Näin Sipilän hallitus otti lapsilta – Nyt alkaa kova paikkausurakka
”Talouspää edellä on menty”, myöntää perhe- ja peruspalveluministeri.
Hallitus säästää tästä vuodesta alkaen satoja miljoonia euroja lapsista. Säästöt on tarkoitus saada muun muassa päivähoidosta ja lapsilisistä.
Säästöjä on kritisoitu rajusti. Heikennysten pelätään lisäävän lasten ja perheiden ongelmia, kuten kävi 1990-luvun lamassa. Jos näin kävisi, lopulta yhteiskunnan kustannukset kasvaisivat.
Nykytilanteessa on samoja piirteitä kuin 25 vuotta sitten.
Taas lapsiperheitä koettelevat yhtä aikaa sekä kurja talous- ja työllisyystilanne että säästöpäätökset.
Lasten ja perheiden hyvinvoinnissa ei ole kyse pikkujutusta. Syntyvyys on laskenut Suomessa jo viisi vuotta peräkkäin, mikä näkyy aikanaan työntekijöiden ja veronmaksajien määrässä.
Lapsiperheköyhyys kääntyi vuonna 2012 jälleen nousuun ja osuu nyt etenkin pikkulapsiin.
Taantuma on kurittanut eniten alle 35-vuotiaiden talouksia. Nuoret vanhemmat jäävät helposti vaille työtä tai tekevät pätkä- ja silpputyötä.
Säästöt, kuten lapsilisien indeksisidonnaisuuden purkaminen, tekevät eniten hallaa muutenkin köyhille perheille.
Vuonna 2019 voimaan tuleva sote-uudistus voi pahimmillaan vahvistaa säästöjen ikäviä seurauksia.
Säästöpäätösten myötä kunnilla on nyt entistä suurempi valta päättää siitä, miten lasten palvelut kunnissa järjestetään. Kunnat voivat esimerkiksi kasvattaa päiväkotiryhmiä ja antaa osalle lapsista vain osa-aikaisen päivähoito-oikeuden.
Sote-uudistuksen jälkeen päiväkodista ja koulusta vastaa kunta, mutta neuvolasta, kouluterveydestä ja lastensuojelusta itsehallintoalue. Jos kunta hoitaa työnsä huonosti eikä huolehdi lasten hyvinvoinnista, sen ei kenties tarvitsekaan siivota sotkujaan itse – ongelmat kaatuvat itsehallintoalueen hoidettaviksi.
Pahimmillaan köyhä kunta voisi siis säästää kaikista lasten ja nuorten palveluista niin paljon kuin suinkin ja nostaa kaikki perheiden maksut tappiin.
Seuraukset maksettaisiin itsehallintoalueen pussista.
Sipilän hallitus on tiedostanut vaaran. Sitä ryhtyy torjumaan yksi hallitusohjelman kärkihankkeista, Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelma.
Alkujaan ohjelman tarkoitus oli muun muassa tuoda hajanaisia palveluita yhteen ja parantaa varhaiskasvatusta. Säästöjen ja soten myötä sen merkitys kasvaa.
Ohjelman ohjausryhmää johtaa Maria Kaisa Aula, entinen keskustan kansanedustaja. Aula toimi Suomen ensimmäisenä lapsiasiavaltuutettuna 2005–2014.
Muutosohjelman avaus pidetään 11. tammikuuta Kuntatalolla Helsingissä. Siitä alkaa työ, jolla on kaksi suurta tavoitetta.
Toinen on se, että kuntien ja itsehallintoalueiden palvelut saadaan leivottua yhteen niin, että lapset ja perheet saavat helposti avun ja tieto kulkee jouhevasti viranomaisten välillä.
Toinen tehtävä on saada sekä kunnat että itsehallintoalueet tekemään päätöksiä, jotka edistävät lasten hyvinvointia ja oikeuksia. Jatkossa täytyy esimerkiksi arvioida kaikkien päätösten vaikutukset lapsiin. Kun kunta pohtii esimerkiksi kirjasto-, liikunta-, kulttuuri- tai nuorisopalveluitaan, myös lapsivaikutukset on otettava huomioon.
Mutta kuinka ihmeessä kunnat saadaan ottamaan huomioon lapset, jotka eivät perinteisesti ole olleet joka pitäjän päätöksenteon ytimessä?
