Matka 437 metrin syvyyteen Olkiluodossa: ”Terrorismin riski on marginaalinen”

Ydinjäteluola Onkaloon rakennetaan esteitä muun muassa savesta ja betonista.
Kotimaa 11.6.2017 08:19
Teksti ja kuvat Petri Pöntinen

Ydinjätteen vajaat kaksi metriä leveä koeloppusijoitusreikä on tehty pääosin kallioon.

Syvyys 0 metriä

Sähköauto lipuu ääneti järeää betoniluiskaa pitkin maan uumeniin. ”Osittainen este 90 tasolla”, punainen digitaalikyltti muistuttaa.

Ratin takana istuu Kimmo Kemppainen.

Posivan tutkimuspäällikön työpaikka on Eurajoella Olkiluodon saarella. Geologi tuntee tämän alueen kallion läpikotaisemmin kuin kukaan muu. Vuodesta 2004 hän on vieraillut luolassa ”ainakin 1 500 kertaa”.

Tie viettää loivasti, sora rahisee renkaiden alla. Tunnelin kattoon asennetut loisteputket luovat pimeään hämärän loisteen.

Matka Onkaloon, 437 metriä syvään ydinjätehautaan, on alkanut.

Ovaalit rinkulat kartassa kertovat kairareikien sijainnit Olkiluodon saarella.

Ovaalit rinkulat kartassa kertovat kairareikien sijainnit Olkiluodon saarella.


Syvyys 90 metriä.

Kallioon on kiinnitetty vihreitä kylttejä, eräänlaisia matkalukemia. Niistä voi arvioida syvyyden: 900 metrin ajomatkan jälkeen ollaan 90 metrissä.

Sähköauto hiljentää. Edessä kimmeltää kirkkaita valoja. Raskaiden työkoneiden äänet kimpoavat kalliosta.

”Tässä louhitaan kuiluperää kapselikuilulle”, Kemppainen kertoo.

Onkaloon rakennetaan kolme reittiä. Käytettyä ydinpolttoainetta sisältäville kapseleille ja työntekijöille oma kuilu, ramppi jää taas huoltoajolle.

Loppusijoitus alkaa vuonna 2024.

Seuraavan sadan vuoden aikana 6 500 tonnia uraania siirretään noin 3 300 kuparikapselissa Onkaloon. Alun perin pohdinnassa oli turvallisin kuljetustapa: ramppia pitkin vai hissikuilussa.

Jos hissi pettäisi, kapseli voisi tippua reilut 400 metriä.

Selvitysten perusteella riski on hallinnassa. Ydinjäte hissataan peruskallioon, gneissiluolaan.

 ”Raskaan työkoneen palo on yksi suurimpia riskejä.”

Raskas kivirekka jyristää ajovalot kiiluen vastaan. Tilaa ei ole kahdelle autolle 5,5 metriä leveällä rampilla.

Liikennesäännöt ovat selvät.

Suurin sallittu nopeus on 30 kilometriä tunnissa. Isompaa ajoneuvoa väistetään levikille, samoin alhaalta tulevaa kuljetusta.

Täällä, mutkittelevassa rampissa, ei ole lupa käyttää bensa-autoa.

Bensa leimahtaa dieseliä helpommin.

Tunnelissa myrkyllisillä palokaasuilla on vain yksi suunta: ylöspäin. Geologin luolavarustukseen kuuluu aina pelastautumispakkaus suodattimineen. Ajorampin varrelle on ripoteltu turvakontteja.

”Raskaan työkoneen palo on yksi suurimpia riskejä”, Kemppainen sanoo.

Tulipalo on terrorismia vakavampi uhka Onkalossa, ainakin Posivan laskelmissa. Kulkijat syynätään maan päällä, alue on aidattu, kamerat valvovat kallion sisällä. Kun loppusijoitus käynnistyy, on laadittu tarkat säännöt, ”kuka pääsee sisään, kuka ei”.

Geologi Kemppaisesta terrorismi riski on ”marginaalinen juttu”.

Tärkein syy selviää vasta perillä, luolassa.

Posivan tutkimuspäällikkö Kimmo Kemppainen on käynyt Onkalossa yli 1500 kertaa.

