Kiertotalous ei ole ekohippien haihattelua – tarjoaa Suomelle miljardien uudet markkinat

Näin maailma yritetään saada riittämään.
Kotimaa 14.2.2016 11:00

Ei jätettä, vaan arvokasta materiaalia uuteen käyttöön. © Marjo Tynkkynen

Farkut ovat niin puhki, että niitä ei kannata korjata. Voiko tekstiilijätettä heittää sekajäteroskikseen?

Tavallaan. Sekajäte päätyy suuressa osassa Suomea jätevoimalaan poltettavaksi, ja poltettaessa roskikseen heitetyistä farkuista saa hiukan energiaa.

Teknologian tutkimuskeskuksen VTT:n professorilla Ali Harlinilla on vielä parempi idea.

Nyt astutaan syvälle kiertotalouden maailmaan.

Kierrätyskelpoista materiaalia on typerä polttaa, koska raaka-aineet käyvät maailmassa vähiin.

Harlin on mukana VTT:n ja usean kumppanin yhteisessä tutkimushankkeessa, jossa vanhoista tekstiileistä tehdään uutta kangasta. Uusi kangas on viskoosin ja silkin kaltaista, ja se säästää entistä harvinaisemmaksi tullutta puuvillaa. Se tulee vieläpä halvemmaksi kuin kasvatettu, korjattu ja kankaaksi käsitelty puuvilla.

”Viime syksynä oli ensimmäinen koeajo, ja jouluksi 2016 saamme valmiiksi maailman ensimmäisen asiakkaalta asiakkaalle kierrätetyn vaatteen. Samalla panemme yritystä pystyyn, jotta saamme tekstiilin markkinoille”, Harlin kertoo.

Ensimmäisen kankaan VTT teki Valkeakoskella Säterin vanhassa viskoositehtaassa, joka on purku-uhan alla.

”Meillä oli siellä muutaman päivän pop up -tehdas. Kierrätimme materiaalit ja myös tehtaan.”

 

Jos siis veisin vanhat farkkuni tarkoitusta varten perustettuun kierrätyspisteeseen, uusiokangastehtaassa farkut pestäisiin. Sitten ne pehmitettäisiin urealla ja pantaisiin lipeään likoamaan. Puuvillakuitu erotettaisiin selluloosaliuoksena, joka voitaisiin kerätä silkkimäiseksi kuiduksi.

Hankalaa Ali Harlinin mukaan on se, että materiaali on vain harvoin sataprosenttista puuvillaa, vaikka pesulappu niin väittäisi. Yleensä mukana on polyesteriä, elastaania tai jotakin muuta kuitua. Etenkin elastaania on vaikea irrottaa, ja sitä on lähes kaikissa farkuissa ainakin pari prosenttia. Prosessissa voi toistaiseksi kierrättää vasta puuvillaa.

Kuidun valmistus muistuttaa viskoosikuidun valmistusta ilman rikkihiiltä, joka on tekstiilityöntekijöille myrkyllinen kemikaali.

Uusiokuitutehtaassa selluloosaliuos ajetaan läpi suuttimista, jotka ovat hiuksenohuita. Jos suutinta katsoo tarkkaan, kirkas valo näkyy läpi vain tuikahduksina.

Suuttimen avulla liuoksesta saadaan erotetuksi kuitu, joka vielä muunnetaan takaisin kiinteään muotoon ja pestään. Tekstiilitehtaalla kuitumassasta tehdään tavalliseen tapaan lankaa, kangasta ja lopulta vaatteita.

Tällä tavalla tekstiiliteollisuus saa materiaalia, jonka raaka-aine on jo valmiina, ja siksi tuotantoprosessista jää pois monta viljelyn ja korjuun vaihetta. Resursseja ja rahaa säästyy.

Tekstiilivallankumous on mahdollinen nopeastikin. Se on hyvä, sillä maailma tuottaa tekstiilijätettä valtavasti.

Suomessa tekstiilijätettä syntyy 70 000 tonnia vuodessa. Sen kuljettamiseen tarvittaisiin 3 000 kuorma-autoa. Euroopassa kangasjätteen määrä on lähes 10 miljoonaa tonnia ja maailmassa yli 100 miljoonaa tonnia vuodessa.

Tekstiilikierrätys kiinnostaa alan yrityksiä. Viime syksynä maailmanlaajuisilla tekstiilialan messuilla puoli tusinaa johtavaa vaatevalmistajaa kiinnostui tekniikasta. Ne ovat huolissaan materiaalin riittävyydestä ja myös oman tuotantonsa hyväksyttävyydestä.

Kierrätetty vaate alkaa olla tavoiteltava, ja markkina on valtava.

 

Ikean sohva hajoaa. Se on saman tien kaatopaikkakamaa. Väärin, toivottavasti jo lähiaikoina.

Huonekalujätti ilmoitti tammikuussa, että se alkaa panostaa tuotteidensa korjaamiseen. Vastaavanlaisia uutisia kuuluu koko ajan. Kiertotalous on buumi.