”Täytyy luoda järjestelmätason mekanismeja”, Aula sanoo.
Se tarkoittaa rahaa.
On mietittävä, millaisia kannustimia luodaan, jotta kuntien kannattaa satsata lapsiin.
Kolmivuotiseen muutosohjelmaan on varattu 40 miljoonaa euroa. Säästösummat ovat suurempia: hallitus on arvioinut, että subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamisella säästetään 62 miljoonaa euroa ja ryhmien kasvattamisella 67 miljoonaa euroa.
Nyt pahimpia ovat varhaiskasvatuksen leikkaukset, sanoo Esa Iivonen, Mannerheimin Lastensuojeluliiton johtava asiantuntija. Iivonen on pettynyt hallituksen viimevuotisiin säästöpäätöksiin. Hänen mielestään ne vievät pohjaa myös muutosohjelmalta.
”Hallitusohjelman mukaan varhaiskasvatusta pitäisi kehittää tukemaan lapsen hyvinvointia. Miten se tehdään, jos isot päätökset vievät aivan eri suuntaan?”
Maria Kaisa Aula ei kiellä, etteivätkö tehdyt päätökset olisi ikäviä. Harmillisimpana niistä hän pitää henkilöstömitoituksen muuttamista, jonka myötä ryhmäkoot voivat kasvaa.
Aula toivoo, että kunnat olisivat kaukaa viisaita eivätkä heikentäisi lasten palveluja.
Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen on herättänyt laajaa keskustelua. Osa kunnista on ilmoittanut tarjoavansa jatkossakin kokopäiväpaikan kaikille. Vanhempien työtilanteen jatkuva seuraaminen olisi niin iso urakka, että säästöjä ei syntyisi.
Ryhmäkokojen kasvattaminen ei ole herättänyt kunnissa samanlaista reaktiota, mikä voi ennustaa sitä, että moni käyttää säästömahdollisuutta.
Iivosen mielestä hallituksen päätökset vievät pohjaa myös lapsivaikutusten arvioinnilta. Asiantuntijoita kuultiin ennen säästöpäätöksiä, mutta paljon painoa heidän sanomisilleen ei päätöksiä tehtäessä pantu.
Esimerkiksi se oli päättäjien tiedossa, miten laajoja vaikutuksia subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistamisella on.
Osa-aikahoitolaisten vuoksi ryhmistä tulee epävakaita, jolloin lasten stressitasot nousevat ja kyky sosiaalisuuteen ja uusien asioiden oppimiseen heikkenee.
Myös vanhempien tukeminen heikkenee, isät ja äidit jäävät entistä enemmän itsekseen kasvatuksen kanssa.
Tämäntyyppistä tietoa ei Iivosen mukaan oteta huomioon, vaan päätökset perustuvat vain lyhytaikaiseen taloudelliseen hyötyyn.
Perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula (kesk) myöntää, että ”talouspää edellä on menty”. Lyhytjänteisinä hän ei silti päätöksiä pidä.
”Aika moni on kuitenkin sitä mieltä, että Suomen talouden perusta pitäisi saada kuntoon.”
Pyyhkeitä hallitukselle on lapsiasioissa tullut myös yllättäviltä tahoilta. Talousviisaat ovat moittineet päätöksiä nimenomaan niiden lyhytjänteisyydestä.
Jo keväällä 2015 Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja Mika Maliranta kritisoi Talouselämässä päivähoidon leikkauksia.
Syksyllä taloustieteen professori Sixten Korkman kirjoitti Helsingin Sanomissa, että subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen on tyhmä päätös, joka tulee yhteiskunnalle kalliiksi.
Jopa hallituspuolue kokoomuksen kansanedustaja Juhana Vartiainen totesi Suomen Kuvalehden Näkökulmassa, että erityisesti vähävaraisten perheiden lapset hyötyvät varhaiskasvatuksesta. Vartiaisen mukaan ”säästötoimien vaikutuksia kannattaa lähivuosina seurata valppaasti ja kriittisesti”.
Kannananottojen taustalla on erityisesti talousnobelisti James Heckman. Hän on vakuuttanut rahamaailmaa siitä, että lapsiin kannattaa sijoittaa.
Heckmanin mukaan viisi ensimmäistä elinvuotta määrittävät pitkälti koko loppuelämän menestystä ja onnea.