Posivan tutkimuspäällikkö Kimmo Kemppainen on käynyt Onkalossa yli 1500 kertaa.


Syvyys 120 metriä.

Geologin pahin vihollinen on vesi, etenkin täällä Onkalossa.

Jos kapselista vuotaisi radioaktiivisia aineita, ne voisivat nousta pohjaveden matkassa maaperään. Sieltä saastunut vesi voisi kulkeutua kasveihin ja ravinnon mukana ihmiseen.

Teoriassa mahdollista, geologi sanoo.

Jotta kallioperän hydrogeologiaan tai -kemiaan ei aiheuteta häiriötä, tunneliin pääsevän veden määrä on pidettävä mahdollisimman vähäisenä.

Koko luolastoon, Kemppainen selittää, pääsee tällä hetkellä hiukan alle 30 litraa vettä minuutissa.

”Se on pieni määrä”, hän sanoo.

”Vastaavassa tunnelisysteemissä muualla vettä saattaa vuotaa kaksi kolme kuutiota minuutissa.”

Onkalo on 1,9 miljardia vuotta vanhaa kalliota, vakaata mutta pintakerroksistaan jääkausien ruhjomaa. Vesi virtaa rakoja pitkin. Ainoa keino estää vedenvirtaus on paikata ruhjoutunut kallio.

”Rikkinäiset, vettä johtavat alueet on injektoitu.”

Injektoinnissa kalliossa porattuihin reikiin pumpataan paineella hienorakeista massaa, kuten betonia.

Louhijoita odotti yllätys.

Syvyys 300 metriä.

Geologi vääntää rattia ajorampin mutkissa. Alas, loppusijoitussyvyyteen, on 16 tiukkaa kurvia.

Täällä, 300 metrissä, odotti louhijoita yllätys.

Maanpintatutkimuksilla oli löydetty ”vaaka-asentoinen rakennepari”, kalliota joka johti vettä. Ajorampin linjausta muutettiin, jotta vyöhykkeisiin jäi riittävä turvamarginaali.

”Halusimme päästä tästä rakenteesta mahdollisimman nopeasti lävitse, riittävän kauas.”

Kemppaisen mukaan Suomen muita kalliota ei ole selvitetty yhtä monipuolisesti kuin Onkaloa. Vuonna 2009 aloitettiin yksityiskohtaiset tutkimukset. Ne jatkuvat yhä, nyt 300–400 metrin syvyydessä.

Geologi nostaa jalkaa kaasupolkimelta. ”Tänne on tehty kolme kappaletta tutkimustiloja.”

Lähellä loppusijoitussyvyyttä selvitetään, miten vesi liikkuu raoissa. Merkkiaineilla taas tutkitaan, kuinka kauan radioaktiivisilla merkkiaineilla kestää kulkeutua esimerkiksi ehjän kiven lävitse.

Kolmas tutkimusalue on louhinnan aiheuttama häiriö: miten syvälle kallioon räjäytystyöt vaikuttavat?

Louhinta on tasapainoilua turvallisuuden ja taloudellisuuden välillä. Isolla paukulla työt etenevät nopeasti mutta myös ehjä kallio saattaa heikentyä. Siksi loppusijoitustunnelit aiotaan räjäyttää ”tosi hellävaraisesti”.

Toistaiseksi on louhittu kolme demonstraatiotunnelia.

Räjäytys vaikutti kallioon 20 sentin syvyydelle. Kaivoksessa vaikutus saattaa olla puolitoista metriä.

Jeeppi kääntyy 420 metrin syvyydessä, demonstraatiotunnelin alueella.

Jeeppi kääntyy 420 metrin syvyydessä, demonstraatiotunnelin alueella.


Syvyys 420 metriä.

Geologi pysäyttää sähköauton demonstraatiotunnelin eteen.

Luola on 3,5 metriä leveä, 4,4 metriä korkea. Pituutta on 52 metriä, kun lopulliset tunnelit louhitaan jopa 350 metriä pitkiksi.

Osa luolan seinää on vahvistettu pultein ja teräsverkoin.

Täällä on neljä koereikää.

Metallikansi peittää reikää numero kaksi. Se on päältä märkä – jostain kallionraosta vuotaa vettä. Siksi tälle kohtaa ei sijoitettaisi ydinjätettä.

