Presidentin kuolema

Urho Kekkosen tavoitteena oli yhdistää suomalaiset. Hautajaisissa se onnistui.

hautajaiset
Teksti
Tuomo Lappalainen

Jouko Loikkanen näki elokuussa 1986 merkillisen unen.

Urho Kekkosen tuttu kaveriporukka oli koossa vielä kerran, vain yksi puuttui. Vanha presidentti oli ollut Tamminiemen yksinäisyydessä niin kauan, ettei häntä osattu enää edes odottaa – kunnes hän yhtäkkiä liittyi joukkoon.

Höyhensaarten Kekkosessa oli jotain outoa: hän oli kummallisen vaitonainen, tahdoton ja alistunut. Silti hän oli paremmassa kunnossa kuin edes vanhat ystävät olivat ajatelleet. Unessa Loikkanen sanoi presidentin Matti-pojalle, että tämä oli turhaan pitänyt isäänsä neljän seinän sisällä, niin hyvin hän näytti pärjäävän.

Öiset fantasiat vaivasivat Loikkasta vielä hereilläkin. Hän päätti kirjoittaa unen muistiin päiväkirjaansa. Loppuun hän lisäsi lyhyen kommentin: