Kunnat kiristetään liitoksiin valtionosuuksia vähentämällä - perustuslain vastaista?

hallitus
Teksti
Eeva-Liisa Hynynen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Pääministeri Jyrki Kataisen (kok) hallitus on ajautunut kunta- ja sote-uudistuksissaan niin hankalaan tilanteeseen, että suuria rakenneuudistuksia yritetään vauhdittaa jo kajoamalla kuntien valtionosuuksiin.

Kuva Hannu Lindroos.

Suomen Kuvalehdelle on vahvistettu useasta eri lähteestä, että valtionosuusuudistukseen kaavailtaisiin yhdeksi rahanjaon perusteeksi työpaikkaomavaraisuusastetta, siis jonkinlaista pendelöintikriteeriä.

Työpaikkaomavaraisuuskerroin on ilmeisesti filosofialtaan samaa perua kuin hallituksen kuntarakennelakiluonnokseen asetettu työpaikkaomavaraisuuskriteeri, joka pakottaa noin 90 kuntaa selvittämään kuntaliitoksia. Selvitys tulee tehdä, jos kunnan työpaikkaomavaraisuus jää alle 80 prosentin.

Kerrotaan, että tällä kriteerillä valtaosin kaupunkiseutujen kehyskunnilta vietäisiin valtionosuuksia noin 150 miljoonaa euroa. Summa ei ole yhtä kuntaa kohden järkyttävän suuri, mutta perustuslain näkökulmasta kysymys on merkittävä. Jopa ongelmallinen.

Akatemiaprofessori Kaarlo Tuori on valtakunnan johtavia oikeusoppineita ja syventynyt perustuslakikysymyksiin. Tuori on laatinut myös lainopillisia arvioita kuntien rahoitusperiaatteen toteutumisesta.

“Perustuslain suojaama kuntien rahoitusperiaate tarkoittaa, että valtion tulee kunnille tehtäviä antaessaan varmistaa, että kunnilla on tosiasialliset edellytykset suoriutua tehtävästä”, Tuori muistuttaa.

Hän korostaa, että valtionosuusjärjestelmän kautta kunnille jaettava raha on vain ja ainoastaan rahaa kansalaisten peruspalveluihin.

“Jos kriteereihin otetaan mukaan sellaisia tekijöitä, joiden ei voida osoittaa vaikuttavan palvelutarpeeseen ja sitä kautta myös rahoitustarpeeseen, toimitaan rahoitusperiaatteen vastaisesti. Silloin valtionosuusjärjestelmää käytetään johonkin muuhun kuin rahoitusperiaatteen vaatimusten täyttämiseksi. Pidän tällaista toimintaa erittäin arveluttavana.”

Tuori sanoo, että rahoitusperiaate, kuten kunnallinen itsehallintokin, suojaa olemassa olevia kuntia.

“Jos valtionosuusjärjestelmää ryhdyttäisiin käyttämään peukaloruuvina, jolla saadaan kunnat painettua ‘vapaaehtoisiin pakollisiin kuntaliitoksiin’, se voisi olla jopa perustuslain vastaista.”

“Kermankuorijat” kuriin

Suomen Kuvalehden kuulemat asiantuntijat kertovat, että työpaikkaomavaraisuuskriteeriä perustellaan sillä, että hyvät veronmaksajat muuttavat keskuskaupungeista kehyskuntiin asumaan, mutta käyvät töissä kaupungeissa. Keskuskaupunkeihin jäävät yhä useammin opiskelijat, pienituloiset, eläkeläiset ja työttömät.

Nyt siis haetaan “kermankuorijoilta” tasoitusta keskuskaupunkien suuntaan, joille koituu kuluja työpaikkojen luomisesta.

“Mutta tätä vartenhan kunnat saavat yhteisöverotuloja ja kiinteistöverotuloja, ja lisäksi ne perivät maksuja kunnallisinfrasta”, yksi asiantuntijoista muistuttaa.

Työpaikkaomavaraisuuskriteerin ilmaantuminen valtionosuusuudistukseen ei ole yllätys. Kerrotaan, että uudistusta luotsaava selvitysmies Arno Miettinen ei suinkaan ole tällaisen kriteerin “isä”, vaan että kriteeri olisi syntynyt poliittisissa pöydissä.

Vaikka Tampereen, Turun, Jyväskylän ja Kuopion kaltaisten kaupunkiseutujen kehyskunnat ovat vahvojen verotulojen kuntia ja tuskin kaatuvat joidenkin miljoonien eurojen mahdollisiin menetyksiin, uudistusta ohjaavan hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkusen (kok) viesti on selvä: kehyskuntia painostetaan kaikin käytössä olevin keinoin kuntaliitoksiin.

