virus using UV and
formaldehyde/thiomersal
* Concentration and purification of the whole virus bulk
* Splitting of the monovalent with sodium deoxycholate
* Homogenisation and sterile filtration”

Arviointikertomusten osoitteet:

http://www.ema.europa.eu/docs/en_GB/document_library/EPAR_-_Assessment_Report_-_Variation/human/000832/WC500095422.pdf

ja

http://www.ema.europa.eu/docs/en_GB/document_library/EPAR_-_Public_assessment_report/human/001201/WC500089740.pdf

”Tässä vielä vastaus yllä lainattuun päätoimittajan Tapani Ruokasen viestiin, jossa Ruokanen kieltäytyi julkaisemasta virheellistä tietoa Arepanrixin ja Pandemrixin erosta – tässä on lainaukset viranomaisteksteistä joista voi tarkastella valmistusprosessien eroavuuksia.”

Hups – piti sanomani ”kieltäytyi oikaisemasta virheellistä tietoa” ;-)

Kannattaa lukea varsinainen paperilehden asiaa valaiseva ja monipuolinen artikkeli ”Sikapiikin arvoitus” (Petri Pöntinen). Lehden numero 40/2012 on näytenumerona ainakin tällä hetkellä kaikkien luettavissa. Ei kannata tuijottaa ”työn sankarit” -tarinamallin, jota SK aiemminkin (esim. Jari Lindholmin juttu siitä, kuinka sankarilllisesti pandemia Suomessa torjuttiin) on sikainfluenssa-asioissa käyttänyt kansallista tiedettä ja kansallisia viranomaisia suitsuttaakseen ja tukeakseen.

Kannattaa lukea ajatuksella, artikkeli antaa eväitä hahmottaa mm. tutkimusjulkaisupolitiikkaa, Suomen rokotuspolitiikkaa, globaali arokotuspolitiikkaa, tutkimusten rahoitusta ja suuntaamista, median roolia ja tasapainoilu tiedonvälityksen ja aatteellisten ja kaupallisten paineiden välillä jne. jne. Esillä on myös uusi, perheille toivoa antava hypoteesi.

Osoite josta lehden pääsee lukemaan: http://digi.suomenkuvalehti.fi/