Mauno Koiviston hautajaiset: Nämä pitää ottaa huomioon – ”Narvan marssi ja Porilaisten marssi kuullaan varmasti”

Valtiolliset hautajaiset räätälöidään aina omaisten toiveiden mukaan.

Jean Sibelius
Teksti
Essi Salonen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Narvan marssi nousee arvatenkin ilmoille presidentti Mauno Koiviston (k. 12.5.2017) hautajaisissa. Arkku verhotaan Suomen vaakunalla koristetulla valtionlipulla. Koivistolle järjestettävät valtiolliset hautajaiset on päätetty esittää järjestettäviksi helatorstaina 25. toukokuuta.

Valtioneuvosto päättää Koivistolle järjestettävistä valtiollisista hautajaisista 17. toukokuuta. Samalla asetetaan toimikunta valmistelemaan hautajaisia. Toimikuntaa johtaa ulkoministeri Timo Soini.

Valtiollisten hautajaisten toimikunnassa on yleensä mukana omaisten edustajia, puolustusvoimien ja poliisin edustajia sekä ulkoministeriön edustajia sekä muita, presidenttiä lähellä olleita valtiollisia toimijoita, kertoo alivaltiosihteeri Timo Lankinen valtioneuvoston kansliasta.

”Meillä ei ole täysin vakiintunutta kaavaa valtiollisille hautajaisille. Ne räätälöidään aina omaisten toiveiden mukaisesti.”

Järjestelyvastuu hautajaisista on valtioneuvoston kanslialla, mutta mukana ovat protokollaosasto, kirkko, puolustusvoimat sekä tasavallan presidentin kanslia.

”Valtiolliset hautajaiset ovat myös kunnianosoitus.”

Valtion varoista kustannettavia valtiollisia hautajaisia järjestetään Suomessa nykyisin pääsääntöisesti vain presidenteille.

Näin linjattiin vuonna 1989. Sitä ennen myös monia taiteilijoita, urheilijoita ja muita merkkihenkilöitä haudattiin valtiollisin menoin.

Vuonna 1989 päätettiin, että poikkeustapauksissa hautajaiset voidaan kustantaa myös pitkäaikaisille pääministereille, eduskunnan puhemiehille ja ”muille erityistä kansallista merkitystä omaaville henkilöille”, kuten Nobel-palkinnon saajille.

”Pitkäaikaisista pääministereistä Ahti Karjalainen, Johannes Virolainen, Kalevi Sorsa ja Harri Holkeri on haudattu vuoden 1989 jälkeen valtiollisin hautajaisin. Myös Adolf Ehrnrooth, Väinö Valve ja Väinö Linna ovat saaneet valtiolliset hautajaiset.”

”Valtiolliset hautajaiset ovat myös kunnianosoitus.”

Presidentin hautajaisten suunnittelussa lähdetään liikkeelle ajankohdasta ja paikasta sekä siitä, kuinka laajat hautajaisista tulevat. Onko mukana esimerkiksi kaikki sotilaalliset kunnianosoitukset?

Kunnianosoituksiin kuuluvat esimerkiksi hautaan laskun yhteydessä ammuttavat kunnianlaukaukset. Laajimmillaan niihin kuuluu kunniakomppania, joka kulkee surusaattueen mukana koko sen matkan.

Urho Kekkosen hautajaiset Helsingissä 7. syyskuuta 1986.
Urho Kekkosen hautajaissaatto Helsingissä 7. syyskuuta 1986. © MARKKU VUORELA / Lehtikuva

Urho Kekkosen hautajaisjärjestelyihin vuonna 1986 osallistui tuhansia ihmisiä. Yksinomaan hautajaissaaton kunniakujassa seisoi 2 600 henkilöä. Kunniakujassa oli niin urheilu- kuin nuorisojärjestöjenkin jäseniä sekä partiolaisia.

”Aika on nyt hieman erilainen. Luulen, että nyt ei välttämättä koota kunniakujaa”, Timo Lankinen sanoo.

Tuomiokirkko olisi presidentti Koivistollekin luonteva hautajaiskirkko, arkkipiispa luonteva presidentin siunaajana sekä Hietaniemen hautausmaa viimeisenä leposijana, mutta asioista ei ole vielä päätöstä.

Arkkipiispa John Vikström siunasi Helsingin Tuomiokirkossa presidentti Urho Kekkosen, joka haudattiin Hietaniemen hautausmaalle.

Kekkosen hautajaiset pidettiin vain viikko hänen kuolemansa jälkeen, syyskuussa 1986. Mitään sääntöä ei kuitenkaan ole olemassa, kuinka nopeasti presidentin hautajaiset tulee järjestää.