Mielenkiintoiseksi tällaisen poliittisen linjauksen tekee se, että Henna Virkkunen on Jyväskylän kuntapolitiikan vahva vaikuttaja, ja hänen edellinen valtiosihteerinsä Anna-Kaisa Ikonen (kok) siirtyi vuoden alussa Tampereen pormestariksi. Uusi valtiosihteeri Sari Raassina (kok) on kotikaupungissaan Kuopiossa vahva kuntavaikuttaja.

Nyt Muuramen, Pirkkalan ja Siilinjärven kaltaiset kunnat ovat joutumassa kuntauudistuksen altavastaajiksi kenties myös taloudellisesti.

Toista vuotta kestäneessä tiukassa kuntauudistuskeskustelussa kehyskunnilla ei ole ollut puolustajaa. Verkkokeskustelupalstoilla innokkaimmat kehottavat ottamaan kehyskunnilta rahat pois ja pakottamaan liitoksiin. Yleisesti puhutaan “kermankuorijoista”.

Valtionhallinnossa tällaisista kunnista on käytetty jopa nimitystä “pyllistelijät”, koska kehyskunnat ovat hakeneet yhteistyökuvioita ja kuntaliitoksia muista suunnista kuin keskuskaupungeista. Julkisuudessa syntyy kuva itsekkäistä porskuttajista, jotka joutaakin panna kuriin.

Valtaosa suurten kaupunkien kehyskunnista on kokoomuksen ja Sdp:n vahvoja kuntia. Näiden kurittaminen valtionosuuslainsäädäntöä uudistettaessa ei ole hallituspuolueiden kansanedustajille läpihuutojuttu.

Oma kysymyksensä on vielä se, miten kuntien etujärjestö Kuntaliitto suhtautuu siihen, että valtionosuusuudistus valjastetaan osin kuntauudistuksen pelivälineeksi.

Kehyskunnilla myös menot

Tampereen yliopiston kunnallistalouden yliopistonlehtori Lotta-Maria Sinervo väitteli syksyllä 2011 aiheenaan Kunnan talouden tasapaino monitulkintaisena ilmiönä. Palkittu väitöstutkimus sukeltaa syvälle yhden “kermankuorijakunnan”, Pirkkalan, talouteen.

Sinervo sanoo nyt, että keskustelu keskuskaupunkien ja kehyskuntien välisestä taloudellisesta suhteesta on ollut ohutta ja yksioikoista.

“Toki totta on, että kasvavat kehyskunnat ovat saaneet hyviä veronmaksajia. Mutta julkisuudessa usein jätetään kertomatta, että ne ovat saaneet samalla kustannettavakseen palvelut ja palveluinvestoinnit.”

Sinervon mukaan kehyskunnalla menee niin kauan kohtuullisesti, kun luokkahuoneissa on muutama tyhjä pulpetti. Mutta kun luokkahuoneet ja päiväkotiryhmät täyttyvät, investoinnit tulevat “syliin”.

“Pirkkalassa on käytännössä lähes vuosittain rakennettu uusi päiväkoti tai laajennettu vanhaa. Tässä kehyskuntakeskustelussa kannattaisi muistaa, että nämä investointipaineet ovat keskuskaupungeilta pois.”

Sinervo pitää huolestuttavana ajatusta valtionosuusjärjestelmän valjastamisesta kuntarakenneuudistuksen vauhdittajaksi.

“Valtionosuusjärjestelmää on perusteltua selkiyttää ja yksinkertaistaa, mutta valtionosuuksia ei ole tarkoitettu lyömäaseeksi kuntia kohtaan. Itse asiassa valtionosuudet eivät ole ‘kuntien rahaa’, vaan kansalaisten rahaa. Niillä turvataan kansalaisten keskeisimmät hyvinvointipalvelut.”

Sinervo haluaa sanoa myös näkemyksensä julkisuudessa käydystä valtionosuuskeskustelusta.

“Yhä useammin törmää näihin kommentteihin, joiden mukaan kuntien pitäisi pärjätä omilla verotuloillaan ja jollei pärjää, ei ole ikään kuin oikeutta jatkaa itsenäisenä kuntana. Eihän se niin ole.”

Sinervo täsmentää, että valtionosuusjärjestelmä on hyvinvointipalveluiden rahoitusjärjestelmä, ja sen kautta tasoitetaan myös alueellisia olosuhde-eroja. Siellä missä ei ole yritystoimintaa, joka synnyttäisi verotuloja, kansalaisilla on oikeus palveluihin yhtä kaikki.

“Eivät valtionosuudet tee kunnista elinkelvottomia.”

Lue lisää