Uutta on ainakin se, että kiertotalouspuheessa kierrätys ei ole vain ekohippien juttu vaan myös liike-elämä on löytänyt ekologisuuden ilot. Sähköpostiin saapuu yhä useammin seminaarikutsuja, joissa kutsutaan kuulemaan kiertotalouden bisnesmahdollisuuksista.

Etenkin Pariisin ilmastokokouksen jälkeen kestävien ratkaisujen markkinat ovat kasvaneet.

Joulukuussa Sitra järjesti Helsingissä kiertotalousseminaarin. Seminaarin aiheena oli, miten suuri mahdollisuus kiertotalous on Suomelle ja suomalaisille yrityksille.

Finlandia-talo oli täynnä liike-elämään pukeutunutta väkeä. Puhujina olivat muun muassa EU-komissaari Jyrki Katainen, maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen ja europarlamentaarikko Heidi Hautala. Lounaaksi kaikki saivat ekologista kasvisruokaa.

Kiertotalous on toki vanhaa tuttua kierrätystä, mutta samalla paljon enemmän kuin kotitalousjätteiden lajittelua eri astioihin.

Uusi nimi on olennainen: kierrätykseen on yhdistetty talous.

 

EkoRent vuokraa sähköautoja, Globe Hope ja Remake tekevät vaatteita kierrätysmateriaalista. Neste valmistaa yhä enemmän polttoaineita jätteistä ja tähteistä, Outotec erottelee fosforia poltetun lietelannan tuhkasta. Näiden lisäksi kiertotalouden nimiin vannovia yrityksiä on Suomessakin jo monia muitakin.

Kiertotalous on meillä kuitenkin vielä pieni ala. Suomessa sillä tarkoitetaan enimmäkseen tuotteiden, komponenttien ja materiaalien kiertoa taloudessa mahdollisimman pitkään. Muovia kerätään kierrätykseen, ja katukuvassa näkyy älypuhelimia korjaavia liikkeitä. Tuotteille luodaan lisäarvoa palveluilla ja digitaalisiin ratkaisuihin perustuvalla älykkyydellä.

Tarvitsemme kiertotaloutta, koska olemme kirjaimellisesti pulassa. Euroopan unioni tuo muualta maailmasta suuren osan teollisuutensa käyttämistä materiaaleista. Ne ovat yhä kalliimpia, ja etenkin osa maametalleista uhkaa loppua. Esimerkiksi älypuhelimissa käytettävä tantaali on vähissä. Väki lisääntyy ja vaurastuu, ja vuonna 2030 maailmassa tarvitaan 50 prosenttia nykyistä enemmän ruokaa, 45 prosenttia enemmän energiaa ja 30 prosenttia enemmän vettä.

Materiaalien kierto ei ole enää pelkästään kekseliäiden käsityöläisten varassa. EU:n uusin kiertotalousstrategia ilmestyi joulukuussa. EU:n ekosuunnitteludirektiivi kannustaa suunnittelemaan tuotteita, jotka kestävät ja joiden osia tai materiaaleja voi käyttää yhä uudelleen. Kerran kierrätetty ei vielä ole jätettä.

 

Biotalous liitetään usein kiertotalouteen, jonka osa se onkin.

Poliittisissa puheissa biotaloudella tarkoitetaan mitä tahansa hevosen lannan energiakäytöstä ja sellunkeitosta eläintuotantoon. Perinteistä biotaloutta sellunkeitto ja eläintuotanto ovatkin, mutta uuteen biotalouteen kuuluu paljon muutakin kuin lähtökohta ”jostakin elävästä”.

Biotaloutta on uudenlainen puunkäyttö. Koivukuidusta tehdään vaatekangasta, ja esimerkiksi elintarvike- ja lääketeollisuus tutkivat puun uudenlaista hyödyntämistä. Tuttuja ovat jo koivunmahlajuoma ja ksylitolipurukumi.

Biotaloutta on kalanviljely suljetun kierron laitoksissa, jossa ravinteet, vesi, hukkalämpö ja hiilidioksidi kierrätetään takaisin ruoan- ja energiantuotantoon.

Biotaloutta on viljely, jossa peltoon syydetyt ravinteet pannaan kiertämään niin, että ne eivät valu vesistöihin.

Biotaloudessa luonnonvaroja ei tuhlata ja samalla vähennetään riippuvuutta fossiilisista polttoaineista.

 

Finlandia-talolla Euroopan komission varapuheenjohtaja Jyrki Katainen nyökkäilee painokkaasti ja korostaa käsillään puheensa tärkeitä kohtia. Hänen sanomansa on tämä:

Suomi hyötyy kiertotaloudesta todennäköisesti enemmän kuin moni muu maa EU:ssa, koska kiertotalous tarvitsee paljon teknisiä ratkaisuja – ja insinöörejä meillä riittää. Kiertotalous tuo paljon työtä, verotuloja, hyvinvointia ja vaurautta.

