Juhana Vartiainen: Varhaisvuodet ratkaisevat lapsen tulevaisuuden
Näkökulma: Vähävaraisten perheiden lapset näyttävät hyötyvän päiväkotien varhaiskasvatuksesta.
Vuonna 2000 taloustieteen Nobel-muistopalkinnon saanut Chicagon yliopiston professori James Heckman on kaikille taloustiedettä 1980-luvulta lähtien opiskelleille tuttu auktoriteetti. Hän on enemmän kuin kukaan muu kehittänyt mikroekonometrisia (yksilöaineistoihin perustuvia) tutkimusmenetelmiä ja teoreettisia työkaluja, joilla voidaan arvioida julkisen vallan politiikkaohjelmien vaikutusta taloudellisiin lopputuloksiin.
Pohjoismaissa erityisesti työvoimapolitiikan toimet ovat olleet keskeinen tutkimuskohde, jonka ympärillä Heckman ja hänen oppilaansa ovat olleet rikastuttamassa pohjoismaista taloustieteellistä tutkimusta. Kun Ruotsiin vuonna 1997 perustettiin työmarkkinapolitiikan arvioinnin tutkimuslaitos, se onnistui yhteistyössä Uppsalan yliopiston kanssa aloittamaan hedelmällisen yhteistyön Heckmanin ja hänen lahjakkaimpien oppilaidensa kanssa. Näitä kiinnostivat tietysti Ruotsin loistavat rekistereihin perustuvat yksilöaineistot. Niinpä lähes me kaikki Ruotsissa viime vuosikymmeninä toimineet taloustieteen tutkijat olemme päässeet osallisiksi Heckmanin viisauksista.
Tämän tutkimussuuntauksen työkalut on laadittu vastaamaan päättäjän kannalta äärimmäisen relevanttiin kysymykseen: millaiset julkisen vallan toimenpiteet todella vaikuttavat taloudellisiin lopputuloksiin ja millaiset eivät?
Tämä on paljon kiinnostavampi ja vaikeampi kysymys kuin mitä ensi näkemältä voisi ajatella. Jos osa työttömistä on osallistunut työvoimapoliittiseen koulutukseen ja osa ei, useimmat meistä ajattelevat, että koulutuksen tehoa voisi koettaa arvioida vertaamalla koulutukseen osallistuneiden työllisyystilannetta niihin, jotka eivät ole saaneet koulutusta. Mutta tässä mennään tietysti oikopäätä hakoteille.
