Seuraavaksi vetovastuu vähemmistöhallitukselle

Puheenvuoro: Ideologisesti yhtenäisen hallituksen työ etenisi päämäärien eikä loputtomien kompromissien kautta, kirjoittaa Juho Romakkaniemi.

Profiilikuva
Puheenvuoro
Teksti
Juho Romakkaniemi
Suomen Kuvalehti
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Poliittinen päätöksenteko on ollut viimeisimmillä vaalikausilla tehotonta. Yhteiskunnan pitkän aikavälin rahoituksen ja kehittämisen kannalta keskeiset uudistukset joko pitkittyvät tai vesittyvät. On tehty oikeansuuntaisia asioita, mutta koko ajan liian vähän, liian myöhään.

Enemmistöhallitukset ovat yrittäneet puskea isoja uudistuksia eteenpäin, vaikka eduskunta on yhä pirstaloituneempi. Lopputulos on masentava. Suomen bruttokansantuote saavuttaa vasta tämän vuoden aikana finanssikriisiä edeltäneen tason. Talouden taantuma pitkittyi turhaan, kun välttämättömiin uudistuksiin ei kyetty tarttumaan ajoissa.

Vaalit lähestyvät. Nyt on aika miettiä ratkaisuja päätöksenteon laadun ja nopeuden parantamiseksi.

 

Enemmistöhallituksia on yhä vaikeampi rakentaa kahdesta pääpuolueesta, joilla olisi eduskunnan enemmistö. Tämä tarkoittaa, että hallituksessa yhä useampi tai kaikki puolueet ovat vaa’ankieliasemassa. Se johtaa tilanteeseen, jossa jokaisella hallituspuolueella on veto-oikeus kaikesta.

Sen sijaan että lakeja säädettäisiin eduskunnan enemmistön voimin, niiden säätämiseksi tarvitaan täysi tuki hallituspuolueilta. Tämä johtaa pienimpien yhteisten nimittäjien politiikkaan, vesitettyihin ratkaisuihin ja sekaviin kompromisseihin. Laajalle pohjalle rakennetut hallitukset eivät käytännön kokemuksen perusteella kykene uudistamaan lainsäädäntöä siinä tahdissa kuin yhteiskunnalliset haasteet edellyttäisivät.

Samaan aikaan opposition rooli on kaventunut vaihtoehtojen ja parannusesitysten ehdottajasta kaiken vastustajaksi ja hallituksen haukkujaksi. Yhdessä tekemisen ja yhteiskunnallisen ratkaisukeskeisyyden henki on hävinnyt. Eduskunnan arvovalta maan ylimpänä päätöksentekijänä ja lainsäätäjänä on murentunut.

 

Seuraavien eduskuntavaalien voittajalla on oltava rohkeus muodostaa vähemmistöhallitus, jos kahden puolueen enemmistön varaan rakennettua toimintakykyistä hallitusta ei voi muodostaa. Yhteisiä tavoitteita ajavalla muutaman puolueen hallituksella olisi paremmat edellytykset uudistusten toteuttamiseen. Ideologisesti ja tavoitteiden osalta koherentin hallituksen työ ja lainvalmistelu etenisi päämäärien eikä loputtomien kompromissien kautta.

Hallituksen lakiesitysten ja budjettien vieminen läpi eduskunnassa vaatisi tällöin automaattisesti vaihtuvia kumppaneita oppositiosta. Hallitus neuvottelisi ja valitsisi tapauskohtaisesti ne kumppanit, joiden kanssa eri esitykset on parasta tai mahdollista viedä läpi. Puolueiden välille voisi muotoutua uudenlainen dynamiikka ja yhteistyön kulttuuri nykyisen jyrkän hallitus–oppositio-kahtiajaon tilalle.

Meillä ei ole käytännössä muita syitä pitäytyä enemmistöhallituksissa kuin tottumus. Esimerkiksi muualla Pohjolassa on viime vuosikymmeninä ollut lähes yksinomaan vähemmistöhallituksia. Niitä ei ole muodostettu olosuhteiden pakosta vaan siksi, että ne ovat osoittaneet toimivuutensa.

Suomi tarvitsee toimivaa päätöksentekoa, jotta kykenemme muuttamaan sanat teoiksi ja viemään läpi välttämättömät uudistukset. Olemme pudonneet talouden mittareilla mitattuna pohjoismaisten verrokkiemme kelkasta. Nyt on aika kavuta takaisin tuohon joukkoon. Siksi ensi keväänä vähemmistöhallitus on varteenotettava vaihtoehto.