Kaivosteollisuus teki 2,5 miljardin liikevaihdon: maksoi louhintakorvauksia maanomistajille enintään 5 miljoonaa

Yksityiset maanomistajat eivät yleensä vastusta kaivosta maillaan – naapurin näkemys voi olla toinen.

kaivosteollisuus
Teksti
Mikko Niemelä
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kaivoksista, kaivosverosta ja kaivosten aiheuttamista ympäristövaikutuksista puhutaan sitä kiivaammin, mitä lähempänä vaalit ovat. Helsingin Sanomissa 13. tammikuuta julkaistussa kyselyssä kaikki puolueet paitsi perussuomalaiset halusivat kiristää kaivosten verotusta.

Suomessa ei ole suoranaista kaivosveroa, mutta kaivosyhtiöt maksavat maanomistajille korvauksia malminetsinnästä ja louhimansa metallin arvosta.

Kaivosveroa ovat kannattaneet myös monet tutkijat ja alaa seuraavat ympäristöasiantuntijat. Sen sijaan kaivosteollisuuden edustajien mielestä jo nykyiset etsintä- ja louhintamaksut maanomistajille ovat veroluonteisia maksuja, joista hyötyvät yksityiset maanomistajat, yhteisöt ja valtio.

Epäselväksi on kuitenkin jäänyt se, paljonko kaivosteollisuus maksaa korvauksia maanomistajille. Suomen Kuvalehti kysyi asiaa työ- ja elinkeinoministeriöstä, Tukesista, Kaivosteollisuus ry:stä, ja muutamalta isolta kaivosyhtiöltä.

Tarkkoja summia on mahdoton koota, mikä johtuu useasta eri tekijästä.

Lain mukaan louhintakorvaus on 0,15 prosenttia louhitun malmin arvosta. Malminetsinnästä puolestaan maksetaan hehtaariperusteista korvausta, joka on 20–50 euroa hehtaarilta.

Jos kaivosyhtiö omistaa maansa itse, korvauksia ei tarvitse maksaa. Yksityisten maanomistajien ja kaivosyhtiöiden välisistä sopimuksista ei tiedä kukaa viranomainen: laki ei velvoita esimerkiksi Tukesia kokoamaan tällaista tietoa.

 

Arvioita kaivosteollisuuden maksamista suorista etsintä- ja louhintakorvauksista voidaan kuitenkin tehdä. Alan liikevaihto oli vuonna 2017 noin 2,5 miljardia euroa, jolloin louhintakorvaukset olisivat 0,15 prosentin maksuosuudella vajaat neljä miljoonaa euroa.

Todennäköisesti summa on kuitenkin pienempi, sillä niin kuin jo todettu, kaivosyhtiöt omistavat myös itse maa-alueita, joissa toteuttavat malminetsintää ja -louhintaa.

Hehtaariperusteisia malminetsintäkorvauksia kaivokset maksavat puolestaan noin miljoona euroa vuodessa, arvioi Tukesin kaivospäällikkö Terho Liikamaa.

Yhteensä kaivosteollisuus maksaa siis yksityisille maanomistajille, yhteisöille ja valtiolle enintään 5 miljoonaa euroa vuodessa etsintä- ja louhintakorvauksia.

Onko tämä paljon? Se riippuu, keneltä asiaa kysytään. Yleensä yksityiset maanomistajat ovat tyytyväisiä siitä, että kaivosyhtiöt maksavat niille korvauksia. Pohjois-Suomessa ja Lapissa metsähehtaarista saatava tuotto on suurempi, jos alueella on kaivos.

Mutta jos asiaa kysytään maanomistajalta, jonka naapuriin kaivos avataan, suhtautuminen on kielteinen. Ei tuottoja, ainoastaan haittoja.

Myös luonnonsuojelijat vastustavat edelleen kaivoksia, sillä niiden pelätään pilaavan vesistöjä ja laajemmin ympäristöä. Näin on jo käynyt esimerkiksi Orivedellä, Sotkamossa ja Nivalassa.

 

Edes yksittäisen kaivoksen maksaman verosumman selvittäminen ei välttämättä ole yksinkertaista.

Hyvä esimerkki on Kittilän Suurikuusikossa sijaitseva Euroopan suurin kultakaivos. Kanadalaisomistuksessa olevan Agnico Eaglen liikevaihto oli vuonna 2017 noin 220 miljoonaa euroa. Kaivosyhtiön toimitusjohtaja Jani Lösösen mukaan yhtiö maksoi louhintakorvauksia noin 250 000 euroa vuodessa. Summaa laski hiukan se, että Agnico Eagle omistaa maa-alueita.

Lisäksi Agnico Eagle maksaa vuosittain noin kolme miljoonaa euroa rojalteja työ- ja elinkeinoministeriölle. Esiintymän löysi alun perin TEMin alaisuuteen kuuluva GTK.

Vuonna 2017 kaivos kirjasi liikevoittoa yli 37 miljoonaa euroa. Erinäisten emoyhtiölle maksettujen korkokulujen vähennysten jälkeen Kittilän kaivoksen tulos oli tilinpäätöstietojen mukaan kuitenkin vain 5,6 miljoonaa euroa. Maksettava yhteisövero perustuu tähän summaan, mutta siitäkin voidaan vielä tehdä verovähennyksiä.

Kaivosyhtiöiden tekemät korkokuluvähennykset ovat lain mukaisia. Tästä huolimatta toimintaa on pidetty kaivoskriitikoiden keskuudessa aggressiivisena verosuunnitteluna. Esimerkiksi kuntien saamat yhteisöverotuotot laskevat korkokuluvähennysten seurauksena.

 

Näyttääkin siltä, että seuraavan hallituksen pöydälle kaivosvero ja siihen liittyvät ympäristölait ja -vastuut tulevat päätettäväksi tavalla tai toisella, sillä metallien kestävä hyödyntäminen ja yleisen edun kuuleminen korostuvat luonnonvarojen huvetessa.

Vaakakupissa painavat kuitenkin edelleen myös kaivosteollisuuden investoinnit ja työllisyysvaikutukset, joita käytetään myös jatkossa perusteluina sille, ettei kaivosveroa ole järkevää ottaa käyttöön Suomessa. Suomi kun on tunnetusti pääomaköyhä maa.

 

Juttua tarkennettu 16. tammikuuta kello 15.30. Rojalteja maksetaan työ- ja elinkeinoministeriölle, ei GTK:lle.