Maistuisiko maailman halvin Big Mac? – Matkusta näihin maihin

Mutta miksi sveitsiläiset voivat pitää hampurilaisen hinnan korkealla?
Kotimaa 31.7.2015 12:30
© Janne Tervamäki

Shanghain vanhankaupungin kupeessa paidaton mies on pysäköinyt vanhan moponsa, jonka tarakka on muutettu peltigrilliksi. Hän käristää herkullisen tuoksuisia lihavartaita. Kauppa käy kuin häkä, mutta moni länsimainen turisti valitsee ruokapaikakseen vieressä olevan McDonald’sin.

Hampurilaisravintolat ovat levinneet maailman jokaiseen kolkkaan. Laajan levinneisyyden vuoksi Big Mac on hyvä tuote, kun halutaan vertailla eri maiden hintatasoja. Brittiläinen talouslehti The Economist on vuodesta 1986 tehnyt puolen vuoden välein selvityksen Big Mac -hampurilaisen hinnoista ympäri maailmaa.

Leikkimielisen Big Mac -indeksin avulla on mahdollista tarkkailla, kuinka paljon kuulu hampurilainen maksaa eri puolilla maailmaa. Indeksi paljastaa eri maiden hintatason ja ostovoiman – hampurilaisella mitattuna.

Yleensä hintatasot selvitetään ostamalla samanlainen hyödykekori eri maissa. Hyödykekorissa on laaja kirjo erilaisia tuotteita, joten se paljastaa kattavasti tietyn maan hintatason.

Big Mac -indeksissä hyödykekoriin on otettu vain yksi tuote, hampurilainen. Sitä kuitenkin myydään yli 120 maassa, joten ainakin leikkimielisesti indeksi pystyy melko laajasti tarkastelemaan maailman hintatasoja.

 

Tuore selvitys on tehty tämän vuoden heinäkuussa. Sen mukaan absoluuttisesti kalleimmat Big Macit löytyvät Sveitsistä ja Norjasta, halvimmat puolestaan Venezuelasta ja Ukrainasta. Sveitsissä kerroshampurilaisesta joutui pulittamaan 6,50 Sveitsin frangia eli 6,23 euroa tutkimushetken valuuttakurssilla laskettuna. Venezuelassa hinta oli 132 bolivaria eli 0,61 euroa.

Indeksillä on tarkoitus havainnollistaa ostovoimapariteettiteoriaa, jonka mukaan valuuttojen vaihtosuhteen pitäisi liikkua pikku hiljaa siten, että yhdellä valuutalla mitattuna hyödykekorien hinnat olisivat samat eri maissa.

Indeksillä voi arvioida, onko valuutta ”oikealla” tasolla. Sen avulla saadaan jonkinlaista osviittaa siitä, kuinka paljon kutakin valuuttaa yliarvostetaan tai aliarvostetaan. Esimerkiksi Suomessa ja muualla euroalueella purilainen maksoi keskimäärin 3,70 euroa, mutta Kiinassa 17 juania eli vain 2,50 euroa. Niinpä voidaan päätellä, että tutkimushetkellä Kiinan juan oli 32,5 prosenttia aliarvostettu.

 

Teoria toimii käytännössä melko huonosti. Toki kansainvälinen kauppa ja kaupanesteiden poistaminen tasaavat hintoja ja vaikuttavat valuuttakursseihin. Esimerkiksi tavaroissa, jotka kulkevat helposti postin välityksellä, hinnat tasaantuvat samantyyppisiksi ympärimaailmaa.

Helposti pilaantuvat tuotteet, kuten ruoka, eivät välttämättä liiku pitkiä matkoja. Sen vuoksi sveitsiläiset voivat pitää Big Macin hinnan korkealla pelkäämättä, että kuluttajat alkaisivat tilata Venezuelasta kymmenen kertaa halvempia purilaisia.

Big Mac -indeksi ei myöskään huomioi eri maiden varallisuuseroja. Kunkin maan työvoimakustannukset vaikuttavat hampurilaisen hintaan, joten köyhissä maissa hintataso on alempi kuin rikkaissa maissa.

Rinnalle on otettu myös indeksi, jossa hampurilaisten hinnat suhteutetaan kunkin maan bruttokansantuotteeseen per henkilö. Näin laskettuna Kiinan juan on suhteessa euroon enää vain 5,1 prosenttia aliarvostettu.

 

Suomessa Tilastokeskus tarkkailee kuluttajahintojen muutoksia.

Kuluttajahintaindeksi kuvaa Suomessa asuvien kotitalouksien Suomesta ostamien tavaroiden ja palveluiden hintakehitystä. Kuluttajahintaindeksi antaa mahdollisimman oikean kuvan suomalaisesta hintatasosta, koska sitä laskettaessa eri hyödykkeiden hinnat painotetaan yhteen niiden kulutusosuuksilla.

Tilastokeskuksen haastattelijat keräävät indeksiä varten kaiken kaikkiaan noin 50 000 hintatietoa lähes 500 hyödykkeestä noin 2700 liikkeestä. Keruu tapahtuu aina kuukauden puolivälissä. Lisäksi noin tuhat hintatietoa kerätään keskitetysti.

Kesäkuussa inflaatio hieman laski vuoden takaiseen verrattuna, mikä johtui muun muassa polttonesteiden, asuntolainojen korkojen ja aikakauslehtien tilausmaksujen kuluttajahintojen halpenemisesta.

Kuluttajahintoja nosti eniten vastikkeiden, vuokrien ja ajoneuvoverojen kallistuminen.