Yltiösuvaitsevaisuuden mukana katoaa arkijärki

Profiilikuva
kulttuurierot
Teksti
Leena Sharma
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Vaalirahakohun jälkeen mediaa dominoi taas maahanmuuttokeskustelu. On sillan alle häädettyjä kerjäläisiä, Supon terrorismiuhkaa, burka-testiä ja joukkopakoa maahanmuuttajien kouluista.

Musliminaisten pukeutuminen on keskustelun kestohitti – vähän niin kuin Lähi-idän rauha tai Sauli Niinistön presidenttiaikeet.

Saska Saarikoski kysyi Helsingin Sanomissa (30.10), miksi monet länsimaiset naiset hyväksyvät musliminaisten sorron “kulttuurisena ilmiönä” ja naisten hunnun “vapaana valintana”. Luultavasti kyse on samasta ongelmasta, jonka Ben Zyskowicz (kok) nosti esiin tässä lehdessä viime kuussa.

Naiset vaikenevat toisten kulttuureiden pimeistä puolista, koska eivät halua antaa “maahanmuuttokriittisille” voimille sytykkeitä.

Esittäisin arvon rouville yhden kysymyksen: onko keskustelua käytävä tyhmimmän mahdollisen kuulijan mukaan?

Opetuspäällikkö Marjo Kyllönen arvioi (HS 29.10.), että Helsingin kouluihin voitaisiin palkata opettajia, jotka peittävät kasvonsa. Piti oikein tavata kyseinen tekstinkohta kahteen kertaan.

Kyllönen näyttää kadottaneen yltiösuvaitsevaisuuden myötä arkijärkensä. Lapsilla ja opettajilla riittää koulussa ongelmia, eikä tilannetta ainakaan paranna, jos he eivät voi edes katsoa toisiaan silmiin.

Kaikkein tiukinta islamilaista pukukoodia noudattaa myös joukko suomalaisia islamiin kääntyneitä. Mikäs siinä: jos joku haluaa kummitella täkäläisessä ilmastossa beduiinien perinneasua muistuttavassa kauhtanassa, niin antaa palaa. Väkisin tulee kuitenkin mieleen, että voisiko omaa identiteettikriisiään hoitaa vähemmän raflaavalla tavalla?

Mutta kuten sanottu, aikuinen ihminen vastatkoon itse vaatteistaan. Jotenkin levoton ja apea olo tulee kuitenkin silloin, kun näkee pieniä tyttöjä huivi tiukasti päähän kurtattuna.

Vanhempien vaatetusvalintoihin on vapaassa länsimaisessa yhteiskunnassa vaikea puuttua. Silti on pakko kysyä, miten meillä reagoitaisiin vanhempiin, jotka pukisivat taaperoikäiset lapsensa provokatiivisen seksuaalisesti? Saman asian käänteispuolestahan tässä on kyse – jos kerran islamilaisen pukeutumisen tarkoitus on hillitä miesten alati väijyviä himoja.

Mutta ehkä asiaa on vaikea ymmärtää yhteiskunnassa, jossa samaisia pikkutyttöjä ei olla naittamassa jo ennen murrosikää viisikymppisille miehille.