Tunnelin ilma on kosteaa ja viileää, reilu 10-asteista. Kun loppusijoitus alkaa, lämpötila nousee. Käytetty ydinpolttoaine luovuttaa rutkasti lämpöä, vielä vuosikymmenien varastovuosien jälkeen.

Ydinjätteen lämpöteho vaikuttaa siihen, miten tiheään loppusijoitusreikiä voidaan turvallisesti sijoittaa.

”Reikien väli on yli seitsemän metriä.”

Lopuksi tunneli suljetaan neljä metriä paksulla betonitulpalla.

Geologi valaisee lampulla 1,77 metriä leveää koeloppusijoitusreikää.

Loppusijoitusta on jo kuivaharjoiteltu.

Terminaalitraktorilla vedetään asennuslaite kuparikapseleineen tunneliin. Säiliön lasku reikään tapahtuu asennuslaitteella, etäohjauksena.

25 tonnia painavan kapselin kuparipinta ei saa raapiutua.

Asennuksessa oli aluksi 10 millin pelivara. Nyt välystä on suurennettu 35 milliin.

Kuparikapselin ympärillä on bentoniittia, savea. Se toimii puskurina: estää veden pääsyä kuparikapselin lähelle ja vuototapauksessa hidastaa radioaktiivisten aineiden kulkua.

Koko tunneli täytetään savilohkoilla ja -pelleteillä. Lopuksi loppusijoitustunneli suljetaan neljä metriä paksulla betonitulpalla.

Useiden esteiden takia tunneliin on vaikea tunkeutua, myös terroristien.

Suojarakenteiden pitäisi yhtä lailla varmistaa, että ydinjäte pysyy vaarattomana. Loppusijoitushetkellä käytetyn polttoaineen radioaktiivisuus on tuhannesosa alkuperäisestä. Kun on kulunut 10 000 vuotta, polttoainenipun säteily tunnissa vastaa yhden röntgentutkimuksen säteilyannosta.

Onkalon pitäisi kestää myös tulevat jääkaudet. Pitkä aikajänne jättää tilaa spekulaatioille ja epäilylle.

Mikä on geologin kauhuskenaario Onkalolle?

”Koko maapallon tapa toimia täytyisi muuttua täysin”, Kemppainen sanoo.

”Mannerlaattojen pitäisi nytkähtää eri suuntaan, syntyä uusia hautavajoamia tai tulivuoria.”

Kalliota vahvistetaan pultein ja teräsverkoin. Pulteissa on jykevä kanta.

Kalliota vahvistetaan pultein ja teräsverkoin. Pulteissa on jykevä kanta.


Syvyys 437 metriä.

Matka jatkuu vielä parikymmentä metriä kohti Maan keskipistettä. Ydinjätehautojen alle rakennetaan toimisto, sosiaalisia tiloja, parkkialueita.

Geologi esittelee paikan, jossa salaoja-, ilma-, vesi- ja sähköputket on vedetty mallin vuoksi valmiiksi.

”Tältä loppusijoituslaitos voisi tulevaisuudessa näyttää.”

Tutkimuspäällikkö Kemppaisella riittää töitä myös rajojen ulkopuolella. Posivan tytäryhtiö Posiva Solutions myy ydinjäteosaamistaan jo kymmenkuntaan maahan.

Geologi tietää: koko Onkalo-konseptia ei voi viedä suoraan, sillä kallioperät vaihtelevat alueittain.

Tutkittavaa saattaa olla Olkiluodossakin.

On varauduttu, että ydinjäteluola laajenisi itään TVO:n ja Fortumin mahdollisten uusien voimalaitosten jätteille. Posiva Solutions kauppaa asiantuntijapalveluja myös Fennovoimalle. Mutta näillä näkymin Pyhäjoen Hanhikiven niemelle rakennettavan voimalaitoksen ydinjätteitä ei haudata Onkaloon.

Geologin sanoin: Lisätila on varattu ”puhtaasti omistajien kamoille”.

Tutkimuspäällikkö Kemppainen kääntää sähköauton ylämäkeen. Vajaan viiden kilometrin matka maan pinnalle kestää 12 minuuttia.