Osmo Soininvaara: Huumeissa pahinta on rikollisuus

Mielipide 15.8.2010 17:00
Huumeet Kuvitus Outi Kainiemi.

Muutama vuosi sitten Espanjassa nuori mies tempaisi silmälasit päästäni ja lupasi ne takaisin 50 euron hinnasta. Ohikulkijat neuvoivat maksamaan. Rahat saatuaan sivistyneen oloinen mies pahoitteli tekoaan ja sanoi, ettei hänellä ole muuta mahdollisuutta.

Olin huumerahan alkulähteillä. Samanlaisia pikkupuroja synnyttävät ullakkomurrot, polkupyörävarkaudet, eläkeläisäitinsä tilit puhdistavat aikamiespojat, väkivaltaiset pankkiryöstöt ja perintörahansa huumeisiin haaskaavat käyttäjät. Miljoonista pikkupuroista syntyy valtava virta, joka murtaa tieltään kaikki padot.

Huumekaupan synnyttämät voitot liikkuvat sadoissa miljardeissa euroissa. Niitä ei haaskata vain ylelliseen elämään. Niillä ostetaan yrityksiä, poliitikkoja, tuomareita ja kaikkea mitä rahalla saa. Merkittävä osa maailman talouselämästä on joutumassa rikollisten haltuun. Taleban sotii huumerahoilla.

Meksikon valtion pelätään sortuvan huumemafian käsiin.

Pahin asia huumeissa on niihin liittyvä rikollisuus. Olemme paljon huolestuneempia huumeista kuin nuorten imppaamisesta. Tinnerin haistelija pilaa aivonsa, mutta ei rahoita sitä ryöstöillä.

Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon julisti huumeiden vastaisen sodan. Tarkoituksena oli nujertaa huumekauppa. Neljässäkymmenessä vuodessa rahaa on palanut tuhat miljardia dollaria, mutta huumeiden käyttö ei ole vähentynyt. Kun yhtä huumekartellia on onnistuttu heikentämään, muut ovat kiittäneet ja vallanneet sen markkinat. Huumekaupan jättimäiset voitot synnyttävät voiman, jota ei voi voittaa. USA:ssa monet nuorison idoleista käyttävät avoimesti huumeita.

Huumekauppiaat kiittävät huumeiden vastaista sotaa tähtitieteellisistä voitoistaan, sillä hintoja se on nostanut. Tämä on saattanut jopa lisätä kysyntää, sillä valtaisat voitot houkuttelevat aggressiiviseen markkinointiin. Vaikka tinneriä ja huumesieniä on Suomessa vapaasti saatavilla, niistä ei ole tullut määräänsä suurempaa ongelmaa. Niillä ei voi ansaita rahaa.

Meksikon huumesodassa on neljän vuoden aikana kuollut 26 000 ihmistä, pääosin huumekartellien taisteluissa. Rikolliset eliminoivat toisiaan paljon poliisia tehokkaammin. Silti huumekauppa kukoistaa.

Voiko pahemmin epäonnistua?

Strategiaa huumeita vastaan pitäisi miettiä kokonaan uudestaan, mutta näin latautuneesta aiheesta on vaikea keskustella. Monelle on tärkeää, että toimet näyttävät huumevastaisilta, vaikka ne eivät tehoaisi lainkaan. Jos emme pysty lopettamaan huumeiden käyttöä, yritetään suitsia edes rikollisuutta.

Brittiläinen talouslehti The Economist on toistuvasti esittänyt huumeiden laillistamista ja niiden kaupan ottamista yhteiskunnan valvontaan ja verotettavaksi. Huumeiden käyttö jatkuisi, mutta kun rikollisuus asian ympärillä katoaisi, ongelma laskisi tinnerin haistelun tasolle.

On hätkähdyttävä ajatus, että Alkosta myytäisiin heroiinia kokeilunhaluiselle nuorelle parille. Ennen kuin antaudutaan ehdoitta, mietitään kompromissia.

Huumekoukkuun joutuneita ei pidä jättää huumekauppiaiden armoille, kuten ryöstäjäni oli jätetty. Huumeen orjuuttama on kultakaivos huumekauppiaille. Monet heistä pannaan rahoittamaan oma käyttönsä huumeiden myynnillä.

Suomessa valtio jakoi sodan jälkeen heroiinia koukkuun jääneille sotilaille. Heroiinia he olivat saaneet muun muassa armeijan yskänlääkkeestä.

