Kuilu tuijottaa takaisin
Siirtolaiskriisin toistuminen on vakava paikka Euroopan maille ja niiden maailmankuvalle. Ilmaisen arvopuheen aika on ohi.
Friedrich Nietzsche aikanaan varoitti, että kun tuijottaa kuiluun, tuijottaa kuilu samalla aina myös takaisin. Moraalin ja arvojensa rajoilla toimiessaan ihminen on vaarassa menettää oman sielunsa.
Vuosien 2015–2016 siirtolaiskriisi ajoi Euroopan kuilun partaalle.
Yli miljoona ihmistä vaelsi Euroopan kaduilla ja yhteiset politiikat ja instituutiot natisivat liitoksissaan. Myös Suomi sai tulijoista osansa.
Tilanteesta selvittiin kurkistuksella kuiluun ja kriisi saatiin hallintaan ilman, että eurooppalaisten piti liikaa tinkiä arvoistaan tai omasta kuvastaan. Turvapaikkaa hakevien annettiin enimmäkseen tulla tykömme.
Hinta oli kuitenkin kova, niin taloudellisesti kuin poliittisestikin. Kriisi on osaltaan heijastunut myös kansallismielisen populismin nousuna Euroopassa.
Nyt paine on palannut Kreikan rajoille. Ensireaktioista voidaan päätellä, että EU ei toista pakolaistulvaa enää poliittisesti kestä. Nyt paine pyritään pysäyttämään ulkorajoille.
Tulijoiden estäminen voi lyhyellä aikavälillä olla perusteltu ratkaisu. Aiemmin nähty ihmisten vapaa vaellus pitkin Eurooppaa vei maanosan kestämättömään tilanteeseen.
Samalla EU joutuu vähintäänkin tinkimään arvoistaan. Kuilu alkaa tuijottaa takaisin.
Tilanne paljastaa EU:ta kohtaavan laajemman haasteen. Alamme havahtua siihen, että maailmankuvamme mukaisen ilmaisen arvopuheen aika on ohitse.
Arvot eivät ole mikään taikasieni, joka pyyhkii maailmasta pahan pois, vaan ne voivat itsessään tuoda mukanaan vaikeuksia ja kustannuksia niiden kannattajille. Näinhän usein aidosti arvokkaiden asioiden laita on.
Perinteinen arvopuhe on menettänyt vaikuttavuutensa. Pelkkä arvokkaiden periaatteiden toistelu ei enää saa aikaiseksi toivottuja muutoksia maailmassa eikä ratko ongelmia. Tämä on vielä tovi sitten itseään ”normatiivisena valtana” pitäneelle EU:lle järisyttävä muutos.
Lisäongelma on, että arvojamme voidaan käyttää hyväksi tai jopa meitä vastaan.
Kuvaavaa on, että tälläkään kertaa tulijat eivät rajoittune vain lähialueiden konflikteja pakeneviin ja kansainvälistä suojelua vailla oleviin. Joukossa on myös paremman elämän perässä olevia. Tämä on yksilötasolla ymmärrettävää, mutta on samalla romuttamassa koko turvapaikkajärjestelmän legitimiteetin.
Oma ulottuvuutensa on EU:n joutuminen Turkin kiristyksen kohteeksi. Ankarassa tiedostetaan hyvin, kuinka haavoittuvia eurooppalaiset ovat tämän aseen edessä.
EU:lla on nyt pelissä sen oma uskottavuus ja turvallisuus. Kuinka kauan eurooppalaiset alistuvat kiristykseen?
Tilanne Kreikan rajoilla voi vielä rauhoittua, mutta jatkossa Eurooppa ei tule pääsemään enää pälkähästä. Maahanmuuton potentiaali on lähestulkoon pohjaton ja sitä löytyy niin Afrikan kuin Aasiankin perukoita myöden.
Tämä pakottaa meidät vaikeiden kysymysten eteen. Jokainen arvopohjaista politiikkaa puolustava joutuu pohtimaan, mikä sen taloudellinen ja yhteiskunnallinen hinta on ja onko sen todella valmis myös maksamaan.
Toisaalta jokainen toisenlaista toimintalinjaa kannattava joutuu pohtimaan niitä jopa äärimmäisiä valintoja, joihin EU:n on kenties vielä turvauduttava rajojaan varjellakseen: pystymmekö kuilun sijaan pian katsomaan enää edes peiliin?
Myöskään me suomalaiset emme pääse näitä kysymyksiä pakoon.
Mikään tästä ei tarkoita, että arvojen aika olisi ohitse. Valinnat vain ovat selkiytymässä ja helppoja ne eivät missään nimessä ole. Pelissä on viime kädessä EU:n oma sielu arvoyhteisönä ja koko Euroopan tulevaisuus.
Näitä kysymyksiä ei voida ratkaista periaatteellisella ylätasolla, vaan ne pitää liittää osaksi realistisia arvioita ilmiöstä ja Euroopan toivotusta tulevaisuudesta. Lisäksi valittavalle politiikalle pitää saada kansalaisten tuki.
Kreikan ulkorajoilla kuilu aukeaa EU:n edessä nyt syvänä. Se nostaa esiin vaikeita kysymyksiä ja pakottaa eurooppalaisia kipeisiin valintoihin.
Valinta on kysymyksiin vastaamatta jättäminenkin. Sen tempun me eurooppalaiset olemme taitaneet viime vuosina liiankin hyvin.
Kirjoittaja on kansainvälisen politiikan professori Tampereen yliopistossa.