Katso kartat: Surkeiden teiden Suomi – ja yhä huonompaa on luvassa

Lisärahaa tarvittaisiin satoja miljoonia – niitä puoluepomot eivät SK:n kyselyssä lupaa.

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Suomen taloudessa on monttu, joka näkyy käytännössä myös Suomen tieverkostossa. Tämän huomaavat varsinkin autoilijat, jotka ajavat muuallakin kuin moottoritiellä.

Päivittäin tien päällä liikkuu myös ammattilaisia, joiden tehtävänä on tietää tieverkon ongelmat. Yksi heistä on Risto Hyvärinta, Uudenmaan ELY-keskuksen tiestön aluevastaava.

Hyvärinta starttaa auton ja suuntaa Helsingin Pasilasta vilkasliikenteiselle Lahden moottoritielle.

Auton kojelaudassa törröttää tablettitietokone, joka kertoo kaiken oleellisen tiestä: liikennemäärät, ylläpitoluokituksen, nopeusrajoitukset ja erilaisia numerosarjoja, joita maallikko ei ymmärrä.

Numeroita selittää takapenkiltä tienpidon suunnittelija Tuula Rytilä, Hyvärinnan kollega: ”Puhumme teistä ja luokituksista usein numeroilla, ja se voi kuulostaa ulkopuolisesta hankalalta.”

Poistumme moottoritieltä kohti Sipoota. Tie alkaa pikkuhiljaa kaventua ja mutkitella.

Auto tärisee ja monttuja vilisee tiessä.

”Tälläkin tiellä ajaa päivittäin isoja maitorekkoja”, Hyvärinta sanoo.

Tiemiehen tablettitietokone kertoo, että matkaa taitetaan tiellä numero 11679. Hindsbyntiessä on halkeamia ja monttuja, joissa lilluu vettä.

Teiden suurin vihollinen varsinkin kevätaikaan ovat märkyys ja lämpötilan vaihtelut.

Jäätyminen ja sulaminen vaurioittavat asvalttia, ja vesi rikkoo tien rakenteita. Mitä enemmän ja kauemmin vettä pääsee tien perustuksiin, sitä kalliimmaksi tulee korjaustyö.

Pohjois-Suomessa routavauriot rikkovat teitä enemmän kuin etelämpänä. Myös nastarenkaat syövät tiestöä.

Lisäksi raskaita kuljetuksia on koko ajan tullut lisää. Esimerkiksi yli 60-tonniset jättirekat rasittavat teitä.

”Huonoista teistä aiheutuu turvallisuusriskejä”, Hyvärinta sanoo.

Esimerkiksi teiden sivukaltevuus väärään suuntaan on erittäin vaarallinen.

Ongelmia korjataan Hyvärinnan mukaan erityisesti teillä, joilla on raskasta liikennettä, teollisuutta tai maataloutta. Normaalit autonrenkaat kestävät parin sentin montun tiessä. Viisi senttiä ja sitä syvemmät montut tiessä pitää korjata heti havaittaessa.

Joka paikkaan ei kuitenkaan ehditä välittömästi. Hyvärinta ja Rytilä kertovat, että ihmiset ottavat hanakasti yhteyttä huonokuntoisista teistä ja antavat kipakkaakin palautetta.

ELY-keskusten liikenteen asiakaspalveluun tuli vuonna 2013 yhteensä noin 43 000 yhteydenottoa, joista yli 1 800 liittyi vahingonkorvausvaatimuksiin huonon tien vuoksi.

Valtion kassasta korvauksia maksettiin yli 100 000 euroa.

tietnetti
© Hannu Kyyriäinen

Koko liikenneverkon korjausvelan määrä on tällä hetkellä noin 2,4 miljardia euroa.

Korjausvelalla tarkoitetaan rahasummaa, joka tarvitaan valtion teiden, ratojen ja vesiväylien saattamiseksi nykytarpeita vastaavalle tasolle. Korjausvelkaa tuskin koskaan saadaan nollatasolle, mutta pienentää sitä voi.

Pelkästään tiestön korjausvelka on noussut vuosien aikana noin 1–1,5 miljardiin euroon. Velan pelätään kasvavan entisestään, sillä valtion säästötalkoissa on leikattu myös tierahoja.

