Enkeli-Elisan tapaus – Kuukausiliite teki julkkiksen

Mielipide 5.8.2012 15:00
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Kesän nopeusennätyksen koko kansan tietoisuuteen teki kirjailija Minttu Vettenterä. ”Rikostutkinta, avioero ja raskaus!” huusi Seiskan otsikko (30/2012). Kannessa Vettenterä esitellään seuraavasti: ”Enkeli-Elisan kohukirjailija.”

Vielä muutama kuukausi sitten Vettenterän tempaukset eivät olisi nousseet lehden kanteen, sillä ne tuskin olisivat kiinnostaneet muita kuin hänen läheisiään.

Mutta kaikki muuttui heinäkuussa. Poikkeuksellista oli se, että Vettenterästä teki Seiskaankin sopivan julkkiksen Helsingin Sanomien Kuukausiliite.

Kuukausiliitteen perusteellisesti tehty juttu, Uskomaton murhenäytelmä (KL 7/2012), yritti selvittää, oliko koulukiusaamisen vuoksi itsemurhan tehneen Enkeli-Elisan tarina totta vai Vettenterän fiktiivinen luomus.

Juttu aiheutti ilmestyessään älämölön, ja sen jälkeen kaikilla tuntui olevan mielipide koulukiusauksen vastaisesta sivustosta, joka pyöri itsemurhan tehneen, todelliseksi väitetyn teinitytön eli Enkeli-Elisan ympärillä.

Yleensähän yksittäisistä lehtijutuista ei automaattisesti voi keskustella kenen tahansa kanssa. Uutisia tulee niin paljon, että on valittava, mitä aihealueita seuraa. On melkein helpompi olla täysin tietämätön tietyistä aiheista kuin perehtyä niihin edes pinnallisesti.

Tunnen monia, jotka kieltäytyvät seuraamasta urheilua. Nämä tyypit kehuskelevat sillä, etteivät tiedä, kuka on Minna Kauppi. Kaupin saavutuksista tietoiset taas saattavat hypätä taloussivujen yli ja viis veisata jostain Mario Montista. Perustelut ovat ylimalkaisia tyyliin, ”tyypit vaihtuu, sikailu jatkuu”.

Näiden kahden kohdatessa seuraa tietenkin kiista siitä, kumpi on tärkeämpi – eli yleissivistävämpi – tieto.
(Ja ei, minulla ei ole vastausta. Voitte jatkaa kinastelua.)

Heinäkuussa pari päivää Enkeli-Elisasta julkaistun jutun jälkeen tuntui siltä kuin olisi palannut kahden tv-kanavan aikaan, jolloin kaikki aina katsoivat samat ohjelmat.

Enkeli-Elisa muuttui hetkessä yleissivistykseksi. Jos juttua ei ollut lukenut, oli auttamatta pihalla suurimmasta osasta Facebook- ja kahvipöytäkeskusteluja.

Mitä yllättävimmillä ihmisillä oli mitä yllättävimpiä mielipiteitä asiasta.

Tietenkin keskustelu laantui pikkuhiljaa ja kaikki palasivat taas poteroihinsa, viiteryhmiensä suojaan.

Mahtava silti huomata, että Uskomattoman murhenäytelmän kaltainen loistojuttu kerää edelleen lukijat yhteen olemaan eri mieltä.