Samansuuntaista tietoa on saatu myös suomalaistutkimuksista.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on tutkinut 1990-luvun laman vaikutuksia 1987 syntyneisiin. Lama iski samaan aikaan sekä kotitalouksiin että julkisiin palveluihin, ja vaikutukset näkyivät lasten elämässä monin tavoin vielä aikuisenakin: vähäisenä koulutuksena, mielenterveysongelmina, syrjäytymisenä, talousvaikeuksina, jopa rikkomuksina ja rikoksina.
Lapsen näkökulmasta köyhyys ei ole vain sitä, että ei saa samanlaisia tavaroita kuin muilla on. THL:n tutkimuspäällikkö Minna Salmi kertoo tutkimusten osoittavan, että niukkuus vaikuttaa vanhemmuuteen.
”Vanhemmat ovat stressaantuneempia, vanhemmuus muuttuu ankarammaksi.”
Materiaalista puoltakaan ei pidä vähätellä, sillä vääränlaiset vaatteet ja kännykät voivat johtaa jopa syrjimiseen ja kiusaamiseen.
Ennen kaikkea Salmi näkee nykyisten säästöpäätösten kasvattavan lasten eriarvoisuutta. Esimerkiksi päivähoito-oikeuden rajoittamisella yhteiskunta jaottelee lapsia sen mukaan, ovatko näiden vanhemmat töissä vai eivät.
Sosiaalisin perustein perheet voivat saada kokopäiväpaikan päiväkodista ja maksualennuksia, mutta niitä täytyy erikseen hakea.
Salmen mukaan ne, jotka helpotusta eniten tarvitsevat, eivät läheskään aina osaa tai jaksa hakea sitä – jos ylipäätään saavat siitä tiedon.
MLL:n Esa Iivosen mielestä julkisten palveluiden heikentäminen voi lopulta jakaa koko yhteiskuntaa.
Jos kunnallisessa päiväkodissa on suuri ja levoton lapsiryhmä, varakas panee lapsensa parempaa palvelua tarjoavaan yksityiseen päiväkotiin.
Lapsipalvelut voivat jakautua samaan tapaan kuin terveyspalveluille on jo käynyt.
Nykytilannetta ei voi Maria Kaisa Aulan mielestä verrata 1990-luvun lamaan. Hän oli tuolloin kansanedustajana tekemässä julmia leikkauksia.
”Nyt säästöt ovat toki harmillisia, mutta mittaluokaltaan ne eivät ole lähelläkään tuolloisia”, Aula sanoo.
Ministeri Juha Rehula panee toivonsa Aulan vetämään muutosohjelmaan. Sen avulla pitää ministerin mukaan löytää uusia tapoja toteuttaa asioita.
Rehula pitää hyvänä esimerkkinä vaikkapa Imatran mallia, jossa lasten huostaanottoja on pystytty vähentämään lisäämällä lastensuojelun ennaltaehkäisevää työtä.
Moni tosin näkee hallituksen tekemät varhaiskasvatuksen heikennykset juuri Imatran ideologian vastaisina: kun säästöillä heikennetään päiväkodeissa tehtävää perustyötä, pian on varmasti tarvetta vähintäänkin ennaltaehkäisevälle lastensuojelulle.
Aula ei halua jäädä murehtimaan säästöpäätöksiä vaan kääntää katseen eteenpäin. Kunnissa tulisi lisätä kotiin meneviä perhepalveluita, ja varhaiskasvatukseen olisi hyvä saada yhä useampia lapsia, osapäiväisestikin.
Suomessa lapsia hoidetaan kotona enemmän kuin useimmissa muissa OECD-maissa, eikä kotona välttämättä opi sosiaalisia taitoja tai ryhmässä toimimista.
Esimerkiksi maahanmuuttajaperheiden lapset hyötyisivät myös varhaiskasvatuksesta, kielitaito vahvistuisi ja kaveripiiri laajenisi.
Aula toivoo, että joku kunta kokeilisi vaikkapa samantyyppistä mallia kuin Ruotsissa on käytössä.
Siellä jokainen 3–5-vuotias lapsi saa 15 tuntia maksutonta päivähoitoa viikossa ja lisätunnitkin ovat edullisempia kuin Suomessa.