Hallitus on perustellut leikkauksia valtionvelan vähentämisellä.

Valtion ”säästöjen” toteutumisesta ollaan kuitenkin monta mieltä.

Ammattiautoilijoita edustava Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry ja autoilijoiden etujärjestö Autoliitto ovat toistuvasti todenneet, että rapautuvat tiet tulevat kalliiksi kuljetusyrittäjille ja henkilöautoilijoille ja sitä kautta koko yhteiskunnalle. Kuljetukset hidastuvat, kalusto vaurioituu ja huonoista teistä aiheutuu turvallisuusriskejä.

Liikennevirasto vastaa ELY-keskusten kanssa Suomen teistä ja niiden kehittämisestä. Myös virkamiehet ovat kuorossa todenneet, että teihin täytyy laittaa valtion budjetista lisää rahaa, jotta korjausvelka saadaan käännettyä laskuun.

Näin toimimalla tiestön kunto tyydyttäisi elinkeinoelämää ja parantaisi myös Suomen kilpailukykyä, turvallisuutta unohtamatta.

”Suurimmat ongelmat ovat alempiasteisella tieverkolla, mutta ongelmia alkaa ilmetä jo keskeisemmälläkin tieverkolla”, sanoo yksikön päällikkö Janne Kojo Uudenmaan ELY-keskuksesta.

”Jos kouluarvosanaa mietitään koko Suomen tieverkolle, niin sellainen keskitason seitsemän.”

Tierahojen lisäämistarvetta on perusteltu myös eri ministeriöiden työllisyysstrategioilla, joiden onnistuminen edellyttää toimivaa tieverkkoa.

Esimerkiksi biotalouteen halutaan nopeasti uusia innovaatioita, jotta kansantalouden kuoppa saataisiin täytettyä. Biotalous liittyy vahvasti metsiin, ja raaka-aine täytyy jotenkin myös kuljettaa sivuteiltä kohti markkinoita.

”Suurin huoli on siinä, että tieverkoston kunnon ja rahoituksen trendi on niin vahvasti alaspäin, että huoli tulevaisuuden tieasioista on suuri”, Kojo sanoo.

”Nyt pitää reagoida, eikä silloin kun tiearvosana on viisi tai neljä.”

Koko liikenneverkoston korjausvelan taittaminen laskuun vaatii arviolta noin 200 miljoonan euron lisäpanostuksia valtion kassasta vuosittain. Summasta teihin menisi noin puolet.

Vuodessa teihin käytetään nyt noin 500 miljoonaa ja koko liikenneverkostoon miljardi euroa.

 

Liikenne- ja kuntaministeri Paula Risikko (kok) asetti vuoden 2014 lopulla parlamentaarisen työryhmän pohtimaan vaihtoehtoja liikenneverkon korjausvelan vähentämiseksi.

Työryhmä kirjoitti yksimielisesti raporttiinsa, että Suomen tulevaisuuden ja kilpailukyvyn kannalta on välttämätöntä nostaa perusväylien ylläpidon rahoitusta.

Teihin panostamalla valtio voisi vauhdittaa myös työllisyyttä ja investointien liikkeelle lähtöä.

Suomen bruttokansantuote on laskenut jo kolme vuotta perätysten, ja maatamme vaivaa kysyntätaantuma tai jopa lama. Euroopan tasolla irtaantuminen talousapatiasta vaatisi joidenkin ekonomistien mukaan julkisten investointien lisäämistä. Se voisi heijastua myönteisesti työllisyyteen.

Suomessa teiden korjaaminen on ollut yksi elvytysvaihtoehdoista.

Mutta raha on tiukassa.

Tierahoista kamppailevat monet muutkin niin sanotut tärkeät kohteet, eikä hiipuvan talouskasvun ympäristössä ole ylimääräisiä euroja valtion budjetissa.

Poliittinen vääntö on jatkossakin kovaa.

Sipoon pikkuteillä pomppuinen meno jatkuu. Ja muuallakin: huonokuntoisia teitä on Suomessa jo lähes 6 000 kilometriä.

