Suomi-Areenan ympäri­pyöreydet sen todistavat: Suomessa ei osata – tai uskalleta – keskustella

KOMMENTTI: Porissa järjestetään PR-festari, jossa kaikki keskustelu on alistettu julkisuuskuvan hallinnalle.

Profiilikuva
Teksti
Tuomas Pulsa
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden digituottaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Suomi-Areena on Suomen suurin yhteiskunnallinen keskustelutapahtuma, julistavat sen järjestäjät MTV ja Porin kaupunki. Keskustelutapahtuma tosin on melko kummallinen nimitys PR-festivaaleille, jossa kaikki keskustelu on alistettu julkisuuskuvan hallinnalle.

Sen, että tänäkin vuonna Porissa järjestettiin viiden päivän aikana kymmeniä paneelitilaisuuksia, ei pidä antaa hämätä. Talouden, politiikan ja median eliitti kyllä nousee lavalle, mutta ei keskustelemaan vaan olemaan esillä ja huolehtimaan julkisuuskuvastaan.

Paneeleissa käsitellään nimellisesti suuria ja vaikuttavan kuuloisia aiheita, kuten uskontojen roolia yhteiskunnassa, tulevaisuuden työelämää ja median luotettavuutta.

Epämääräiset aihevalinnat tosin tarjoavat lähinnä hienon mahdollisuuden aiheen vieressä hymistelyyn ja itsestäänselvyyksien toistamiseen.

Kun paneelissa pohditaan julkisen keskustelun tilaa, julistetaan, että olisi opittava kuuntelemaan paremmin ihmisten pelkoja. 

Kun selvitetään, miten nuoria innostettaisiin politiikkaan, todetaan, että puolueiden viestinnän tulisi olla suunnattu monenlaisille yleisöille. 

Kun mietitään digitalisaatiota ja tulevaisuutta, on lopputulema, että some määrittää elämäämme yhä enemmän. 

Riskejä julkisuuskuvan suhteen ei oteta. Rohkeita avauksia ei tehdä. Suomalaisen yhteiskunnan kipupisteisiin ei kajota.

Eikä vieraita parempi ole tapahtuman järjestäjä MTV, joka näyttää tyrmäävän edes mahdollisesti kriittiset tai poikkeavat näkökulmat jo ennalta.

 

”keskustelua suomalaisesta yhteiskunnasta” on seurannut viiden päivän ajan kaupungillinen toimittajia. Uutisköyhä heinäkuu varmistaa sen, että jokainen mitätönkin äänihuulten avaus löytää varmasti tiensä otsikoihin. 

Alusta uusille linjanvedoille olisi siis paras mahdollinen. Tämän vuoden kärkiantia ovatkin olleet muun muassa seuraavat mullistavat avaukset:

Kansanedustaja Ilkka Kanerva (kok) esittää naisille pakollista kansalaispalvelusta

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho kritisoi vihapuhelainsäädäntöä

Entinen kansanedustaja Rosa Meriläinen kertoo jahtaavansa ilmaista viinaa

Toimittaja Tuomas Enbuske voittaa pelkonsa laulamalla julkisesti

Ennakkoluulotonta. Rohkeaa. Visionääristä. Ehkä jopa ennenkuulumatonta.

Ehkä Suomi-Areenan kannattaisi vain lakata esittämästä.

Mikäli Suomi-Areena todella on suomalaisen julkisen keskustelun näyteikkuna, kuva on huolestuttava.

Jos yhteiskunnallinen eliitti ei halua lähteä rohkeaan, uusia näkökulmia avaavaan debattiin edes sille varatussa viikon mittaisessa tilassa, niin koska sitten? 

Toinen vaihtoehto tietysti on, että Suomi-Areenan keskustelut ovat pelkkä kulissi aivan tarkoituksella.

Sillä, kuten kaikki tietävät, yleisötapahtumien ulkopuolella järjestetään se suljetumpi Areena. Siellä minglataan, tavataan tuttuja ja luodaan uusia suhteita. Suunnitellaan bisnestä, politiikkaa ja tulevia uutisia.

Ja rentoudutaan. Pidetään hauskaa. Juodaan sitä (ilmaista) viinaa.

Ehkä Suomi-Areenan kannattaisikin vain lakata esittämästä. Unohtaa lätinä aktiivisesta keskustelusta ja myöntää avoimesti, että Porin kesässä järjestetään eliitin omat viestintä- ja suhdefestarit.

Koska eihän siinä mitään vaarallista ole, että tällainen tapahtuma järjestään. Jossain sama verkostoituminen tapahtuu joka tapauksessa.

Näin demokratiaan uskovana kansalaisena sitä kuitenkin vain toivoisi, että myös sille aidolle keskustelulle löytyisi paikka jostain.

Ja että maasta ylipäänsä löytyisi johtajia, joiden näkemykset koostuisivat muustakin kuin itsestäänselvyyksistä, nollasisältöisestä jargonista tai kaipuusta menneeseen.