Matti Apunen: Lehtien arvonlisävero ideoitiin huterin tiedoin

Kotimaa 10.9.2011 08:00
matti apunen
Matti Apunen oli Aamulehden vastaava päätoimittaja 2000-2010. Sitä ennen hän johti muun muassa Image-aikakauslehteä. Kuva Hannes Heikura.

Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Matti Apunen on huolissaan, miten suomalaisille lehdille käy, jos sanoma- ja aikakauslehtien tilauksista ryhdytään perimään yhdeksän prosentin arvonlisäveroa.

Uusi vero tuli hallitusohjelmaan ilman kunnon valmistelua, eikä sen vaikutuksia ole vieläkään täysin arvioitu. Tästä huolimatta hallitus aikoo ryhtyä keräämään sitä jo ensi vuoden alusta. Lehtien uskotaan reagoivan tilanteeseen nostamalla tilaushintoja ja leikkaamalla kustannuksia.

Apusen mielestä hallituksen linjausten taustalla on puutteellinen käsitys eri tiedotusvälineiden roolista.

”Helposti lähdetään siitä, että meillä on julkista palvelua, jota edustaa Yleisradio, ja sitten on kaupallisia palveluja, jotka toimivat kokonaan eri logiikalla. Ajatus menee niin, että mitä pienempi on Ylen rooli, sitä vähäisempi on julkisen palvelun osuus.”

Todellisuudessa Ylen ja kaupallisten viestinten työnjako on monimutkaisempi.

”Lehdistö toteuttaa monin eri tavoin julkisen palvelun funktiota, vaikka sitä ei erikseen mielletä”, Apunen sanoo. ”Jos sanomalehdet julkaisisivat aineistoa vain lukijatutkimusten perusteella, voi olla, että esimerkiksi kunnallispolitiikan seuranta olisi suhteellisen vähäistä.”

Vastauksia ihmisille

Apunen toimi aikaisemmin Tampereella ilmestyvän Aamulehden päätoimittajana. Tuolloin hän oppi, että jos maakunta- ja paikallislehdet eivät seuraisi levikkialueidensa päättäjiä, heitä ei valvoisi kukaan.

”Yleisradiolla ei ole sellaisia välineitä, joilla se voisi kattavasti seurata paikallista päätöksentekoa”, hän muistuttaa.

Painetulla sanalla on hänen mielestään julkisen palvelun tehtävä myös valtiollisissa vaaleissa. Monipuolinen lehdistö on yksi tae, että kansalaisten ääni pääsee vaalikentillä kuuluviin.

”Vaalikampanjoista raportointi muuttui 1990-luvulla. Siihen asti oli pääasiassa kerrottu äänestäjille ehdokkaiden näkemyksistä, mutta nyt media sen sijaan pyytää ehdokkailta vastauksia äänestäjiä askarruttaviin ongelmiin. Se on iso palvelus demokratialle.”

Yksi Apusen päätoimittajakauden kovimmista paikallisuutisista oli syksyllä 2007 sattunut Nokian vesikriisi. Tuhannet ihmiset saivat vatsataudin, kun yli 400 000 litraa jätevettä pääsi sekoittumaan juomaveteen.

”Se oli ihan käytännön esimerkki, mitä lehdistön julkinen palvelu voi tarkoittaa. Tapahtui odottamaton isoa yhteisöä koskenut asia, jossa kunnan oma virallinen tiedotus ei riittänyt mihinkään. Yleisradiokaan ei pystynyt tuottamaan käytännöllisiä ihmisten arkielämään liittyviä vastauksia.”

Sen sijaan Aamulehti täytti yhtenä päivänä koko etusivunsa ihmisten huulilla pyörineillä yksinkertaisilla kysymyksillä, joiden aiheet ulottuivat tukan pesusta keitetyn veden juomiseen.

Useimmat maakuntalehdet tavoittavat päivittäin suurimman osan levikkialueidensa ihmisistä, Apunen laskee. Aamulehden lukijapeitto on edelleen yli 70 prosenttia.

”Se on suomalainen erikoispiirre, joka on arvokas nimenomaan poikkeustilanteissa.”

Johdonmukaisuutta, poliitikot!

Jos lehdet joutuvat taloudellisesti ahtaalle, niiden on Apusen mukaan ennen pitkää myös pakko miettiä, voivatko ne hoitaa jakelunsa kaikkialle samaan hintaan.

”Tosiasia on, että esimerkiksi Aamulehden jakelukappale maksaa aivan eri summan siitä riippuen, onko se tilattu Tampereen keskustaan vai Virtain Jäähdyspohjaan”, hän muistuttaa.

Kustannusten mukaisella hinnoittelulla voisi olla kauaskantoiset seuraukset.

”Jos maakuntalehdiltä katoaa levikkiä reuna-alueilta, niiden koko luonne muuttuu. Niistä tulee enemmän maakuntakeskusten lehtiä. Vaarana on, että maaseutu-kaupunki-kahtiajako syvenee.”

Apunen toivookin poliitikoilta tasapuolisuutta.

”Pitää olla johdonmukainen, kun arvioidaan julkisen palvelun merkitystä yksityiselle kansalaiselle. Jos se on elintärkeä Ylen tapauksessa, eikö sen pitäisi olla elintärkeä myös muiden viestinten kohdalla?”

”En väitä, että lehtitalot ovat pyhimyksiä. Ne ovat liikeyrityksiä ja niillä on omat periaatteensa, mutta ne tekevät myös paljon sellaista, jota ihmiset eivät ymmärrä arvostaa riittävästi.”

Aiheesta lisää

Lehtitalot kauhuissaan yhdeksän prosentin arvonlisäverosta (Suomenkuvalehti.fi 10.9.2011)