”Elastinen on hyvin, hyvin vihainen” – Sofi Oksanen sai postia suosikkiräppärin juristilta

Näkökulma: Suosikkiartistit reagoivat tarkasti siihen, millaisia juttuja heistä kirjoitetaan.

Profiilikuva
Cheek
Teksti
Sofi Oksanen
Suomen Kuvalehti
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Seiska-lehti paljasti toukokuussa, että julkisuudesta tutut miehet pilkkasivat omassa Facebook-ryhmässään niin kehityisvammaisia kuin maahanmuuttajiakin. Härskien vitsien lisäksi ryhmässä on harrastettu seksiaktien ja naisten ulkonäön arvostelua

Sisäpiiri 2.0 -nimellä kulkevaan joukkoon kuuluu puolisen sataa miestä, joista kannen päätähdiksi oli valittu Cheek ja Elastinen.

Asian julkinen käsittely kuivui kuitenkin lyhyeen. Ehtikö kukaan hämmästellä, miksi näin kävi? Eikö aihe vain kiinnostanut, vaikka mukana oli tunnettuja uroita, ja moni heistä on profiloitunut toimimaan lasten ja nuorten hyvinvointia edistävissä hyväntekeväisyysprojekteissa?

Vai oliko sittenkin kyse siitä, että Sisäpiiriin kuuluneet henkilöt palkkasivat ammattilaisia vaientamaan keskustelua, joka ei ollut heidän mieleensä?

Jos jutut eivät ole kivoja, haastatteluja ei tipu.

Kallistun epäilemään jälkimmäistä vaihtoehtoa, enkä vain siksi että jo pitkään on huhuttu suosikkiartistien kiristävän toimittajia: jos jutut eivät ole kivoja, haastatteluja ei tipu.

Reagoin itse Sisäpiiriin jakamalla Facebook-sivullani kirjailija, seksuaalikasvattaja Nina Honkasen omalle fb-sivulleen kirjoittaman, julkkisrinkiä käsittelevän pakinan, ja kohta sain postia Elastisena tunnetun Kimmo Laihon asianajajalta. Sähköpostin otsikkona oli Sofi Oksanen Official: päivityspoisto/korjauspyyntö.

Honkaselle asianajaja oli jo ehtinyt lähettää kirjeen, jossa vaadittiin koko tekstin poistamista ja uhkailtiin kunnianloukkaussyytteellä. Poisto olisi hoidettava huomaamattomasti eikä sen syytä saisi kertoa.

Närkästyksen syynä oli se, että Elastinen ei ollut asianajajan mukaan viestitellyt intiimielämästään, vaikka Honkasen tekstissä muka annettiin niin ymmärtää. Julkisuudessa esitettyjen faktojen valossa poistovaatimukselle ei kuitenkaan ollut syytä; Elastisen seksiviestittelyä ei ole kielletty eikä myönnetty, ja samaa linjaa noudatti Honkasen pakina.

 

Sukkela reagointi ja hyvin pitkä kirje kertovat siitä, että varatuomarin arvovallalla kirjeensä allekirjoittanut asianajaja ei ollut ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, eikä kirje jäänyt ainoaksi. Puhelin lauloi, sähköposti paukkui, sävy oli vaativa ja kiihkeä.

Elastisen asianajaja välitti myös sanallisen viestin: “Kimmolta terveisiä, että Elastinen on hyvin, hyvin vihainen.”

Koimme toiminnan painostuksena. Vasta Journalistiliiton puututtua asiaan vastapuoli taipui siihen, että pakinaa ei poisteta, vain siinä esiintyvät nimet.

Honkasen pakina käsitteli Sisäpiirin kautta laajempaa ilmiötä, ja Helsingin Sanomien haastattelussa hän toi ilmi ongelman ytimen: ”On eri asia jutella kokemuksistaan sen kokoisessa porukassa, joka mahtuu saunan lauteille. Jos taas kertoo seksikokemuksistaan kirjallisesti 50 ihmiselle, on puutetta käytöstavoista, seksuaalikasvatuksesta, tilannetajusta ja suhteellisuudentajusta.”

Pakinassaan Honkanen kertoo törmäävänsä seksuaalikasvattajan työssään usein siihen, että lapset ja nuoret kyselevät, mitä pitäisi tehdä, jos omat seksiasiat joutuvat muiden retosteltaviksi pitkiin viestiketjuihin. Nettikiusaaminen on vakava ongelma, joka voi johtaa jopa itsemurhiin. Siksi sosiaalisen median mukanaan tuoma kiusaaminen ja ahdistelu ei saa olla uusi normaali.

Mutta miten se estetään, jos sellaista pidetään normaalina ”paineenpurkuna” julkkismiestenkin omissa torikokouksissa? Miten vakuutamme koululaiset siitä, että asiattomaan somekäytökseen pitää puuttua, jos nuorten idolit harrastavat sitä itse?

 

Sisäpiirin urhot eivät toki ole ainoita, jotka pilkkaavat heikompiaan sosiaalisessa mediassa.

Siihen on Suomessa syyllistynyt myös poliisi. Mutta poliisien oma sisäpiiri on jo saanut enemmän palstatilaa kuin julkkismiesten rinki. Poliisi kun ei voi kiusata toimittajia, kirjailijoita, bloggaajia ja muita sananvapauttaan harjoittavia kansalaisia myllykirjeillään. Sen sijaan poliisi on aloittanut itsekritiikin.

Julkkisuroot toimivat toisin kuin poliisi ja siksi harvat asiaa koskevat lehtijutut on koristeltu jälkikäteen erilaisin korjausmerkinnoin, joissa eritellään, millaisia viestejä Sisäpiirin räppärit eivät ole asianajajan mukaan lähetelleet. Yhteiskunnallista keskustelua aiheesta ei syntynyt.

Kuinka moni säikähtää, kun varatuomari alkaa soitella?

Minä ja Honkanen emme poistaneet sivuiltamme Honkasen pakinaa, koska tiedämme oikeutemme kirjailijoina eikä työmme riipu siitä, suovatko Profeetat meille haastatteluja vai eivät.

Mutta kuinka moni liittojen tukiverkoston ulkopuolelle jäävä bloggaaja, vloggaaja tai muu vapaata ilmaisuaan harjoittava henkilö säikähtää ja näkee mielessään kalliin oikeudenkäynnin, kun varatuomari alkaa soitella? Näin helposti tärkeän keskustelun voi tukahduttaa.

Julkinen ammatti tuo mukanaan vastuuta eikä siksi poliisin tai Sisäpiirin harjoittamaa pilkkaa voi verrata vaikkapa anonyymeihin nettifoorumeihin. Anonyymi kommentaattori kun ei anna kasvojaan vaikkapa Lastensairaalan kummeille.

Vastuuta asiasta ei poista myöskään se, että juuri itse ei ole pilkannut tiettyä vähemmistöryhmää, vaikka kuuluukin rinkiin, ja vaikka itse ei jakaisikaan seksiaktejaan, jo viestien seuraaminen on kyseenalaisen toiminnan hyväksymistä. Honkanen kirjoitti pakinansa muistuttaakseen tästä.

 

Välinpitämättömyys ja vaikeneminen ovat omia valintoja, jotka tekevät myös passiivisesta Sisäpiirin jäsenestä mahdollistajan, hiljaisen hyväksyjän, joka vaikenemalla antaa toiminnalle kannatuksensa.

Vielä suurempaa osallistumista on se, että yrittää vaientaa asiasta käytävän julkisen keskustelun.


Sofi Oksanen.
© Kristiina Kurronen

Kirjoittaja Sofi Oksanen on kirjailija.