 

Suomen Kuvalehti kysyi puoluejohtajilta, kannattavatko he tierahojen korottamista seuraavalla vaalikaudella ja jos kannattavat, mikä olisi riittävä summa tiestön parantamiseen.

Puoluejohtajat myöntävät lisärahoituksen tarpeen mutta suhtautuvat siihen varauksella. Penseimmin asennoituvat vihreät.

”Haluamme suunnata rahoitusta raideliikenteeseen: koko maan kattaviin, hyviin ja nopeisiin rautatieyhteyksiin sekä suurten kaupunkiseutujen lähiraideliikenteen kehittämiseen”, vihreiden Ville Niinistö sanoo.

Hän arvioi, että seuraavalla vaalikaudella lisärahaa tiestöön voidaan jakaa korkeintaan muutamia kymmeniä miljoonia euroja.

Kaikkein myönteisimmin tierahojen puolesta puhuvat vasemmistoliitto, perussuomalaiset, Rkp ja Sdp. Keskusta, kokoomus ja kristilliset eivät suoranaisesti vastusta, mutta äänenpainot ovat varovaisemmat.

Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäen mielestä valtion pitää satsata laman aikana infrahankkeisiin, joita joudutaan joka tapauksessa tekemään tulevaisuudessa. Tarkkoja summia hän ei kommentoi.

Timo Soinin mukaan perussuomalaiset ovat jo pitkään ajaneet perusväylänpidon rahoituksen lisäämistä. ”Lisää vähintään 150–200 miljoonaa euroa”, hän vaatii.

Carl Haglund (r) antaisi teihin lisärahaa 200 miljoonaa. Panostus pitäisi tehdä olemassa oleviin teihin. ”Lisärahoitus on mahdollista, jos emme aloita liian monta uutta hanketta.”

Valtiovarainministeri Antti Rinne (sd) esittää valtion teknisiin menokehyksiin 200 miljoonaa euroa seuraavalle vaalikaudelle, mutta: ”Tarkka summa riippuu julkisen talouden kokonaisuudesta, sitä ei voi täsmällisesti sanoa vielä.”

Keskustan Juha Sipilä puhuu tierahojen lisätarpeesta, mutta suoraa lupausta ei heru. ”Tässä taloustilanteessa liikennebudjettia ei voi ainakaan paljoa kasvattaa. Jos budjetin ulkopuolisia rahoituslähteitä löytyisi, tarvetta olisi ainakin 200 miljoonan euron lisärahaan per vuosi korjausvelan kiinni kuromiseksi.”

Ulkopuolisilla lähteillä tarkoitetaan muuta kuin valtion budjettirahoitusta.

Kristillisdemokraattien Päivi Räsänen kannattaa perusväylien ylläpitoon lisärahaa 200 miljoonaa, mutta Sipilän tavoin vetoaa hankalaan taloustilanteeseen: ”On mietittävä tarkoin, mistä lisärahat siirretään, miten rahat käytetään, ja kartoittaa kaikki mahdolliset vaihtoehtoiset rahoitusmallit.”

Samaa mieltä on pääministeri Alexander Stubb (kok): ”Valtiontalouden tasapainotustarve on suuri, eikä kovin suurten lisäpanostusten löytäminen edes tärkeisiin kohteisiin ole helppoa.”

Suomen tiet

  • Valta- ja kantateitä sekä muita vilkasliikenteisiä teitä noin 13 200 kilometriä
  • Muussa tieverkossa päällystettyjä teitä on 41 600 kilometriä, sorateitä 27 000 kilometriä ja kevyen liikenteen väyliä 5 300 kilometriä
  • Siltoja 14 700
  • Rautateitä on noin 6 000 kilometriä, josta keskeistä verkkoa noin 3 000 kilometriä
  • Vähäliikenteisiä ratoja on noin 650 kilomeriä
  • Rautatiesiltoja on noin 2 500 ja ratapihoja 30
  • Kauppamerenkulun väyliä on noin 4 000 kilometriä, muita Liikenneviraston vesiväyliä noin 12 000 kilometriä
  • Lähde: Liikenne- ja viestintäministeriö