Nykyisin monissa maissa annetaan heroiiniriippuvaisille heroiinin korvaajana vaarattomampaa huumetta, joka poistaa vieroitusoireet, mutta ei tuota euforiaa. Eniten käytetään turvaheroiiniksi mainittua buprenorfiinia. Sitä oikein käyttämällä voi huumeriippuvuuden kanssa elää suhteellisen normaalia elämää. Moni nuorena hölmöillyt kiittää sitä elämänsä pelastamisesta.

Ranskassa buprenorfiinia saa lähes vapaasti apteekeista. Sieltä sitä virtaa Suomeen katukauppaan. Sitä kauppaavat pikkurikolliset, heroiinia ammattirikolliset. On ikävää, että moni aloittaa huumeiden käytön buprenorfiinilla, mutta toisaalta aine on syrjäyttänyt vaarallisemman heroiinin katukaupassa ja säästänyt satoja ihmishenkiä. Tosin sekakäyttäjä voi tappaa itsensä myös buprenorfiinilla.

Korvaushoidon yleistyminen on syönyt heroiinikauppiaiden voittoja. Suomessa pahin ongelmahuume on amfetamiini ja Yhdysvalloissa kokaiini. Niille ei ole korvaavaa turvahuumetta. Pitäisikö narkomaaneille jakaa kokaiinia ja amfetamiinia?

Joissakin Etelä-Amerikan maissa annetaan kokaiiniriippuvaisille siirappiin imeytettyä kokaiinia, jota ei voi piikittää eikä nuuskata.

Kun olin kymmenisen vuotta sitten peruspalveluministeri, eräs huumeriippuvaisia aids-potilaita hoitava laitos pyysi minulta lupaa jakaa amfetamiinia kuolemaa odottaville potilailleen, etteivät nämä piikittäisi itseään puistoissa ja levittäisi tautiaan. Olisin suostunut, mutta valtuuteni eivät riittäneet.

Voi olla, että korvaushoito jättää huumekoukkuun sellaisia, jotka voisivat vielä palata päihteettömään elämään. Huumepolitiikassa ei voi kuitenkaan katsoa vain käyttäjien etua. Kyse on yhteiskunnan turvallisuudesta ja huumerikollisuuden nujertamisesta.

Barcelonan keskusta oli 1990-luvun alussa iltaisin autio. Turistit pelkäsivät ryöstöaikeissa liikkuvia narkomaaneja. Nyt Ramblalla on turisteja ruuhkaksi asti. Huumeväki siivottiin pois laajamittaisella korvaushoito-ohjelmalla. Sen terveyshyödystä voidaan keskustella, mutta kaduista tuli turvallisia.

Korvaushoidolla viedään huumekauppiailta varmimmat asiakkaat, mutta ei läheskään kaikkia tuloja. Suurin osa rahavirroista tulee viihdekäyttäjiltä, joilla asia on ainakin vielä kontrollissa. Kokaiinin kohdalla The Economist -lehden ehdotus huumeiden myymisestä valtion monopolina ei saa juuri kannatusta, mutta monessa maassa keskustellaan kannabiksen laillistamisesta.

Kannabis on kiistatta alkoholia haitattomampi päihde. Jos olisi mahdollista, kannattaisi vaihtaa alkoholi ja sen aiheuttamat tuhannet alkoholikuolemat, perheväkivalta, puukotukset ja liikenneonnettomuudet kannabikseen, mutta se ei ole mahdollista. Kannabis toisi mukanaan uudenlaisia haittoja.

Sallimalla kannabiksen saisimme molempien haitat.

Jos asia olisi Suomen käsissä, kannabista ei kannattaisi vapauttaa, mutta jos muut maat vapauttavat kannabiksen, meille ei jää vaihtoehtoja.

Kalifornia äänestää kannabiksen laillistamisesta marraskuussa. Kannattajien motiivit vaihtelevat halusta päästä käyttämään itse pyrkimykseen torjua rikollisuutta ja saada verotuloja. Vapauttaminen johtaa mielipidetiedusteluissa.

P.S. En ole koskaan käyttänyt muita päihteitä kuin alkoholia ja kofeiinia.

Teksti Osmo Soininvaara
Kolumnisti on vapaa kirjoittaja ja luennoitsija.