Osmo Soininvaara: Populismin pelko pakottaa muuttamaan suuntaa

NÄKÖKULMA: Uudenlaisia ratkaisuja saattaa löytyä vasemmistolaisten liberaalien suunnalta.
Mielipide 20.1.2017 20:55
Osmo Soininvaara - avatar
Kirjoittaja Osmo Soininvaara on tietokirjailija, luennoija ja Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan varapuheenjohtaja (vihr).

Kommunismin pelkoa pidetään yhtenä syynä ihmiskasvoisen kapitalismin aikaan, jota kesti 1980-luvun lopulle. Ellei työväestöä olisi kohdeltu kunnolla, olisi tullut vallankumous ja sosialismi. Neuvostoliiton romahdettua voitiin käynnistää kapitalismin turbovaihe.

Luonnollisempi selitys kuitenkin löytyy teknologian kehityksestä. Työväestöllä meni hyvin niin kauan kuin työn kysyntä kasvoi ja huonosti, kun digitalisaatio ja robotit alkoivat korvata ihmistyötä.

Silti totta toinen puoli. Toisissa poliittisissa oloissa globalisaation ja digitalisaation yhteiskunnallista hintaa olisi varmaan yritetty pehmentää tarmokkaammin.

 

Kansainvälisessä lehdistössä kirjoittaa lähes viikoittain joku poliittista oikeistoa edustava tarpeesta pehmentää kapitalismia, koska muuten populismin voittokulkua ei pysäytä mikään. Populistit ovat korvanneet uhkana kommunismin. Tietysti kirjoittajissa on myös hyväsydämisiä ihmisiä, jotka surevat ihmisten ja alueiden ahdinkoa.

On hyvä, että uhka toimii, vaikka populistien tarjoamat ratkaisut toimivat juuri yhtä huonosti kuin sosialismi.

Englanninkielisissä kirjoituksissa populisteja kutsutaan estottomasti taantumuksellisiksi, koska he haluavat takaisin menneisiin hyvin aikoihin. Suomessa pitäisi saada neuvostokauppa takaisin ja selluloosan keitto eukalyptuksesta kielletyksi, eikä paluu menneeseen olisi muuallakaan sen helpompaa. ”Historian kulkua ei taaksepäin voi tuupata.”

Jalkapalloilijoiden tulonjako kertoo jotain siitä, mitä seuraa, kun avainosaajat alkavat hinnoitella itseään estottomasti. Mitä Nokian olisi kannattanut maksaa Steve Jobsille vuonna 2006, jos tämä olisi ollut tarjolla yhtiön pääjohtajaksi? Miljardi vuodessa?

Tulonjako ei ole Suomessa vielä mennyt niin kohtuuttomaksi kuin muualla, mutta perässä tullaan. Olemme valinneet työttömyyden pienten palkkojen sijaan.

Tavaroiden valmistus ei jatkossa juuri työllistä.

Tuloeroja on tasattava reilusti, vaikka se vähän heikentääkin kannusteita. Olisi silti kivaa olla hyväosainen ja kurjaa olla huono-osainen. Pieniä palkkoja pitäisi tukea tulonsiirroin. Perustulo on yksi tapa, mutta on muitakin tapoja tukea pieniä palkkoja.

On hyväksyttävä pienet palkat massatyöttömyyttä pienempänä pahana – mutta siis tulonsiirroilla täydennettyinä.

Perustulon mahdollista laiskistavaa vaikutusta on kokeiltu tuhansilla nuorilla, jotka saavat pääomatuloa perimästään omaisuudesta. Voi tietysti väittää, että niillä, joilla on perittyä omaisuutta, on myös sosiaalista pääomaa, mutta silti.

Tavaroiden valmistus ei jatkossa juuri työllistä. Uusien tuotteiden kehittäminen on kannattavaa, mutta siinä suurin osa ihmisistä pärjää yhtä huonosti kuin minä jalkapalloammattilaisena.

Palveluammatit ovat ratkaisu, mutta se on Suomessa hidas tie. Palvelujen käyttö ei kuulu kulttuuriimme eivätkä palvelut menesty kunnolla kuin suurissa kaupungeissa. Jos palvelujen kysyntää halutaan nopeasti lisätä, palveluiden olisi oltava nykyistä halvempia. Verotus ja jäykät työehdot!

 

Alueellisesti eriarvoisuus näyttää samanlaiselta kaikkialla teollisuusmaissa. Vauras luova luokka asuu suurten kaupunkien keskustoissa – ennen se muuten asui pientaloissa kaupunkien laidoilla. Maaseudulla ja pikkukaupungeissa vallitsee talouden alakulo ja näköalattomuus.

Suomessa kärsitään nyt Kekkosen ajan aluepolitiikan nurjista puolista. Teollisuutta hajautettiin väkisin pienille paikkakunnille. Kun tehdas hiljenee, ei yhden savupiipun paikkakunnasta jää paljon jäljelle. Oikeat kaupungit kuten Tampere ja Pori pystyvät siirtymään liukuen teollisesta ajasta urbaaniin aikaan.

Miten paljon paremmin asiat olisivatkaan, jos Nokia olisi nousun vuosina sijoittanut Salon toimintansa Turkuun! Turku olisi selvinnyt Nokian alasajosta ihan niin kuin Oulukin.

Koulutettu nuoriso on muuttanut syrjäseuduilta suuriin yliopistokaupunkeihin. Nyt aivovuoto uhkaa koko Suomea. Tytäryhtiötaloudessa valovoimaisimmat houkutellaan ulkomaille pääkonttoreihin. Akateemiselle uralle tähtäävät katselevat ulkomaisia yliopistoja. Tämä on pitkän ajan uhistamme suurimpia.

Populistien ”takaisin menneisyyteen” ei toimi.

Bernie Sandersista olisi ilmeisesti tullut Yhdysvaltain presidentti, jos hänet olisi päästetty demokraattien ehdokkaaksi. Suuri enemmistö haluaa muutosta ja ajan myötä demokratiassa se myös toteutuu. Nykymeno ei tule jatkumaan.

Muutosta haluavat olisivat jo voittaneet jokseenkin kaikki vaalit, jos joku olisi osannut uskottavasti kertoa, miten suuntaa muutetaan.

Populistien ”takaisin menneisyyteen” ei toimi, mutta paljon parempaa ei ole tarjota perinteisellä vasemmistollakaan. Vasemmisto on kyllä voittanut vaaleja eri puolilla Eurooppaa, mutta seuraavat vaalit se onkin sitten yleensä hävinnyt lupausten osoittauduttua tyhjiksi. Ranskan François Hollande ei asetu edes ehdolle.

 

Vasemmisto on jäänyt työpaikkansa säilyttäneiden vangiksi puolustamaan saavutettuja etuja – käytännössä työmarkkinoille pyrkiviä nuoria vastaan. Jarrupolkimella ei voi ohjata.

Timo Harakalla on edes yritystä, koska hän tulee tämän tradition ulkopuolelta, mutta katsotaan miten äijän käy.

Kannattaa vilkuilla liberaalien ekonomistien suuntaan – liberaalien sekä talousteoreettisessa että perinteisessä yhteiskunnallisessa merkityksessä. Jotkut kutsuvat tätä joukkoa vasemmistolibertaareiksi. Sieltä saattaa ilmaantua aivan uudenlaisia ratkaisuja.

 

Kirjoittaja Osmo Soininvaara on tietokirjailija, luennoija ja Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan varapuheenjohtaja.