Lääkintöneuvos Pälve koronasta: Laumaimmuniteettiin pyrkiminen tarkoittaa antautumista – ja on vastoin lääkärintyön perusarvoja

Puheenvuoro: Kansalaisten sitoutuminen koronan torjuntaan edellyttää nyt koettua avoimempaa julkista tiedottamista ja aktiivista keskustelua ratkaisujen perusteista.

Profiilikuva
koronavirus
Teksti
Heikki Pälve
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Uusi koronavirus on osoittautunut pirulliseksi viholliseksi. Parissa kuukaudessa koko maailma on polvillaan sen edessä. Päätös Suomen sulkemisesta syntyi suuren kansallisen yksimielisyyden vallitessa. Myös rajoitteiden purkamisen tulisi tapahtua yhteisen ymmärryksen vallitessa. Tarvitsemme julkista keskustelua jatkosta.

Asia ei ole vähäinen taloudellisesti, terveydenhoidollisesti eikä eettisesti. Nykyiset rajoitukset on pakko poistaa, sillä kansantalous ei kestä laajamittaisia sulkuja kesän jälkeen. Tuolloinkin meillä on virus keskuudessamme, mutta ei vielä parantavaa hoitoa eikä rokotetta. Meidän on selvittävä tappavan viruksen kanssa.

Ruotsi on valinnut muista EU-maista poikkeavan linjan pyrkien laumaimmuniteettiin.

Hintana on suuri kuolleisuus, joka painottuu yli 70 -vuotiaisiin ja riskiryhmiin, kuten diabeteksesta, vakavasta ylipainosta, keuhkosairauksista tai immunologisista häiriöistä kärsiviin. Kokemukset Suomesta ja ulkomailta antavat tietoa, että hoivakotiin päästyään virus aiheuttaa kuoleman jopa yli 30 prosentilla tartunnan saaneista.  Ajan myötä viruksen tunkeutumista hoivayksiköihin on lähes mahdoton estää.

 

Laumasuoja edellyttää arvioiden mukaan jopa 3,5 miljoonan suomalaisen sairastuttamista.

Sen saavuttaminenkin kestäisi yli vuoden eikä lopulta liene edes taloudellisempi vaihtoehto. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos nosti juuri ennustetta tartunnan saaneiden kuolleisuudesta 0,2 prosentin tasolle, mutta kansainväliset ennusteet ovat luokkaa 0,5 – 1,5 prosenttia. Jo 0,2 prosentin rajalla kuolleisuus Suomessa nousisi noin 6 500:aan ja kansainvälisesti pohditun kuolleisuushaarukan (0,5 – 1,5 prosenttia) alarajalla lähes 17 000:een.  Lisäksi pitkäaikaisen immuniteetin syntymisestä ei ole mitään varmuutta.

Suomessa on päädytty alkuun rajoittamaan epidemian huipun korkeutta, mutta julkista keskustelua jatkosta ei ole käyty.

Näyttää siltä, että meillä toimintamallina jatkossa on yleisten rajoitusten asteittainen purkaminen. Ilman erittäin toimivia korvaavia toimia se merkitsisi käytännössä laumasuojan hankinnan strategiaa – eli hidastettua Ruotsin mallia.

Korea, Japani ja Kiina ovat onnistuneet rajoittamaan epidemiaa. Mikä on signaali, jos poliittisesta moraalista tunnettu ja ihmisarvosta esitelmöivä Suomi valitsee laumaimmuniteetin tien? Onko koronaviruksen jälkeen maailma muuttunutkin niin, että Kaukoidän yhteistä hyvää priorisoiva toimintamalli syrjäyttää länsimaiden yksilöä ja ihmisoikeuksia korostavan yhteiskuntaideaalin?

Hätiköity rajoitusten poistaminen olisi vaarallista.

Lääkärin etiikan perusarvoja ovat potilaan paras sekä ihmisarvo ja elämän kunnioittaminen.

Laumaimmuniteettiin pyrkiminen tarkoittaa antautumista taudin edessä, suurta kuolleisuutta – ja on näiden arvojen vastaista. Vaihtoehto Suomelle ei voine olla muu kuin päämäärätietoinen epidemian pysäyttäminen yleisten rajoitusten asteittaisen poiston yhteydessä.

Tällöin tunnistetut riskiryhmät suojataan aktiivisesti, kaikki vähänkin epäilyttävät oirekuvat diagnosoidaan heti ja eristetään, kunnes tulos tiedetään.  Uusien potilaiden eristäminen, kontaktien metsästys ja karanteeni tehdään tehokkaasti. Tämän lisäksi on jatkettava monia muita varotoimia – esimerkiksi kasvomaskien pito julkisilla paikoilla tulisi tehdä velvoittavaksi. Massatapahtumien pitäminen ei ole alkuun mahdollista. Tilanteesta raportoidaan säännöllisesti, avoimesti ja alueellisestikin, jotta kansa tietää, miten olemme onnistuneet.

Hätiköity rajoitusten poistaminen olisi vaarallista.

Jos tartuttavuuden RO-luku on mitä tahansa yli 1,0 (yksi sairastunut tartuttaa enemmän kuin yhden uuden), tauti leviää eksponentiaalisesti. Kun virusta on valmiiksi yhteiskunnassa nyt enemmän kuin rajoituksia asetettaessa, epidemia karkaisi muutamassa viikossa. Meidän olisi pakko sulkea koko Suomi uudelleen eikä sekään enää ehkä auttaisi.

Virallinen tieto Suomen RO-luvun kehityksestä olisi hyvä mittari kertomaan kansalaisille, kuinka he ovat onnistuneet yhteisessä tavoitteessa.

Lääkärin etiikan ja potilaan parhaan tulee ohjata päätöksentekoa silloinkin, kun potilaana on koko kansa. Polio- ja tuberkuloosiepidemian yhteydessä riitti, kun eristettiin sairastuneet. Nyt kaikki ovat koko ajan hoidon kohteita. Potilaan sitoutuminen hoitoon edellyttää nyt koettua avoimempaa julkista tiedottamista ja aktiivista keskustelua hoidon perusteista ja epävarmuuden sietämistä. Epidemian jatkohoito ei voi onnistua ilman potilaan, kansan, sitoutumista siihen.

 

Kirjoittaja Heikki Pälve on lääketieteen tohtori ja lääkintöneuvos, joka toimi Maailman lääkäriliiton eettisen komitean puheenjohtajana 2013–2017.

 

Juttua muokattu 24.4. klo 11.39. Korjattu virhe. Kuolleiden määrän arvioidaan Suomessa nousevan yli 17 000:n, jos tartunnan saaneiden kuolleisuus on noin 0,5 prosenttia – ei alkuperäisessä tekstissä ollut 0,2 prosenttia.