Hurraa! Robotit vievät työmme!

NÄKÖKULMA: Markkinatalous on menestynyt aika huonosti vaurauden muuttamisessa inhimilliseksi onneksi, kirjoittaa Osmo Soininvaara.
Mielipide 1.5.2017 08:02
Osmo Soininvaara - avatar
Kirjoittaja Osmo Soininvaara on tietokirjailija, luennoija ja Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan varapuheenjohtaja (vihr).

Kuvitelkaamme, että suomalainen yhteiskuntatieteilijä – kutsukaamme häntä vaikka Väinöksi – olisi viime vuosisadan alussa saanut tietää nyky-Suomesta yhden asian: työn tuottavuus on viisitoistakertaistunut. Miten hän olisi tämän tiedon varassa kuvitellut meidän elävän tietäen, että viikon työt tehdään kolmessa tunnissa?

Luulisi Väinön kuvitelleen meidän elävän kiireetöntä ja yltäkylläistä elämää kuin vapaat kreikkalaiset, jotka elivät vauraasti ja huolettomasti, koska orjat tekivät työt. Ei kuitenkaan olisi orjia eikä köyhiä, vaan koneet.

Tuskin hän olisi kuvitellut, että taloudelliset huolet ovat yleisiä ja että kiire ja stressi pilaavat monen elämän.

 

Joutilaisuutta ennustaessaan Väinö ei olisi ollut yksin. Lordi Keynes osasi aikanaan ennustaa tuottavuuden kasvun. Hän kuvitteli, että nykyihminen tekisi töitä vain kolme tuntia päivässä, koska se riittäisi kaiken tarpeellisen tuottamiseen.

Toisaalta Väinö olisi voinut päätyä täysin päinvastaiseen käsitykseen, jos hän olisi kuunnellut luddiitteja, koneensärkijöitä.

Väinön aikana väestön valtaosa sai elantonsa maanviljelyksestä, mutta tuottavuuden 15-kertaistuttua maataloudessa riittäisi töitä enää viidelle prosentille väestöstä. Loppu väestöstä olisi lähinnä tilatonta ryysyköyhälistöä, joka kiertäisi kerjuulla kartanosta toiseen. Maataloustyö väheni tätäkin nopeammin, mutta se ei tuottanut kurjuutta vaan vaurautta.

Talouden eri vaiheissa Väinön ja Keynesin optimismi ja luddiittien pessimismi ovat vuorotelleet. Optimismi oli voitolla 1980-luvulla, kun kehitys meni kaikkien kannalta hyvään suuntaan. Sittemmin keskiluokan kuihtuminen on painanut vaakaa vahvasti luddiittien suuntaan.

Kodinkoneet ovat lisänneet vapaa-aikaa.

Ei juuri kuule valituksia siitä, että automaattiset pesukoneet, pölynimurit ja astianpesukoneet ovat vieneet kotityöt. Kodinkoneet ovat lisänneet vapaa-aikaa.

Robottien korvatessa palkkatyötä ne vievät aina työpaikan joltain.

Yhteenlaskettuna ne helpottavat elämää, mutta joillekin se merkitsee uhkaa toimeentulolle ja sitä, että on etsittävä uusi työpaikka tai joskus jopa uusi ammatti.

Siksi luddiittien maalaama uhkakuva on läsnä digitalisaatiossa.

 

Kohua herättäneiden ennusteiden mukaan digitalisaatio uhkaa lähivuosikymmeninä jopa puolta nykyisistä työpaikoista. Tämä on aika vaatimatonta siihen nähden, että Väinön ajan töistä on hävinnyt ainakin yli 90 prosenttia.

Vuonna 1920 70 prosenttia suomalaisista sai elantonsa maataloudesta, nyt maanviljelijöitä on noin kolme prosenttia. Vielä 1950-luvulla Suomen metsissä rämpi joka talvi liki 300 000 metsuria puunkorjuussa. Nyt päätoimisia metsureita on noin 4 000.

Aika harva ihannoi vaatimatonta mutta raskasta elämää pientiloilla. Maaltapaon hurjimpina vuosina ahdistus kuitenkin oli suuri. Vuonna 1970 Smp sai 18 paikkaa eduskuntaan.

Pientilojen köyhyydestä noustiin taloudellisesti parempiin oloihin teollisuuteen ja palveluihin. Näin ei enää ole tai ei siihen ainakaan voida luottaa.

Suurin osa ihmisistä ei saisi aikaan mitään myyntikelpoista.

Moni hyväpalkkainen ammattilainen pelkää aiheellisesti oman asemansa heikkenevän. Se aiheuttaa vähän samanlaisia poliittisia reaktioita kuin maaltapako 1960-luvulla.

Ihmisten välinen eriarvoisuus pyrkii kasvamaan, kun tuotannossa valmistamiseen tarvittavan työn merkitys vähenee ja tuotteiden suunnittelun merkitys lisääntyy. Myös valmistavassa työssä toiset ovat parempia kuin toiset, mutta kaikki saavat aikaan jotain.

Uuden luomisessa yksilöiden väliset erot ovat valtavia. Suurin osa ei saisi aikaan mitään myyntikelpoista. Ammattijalkapalloilijoiden tulonjako kertoo, mitä on odotettavissa, kun avainosaajat oppivat hinnoittelemaan osaamisensa.

Keynesin ennuste työajan lyhentymisestä tuottavuuden noustessa meni aivan metsään, koska hän ei osannut ennustaa uusia ihmeellisiä tuotteita. Siksi hän luuli kaiken tarpeellisen valmistuvan niin vähällä työllä.

Mutta siihen on toinenkin syy, että vapaa-aika on lisääntynyt niin vähän.

Jos ihmiset osaisivat tehdä ristiin toistensa työtä, tuottavuuden kasvusta huomattavasti suurempi osa olisi todennäköisesti ulosmitattu vapaa-aikana.

Aivokirurgi ei voi lyhentää työaikaansa, kun varastotyön automatisointi vie työt tuhansilta varastotyöntekijöiltä. Varastotyöntekijöille on kehitettävä uutta työtä sen sijaan, että yleistä vapaa-aikaa lisättäisiin. Työmarkkinoiden tasapainoa ei saavuteta ilman kasvua ja uuden työn luomista automatisoidun tilalle.

 

On kai pakko myöntää, että ihmisten elämä ei ole niin auvoista kuin Väinö olisi kuvitellut saatuaan tietää tuottavuuden viisitoistakertaistumisesta.

Kummassa on vika, Väinön kuvitelmissa vai todellisuudessa? Ihmiskunta on haaveillut pitkään paluusta paratiisiin, jossa eletään ylellistä elämää työtä tekemättä. Miten siis siitäkin voidaan saada aikaan ongelma, että robotit tekevät meidän työmme?

Talousjärjestelmämme on menestynyt yli odotusten taloudellisten resurssien ja uusien ihmeellisten tuotteiden synnyttämisessä, mutta aika huonosti vaurauden muuttamisessa inhimilliseksi onneksi.

Markkinatalouden pitäisi olla renki ja kansalaisten yhteisen tahdon, politiikan, sen isäntä.

Talousjärjestelmä odottaa uudistusta, joka olisi merkitykseltään vähintään samaa luokkaa kuin oli hyvinvointivaltioiden luominen toisen maailmansodan jälkeen.


Osmo SoininvaaraKirjoittaja Osmo Soininvaara on tietokirjailija, luennoija ja Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan varapuheenjohtaja.