J. K. Paasikiven hautajaiset 23. joulukuuta 1956. Presidentti Urho Kekkonen ja rouva Sylvi Kekkonen laskivat seppeleen arkulle.
J. K. Paasikiven hautajaiset 23. joulukuuta 1956. Presidentti Urho Kekkonen ja rouva Sylvi Kekkonen laskivat seppeleen arkulle. © LEHTIKUVA

Hautajaisiin kutsuttavien vieraiden kohdallakin lähdetään liikkeelle omaisten sekä vainajan itsensä esittämistä toiveista.

”Presidentti Kekkosen kohdalla vieraita kutsuttiin laajasti”, Timo Lankinen kertoo.

“Koiviston presidenttiajastahan on jo kulunut aikaa ja aikalaisia ei samalla tavalla ole lähipiirissä. Naapurimaiden valtionpäämiehet tavallisesti kutsutaan.”

Kirkkoon kutsutaan valtiollisia toimijoita, mutta ei automaattisesti esimerkiksi kaikkia kansanedustajia. Jos kirkkoon mahtuu, myös kansalaisilla on mahdollisuus osallistua siunaustilauuteen.

”Uskoisin, että presidentti Koiviston hautajaiset myös televisioidaan.”

Valtiolliset tunnukset näkyvät presidentin hautajaisissa sekä kirkossa että hautajaissaattueessa. Arkku peitetään valtionlipulla.

”Järjestämme ennen kaikkea suomalaisia hautajaisia. Narvan marssi ja Porilaisten marssi kuullaan varmasti, koska kyse on presidentistä.”

Koska kyse on entisestä ylipäälliköstä, kenraalikunta tavallisesti kantaa arkun ulos kirkosta. Kekkosen hautajaisissa entiset adjutantit laskivat presidentin hautaan.

Mannerheimin hautajaiset Helsingissä 4. helmikuuta 1951.
Mannerheimin hautajaiset Helsingissä 4. helmikuuta 1951. © LEHTIKUVA

Kansalaiset ovat presidenttien hautajaisissa päässeet seuraamaan kirkosta hautauspaikalle etenevää kulkuetta katujen varsilta.

Turvajärjestelyihin käytetään nykyisin enemmän aikaa, koska uhat ovat erilaiset kuin esimerkiksi Kekkosen hautajaisten yhteydessä.

Kekkosen hautajaisissa muistotilaisuus oli päivällinen, jonka presidentti Koivisto järjesti ulkovaltojen edustajille presidentinlinnassa. Koiviston hautajaisissa tämäkin asia on vielä pohdinnassa.

”Voi olla, että nyt tulee sekä yhteinen muistotilaisuus että presidentin illallinen”, alivaltiosihteeri Timo Lankinen arvelee.

Valtiollisten hautajaisten kustannukset rinnastuvat muihin valtiollisiin tapahtumiin kuten valtiopäivien ajajaisiin ja juhlajumalanpalveluksiin. Kun hautajaisista päätetään, niihin varataan raha.

”Hautajaisten kustannukset muodostuvat useista menoeristä, joista jokainen harkitaan erikseen.”

Jean Sibeliuksen hautajaissaatto 30. syyskuuta 1957.
Jean Sibeliuksen hautajaissaatto 30. syyskuuta 1957. © Lehtikuva

Aikojen muuttuessa myös valtiollisten hautajaisten tapoja sovitetaan nykypäivään, arvioi professori, historiantutkija Matti Klinge, 80, joka on osallistunut moniin valtiollisiin hautajaisiin.

Itse hän muistelee presidenttien Risto Rytin (k. 25.10.1956) ja Juho Kusti Paasikiven (k. 1.3.1956) sekä Jean Sibeliuksen (k. 20.9.1957 ) hautajaisia suurina tapauksina. Paasikiven ja Sibeliuksen hautajaisiin Klinge osallistui ylioppilaiden edustajana. Helsingin yliopiston ylioppilaskunta osallistui järjestelyihin. Ylioppilaat seisoivat kunniavartiostossa.

”Sibeliuksen arkkua vietiin kävelyvauhtia ensin Postitalon kohdalle ja siitä sitten eteenpäin. Minä olin seppeleitä vievän auton kyydissä, varsinaisen arkkuauton perässä.”

Carl Gustaf Mannerheimin (k. 27.1.1951) hautajaisten aikaan Klinge oli koululainen ja seurasi kulkuetta vanhempiensa seurassa.

”Oli 28 asetta pakkasta. Kun miehet paljastivat siinä säässä päänsä, se oli todella riskaabelia.”

Vaikka ajat muuttuvat, Klinge arvelee, että kansa odottaa valtiollisilta hautajaisilta perinteisiä menoja.

”Monet lähtevät siitä, että on olemassa oikea tapa järjestää hautajaiset ja se on usein hyvin samanlainen kuin ennen.”

 

Juttu julkaistu 17.5. klo 7.28, juttua muokattu 17.5. klo 13.40: korjattu Risto Rytin kuolinpäivä. Ryti kuoli 25.10.1956, ei 1.8.1944, jolloin hän erosi presidentin tehtävistä.