”Kiertotalous on malli, jolla markkinatalous toimii mahdollisimman tehokkaasti.”

Sitran selvityksen mukaan kiertotalous tarjoaa Suomen taloudelle vähintäänkin 1,5–2,5 miljardin euron vuotuisen kasvumahdollisuuden. Globaalien markkinoiden arvoksi Sitra laskee yli 800 miljardia euroa.

EU:n tavoitteena on, että vuonna 2030 enintään 10 prosenttia kaikesta jätteestä päätyy kaatopaikalle. Samaan aikaan unioni pyrkii vähentämään syntyvän jätteen määrää.

Heidi Hautalan mielestä komission kiertotalousesitys on vasta hyvä alku. Parlamentin tavoitteena oli, että materiaalitehokkuuden vaatimus – miten paljon aiempaa vähäisemmällä materiaalimäärällä tuotteita ja palveluita saadaan aikaiseksi – nostetaan 30 prosenttiin. Tällaista tavoitetta komissio ei ole kertonut.

Myöskään kotitalouksien jätemäärän rajoittamiselle ei ole tavoitteita, mikä lisää jätteen polttamista. Polttoon päätyy yhä enemmän sellaista, minkä voisi käyttää uudelleen.

Lisäksi EU:n pitäisi puuttua jämäkämmin ruokahävikkiin. Suomessa ruokaa menee roskiin 23 kiloa henkilöä kohti vuodessa.

Sitran ja 11 kansainvälisen ilmasto-organisaation tuoreen selvityksen mukaan ruokahävikin vähentäminen länsimaissa voisi vähentää maapallon ilmastopäästöjä jopa noin 240 megatonnilla vuosittain, mikä vastaa Hollannin ja Luxemburgin yhteenlaskettuja vuosipäästöjä.

 

Ne risat farkut. Helpointa olisi kävellä kauppaan ja ostaa uudet, mutta sillä tavalla kuluttaisin taas puuvillaa ja muita materiaaleja.

Onneksi on vaihtoehtoja: kirppiksiltä löytää tarvitsemansa, jos viitsii vähän kierrellä. Tai nettikirppikseltä, jos tuuri käy. Moni ei viitsi nähdä vaivaa.

Jos olisin Yhdysvalloissa voisin etsiä farkut Swap.com-nettikirpputorilta. Hakusana jeans, ja kokoni tuottaa satoja osumia. Vaatekuvat ovat kuin mistä tahansa verkkokaupasta, ja tekee mieli alkaa selailla.

Yhdysvallat on tässä pitkällä. Siellä kiertotalous on ennen kaikkea jakamista: autojen, asuntojen, vaatteiden, laitteiden, palveluiden ja niin edelleen. Suomessa jakamistalous ottaa vasta ensiaskelia, mutta Yhdysvalloissa se on todellista bisnestä.

Swap.com tekee tavallisesta kierrättämisestä mahdollisimman helppoa, ja yritys on kotoisin Suomesta. Täällä se toimi aiemmin nimellä Netcycler, mutta tavaroiden vaihtaminen osoittautui liian mutkikkaaksi pitkien etäisyyksien ja vähäisten kierrättäjien vuoksi, joten yritys siirtyi Yhdysvaltoihin. Muutossa auttoi suomalainen puhtaaseen teknologiaan sijoittava Cleantech Invest, joka sijoitti yritykseen vuonna 2010.

Swap.comin liikevaihto on kasvanut noin 15 prosenttia kuukaudessa jo yli kaksi vuotta. Myytävänä on yli 700 000 artikkelia. Tämänhetkinen liikevaihto on vuodessa noin 10 miljoonaa euroa. Swap.com kerää rahaa ilmoittajilta ja hoitaa heidän puolestaan logistiikan sekä tavaroiden varastoinnin ja valokuvauksen.

Yhdysvaltoihin Swap.comin kannatti siirtyä, koska siellä on maailman suurin yhtenäinen markkina-alue, jossa tavarat liikkuvat helposti. Amerikkalaisten kulttuuriin kuuluu myös ostaa liikaa kaikkea – kaapeissa lojuu käyttämättömiä vaatteita ja muuta tavaraa. Maaperä on otollinen kiertotaloudelle, mutta siitä huolimatta Yhdysvalloissa 85 prosenttia käytetyistä vaatteista päätyy edelleen kaatopaikalle.

Ehkä tulevaisuudessa jaamme kaiken. Eniten luonnonvaroja säästää tuote, jota ei koskaan edes valmisteta.

Juttuun on haastateltu myös Sitran kiertotalousavainalueesta vastaavaa Kari Herleviä sekä hallituksen puheenjohtajaa Lassi Noposta Cleantech Invest -yhtiöstä.

Juttu julkaistu 14.2. klo 11, juttua muokattu 15.2. klo 15.22: poistettu linkki H&M Conscious -säätiön Global Change Award -kilpailun voitosta.