Koronakevät tarjoili yllätyksen: koululaiset opiskelivat – ja jopa pitivät siitä!

Kommentti: Etäopiskelu kaatoi peruskoulun seinät. Jäljelle jäi itse asia, oppiminen, kirjoittaa toimittaja Pauliina Penttilä.
Kotimaa 29.5.2020 16:17
Koululaiset palasivat lähiopetukseen 14. toukokuuta.
Koululaiset palasivat lähiopetukseen 14. toukokuuta. © Emmi Korhonen / Lehtikuva

Joskus peruskouluun ja varsinkin yläkouluihin suhtaudutaan kuin gettoihin. Teinit halutaan sulkea niihin päiviksi, jotta eivät olisi tekemässä pahojaan. Koululta vaaditaan kuria, järjestystä ja kasvatusta. Oppimisen ilon perään ei kysellä, hauskuus on epäilyttävää.

Tänä keväänä nuoriso oli kaksi kuukautta ilman koulujen kiviseiniä ja opettajien valvovia silmiä. Se meni loistavasti.

Etäkoulun onnistumisesta on kiitetty opettajia, ja syystä. Jos helmikuussa olisi ilmoitettu, että siirrytäänpä kahdeksi kuukaudeksi etäopiskeluun, olisi noussut hirveä meteli. Tuskin kukaan olisi uskonut hankkeen onnistumiseen. Nyt koulut ja opettajat yllättivät iloisesti.

Myös koulutuspolitiikka ansaitsee kiitoksen. Vaikka säästöt ovat kurjistaneet kouluja ja rahojen paneminen digitalisaatioon on herättänyt vastustustakin, aivan pieleen asiat eivät näytä menneen. Heikko koululaitos ei olisi koronakeväästä selvinnyt.

 

Kevään iloisin yllättäjä olivat kuitenkin oppilaat. He opiskelivat! Vaikka heitä ei aamuisin paimennettu koulurakennuksiin, useimmat nousivat, avasivat tietokoneensa ja ryhtyivät töihin. He saivat aivan uudenlaisen kokemuksen koulunkäynnistä. Fyysiset puitteet katosivat, ja jäljelle jäi itse asia: oppiminen.

Lapset ja nuoret joutuivat etäkoulussa ottamaan vastuuta oppimisestaan reilusti enemmän kuin tavallisesti. Pienimmiltä se oli toki liikaa vaadittu, ja monessa kodissa vanhemmat olivat lujilla.

Isot alakoululaiset ja yläkoululaiset sen sijaan näyttivät selviävän enimmäkseen mainiosti. Joillekin itsenäisyys ja vastuu tekivät hyvää: he huomasivat pärjäävänsä ja osaavansa. Joillekin sosiaalinen kanssakäyminen oli helpompaa, kun opettajalta sai kysyä asioita chatissa eikä tarvinnut viitata luokkahuoneessa. Joitakin piristi jo se, että sai aamulla nukkua hiukan pidempään.

On lähes liikuttavaa, että moni yläkoululainen oli keväällä huolissaan siitä, oppiiko etäkoulussa varmasti riittävästi. Sitä kannattaa miettiä, jos koulun loppumista puistossa juhlistavat nuoret ärsyttävät. Todennäköisesti siinä kasvaa aivan kunnollisia, vastuuntuntoisia kansalaisia.

Toki on niitäkin, jotka eivät etäkoulussa pärjänneet. Itsekuri ei ehkä riittänyt eikä kotona ymmärretty, osattu tai voitu auttaa. Oli myös niitä kouluja ja opettajia, jotka eivät pärjänneet, ainakaan kovin hyvin. Kotien erot korostuivat, mutta niin korostuivat opetuksenkin.

 

Etäkoulu paljasti ongelmia, jotka ovat kenties olleet pinnan alla koko ajan. Nyt ne voidaan saada esiin ja jopa korjata, sillä tutkimuksia ja selvityksiä on tulossa iso liuta. Ne voivat valaista epäkohtia ja niiden syitä.

Etäopiskelu oli raskasta niin opettajille kuin oppilaillekin, ja siinä oli lieveilmiönsä. Ainakaan opetusministeri Li Andersson (vas) ja Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen eivät innostu ajatuksesta, että keväällä toteutetun kaltaisesta etäkoulusta tulisi osa normaalia peruskoulua.

Toivottavasti kokemuksesta kuitenkin otetaan hyöty irti. Parhaimmillaan nyt saadut opit voivat viedä koulua suuntaan, jossa oppilaat saavat vastuuta ja tukea sen mukaan, mitä kukin tarvitsee.

Onnistuminen vahvistaa itsetuntoa, jonka taas on todettu vahvistavan koulussa viihtymistä. Jos etäkoulusta saadut onnistumisen tunteet pysyvät, eivät koulun seinätkään ahdista.