Minun rotuni

Kolme helsinkiläistä miestä antoi dna-näytteen. Siitä selviää, ovatko he sitä, miltä näyttävät.

Minun rotuni

Kolme helsinkiläistä miestä antoi dna-näytteen. Siitä selviää, ovatko he sitä, miltä näyttävät.
Kotimaa
27.3.2016 11:00

Työnnä pieni muoviharja suuhun, kaavi reippaasti posken sisäpintaa, sulje harja välittömästi näyteputkiloon.

Näin kolme helsinkiläistä miestä otti dna-näytteen itseltään joulukuun 2015 alussa. Näytteet suljettiin muovipusseissa kirjekuoriin ja lähetettiin yhdysvaltalaiseen laboratorioon.

Tulosten pitäisi kertoa, ovatko miehet samanlaisia vai erilaisia.

Rasistiset asenteet ovat nousseet Suomessa pintaan turvapaikanhakijoiden tulon myötä. Kun Suomen Kuvalehti elokuussa 2015 selvitti suomalaisten asenteita, kävi ilmi, että joka seitsemäs suomalainen on rasisti eli jakaa ihmiset rotuihin ja pitää niitä eriarvoisina.

Jopa kolme viidestä on taipuvaisia ajattelemaan, että ihmiset kuuluvat eri rotuihin.

Ihmisrotu hämmentää. Tutkijat sanovat, että sellaisia ei ole, mutta silmät väittävät toista.

Yhdysvaltoihin postitettujen dna-näytteiden on tarkoitus tuoda selkoa.

Dna:taan kaapivat näyteputkiloihin kirjailija Jari Tervo, tutkija Alan Salehzadeh ja radiojuontaja, keskustapoliitikko Abdirahim ”Husu” Hussein. Syy siihen, että kaikki tutkitut ovat miehiä, liittyy biologiaan ja tutkimusmenetelmiin. Palataan siihen myöhemmin.

Kutsumme miehiä pelkillä etunimillä Jariksi, Alaniksi ja Husuksi. Syy on käytännöllinen: koska kerromme miesten suvuista, samaa sukunimeä kantaa moni muukin. Sitä paitsi, kun ihminen paljastaa dna:nsa, sinunkaupat on jo tehty.

Jari, Alan ja Husu ovat kotoisin eri puolilta maailmaa. Jari on tullut Helsinkiin Rovaniemeltä, Alan on lähtöisin Iranin kurdialueelta ja Husu Somalian pääkaupungista Mogadishusta.

Sen myös näkee heistä. Heidän ulkonäkönsä vastaa perinteistä käsitystä siitä, miltä ihmiset Pohjois-Euroopassa, Lähi-idässä tai Afrikassa näyttävät.

Dna saattaa kuitenkin kertoa jotain sellaista, mikä ei näy päällepäin. Ainakin Jarilla on villejä toiveita perimänsä suhteen, sen hän kertoo videolla, jonka löydät edempää jutusta.

Ennen geeneihin menemistä on syytä katsoa, keiden perimää ollaan tutkimassa. Miehet kertoivat tarinansa, avasivat albuminsa ja piirsivät sukupuunsa. Niistä videoilla ja niitä seuraavissa tarinoissa, jotka näet klikkaamalla otsikkoa pienten punaisten nuolten välissä.

 

Alan videolla: Äitini oli varattu serkulleen, mutta rakkaus voitti

Alan on lähtöisin seudulta, jolla ihminen on asettunut aloilleen ja alkanut viljellä maata. Silti hänestä olisi yllätys, jos hänen geeniperimänsä olisi kokonaan kotikulmilta. Lähi-idässä on sodittu, valloitettu ja vaellettu ihmiskunnan historian aikana niin usein, että kuka vain on voinut jättää geenejään alueelle.

”Sen takia ei kannata olla liian ylpeä omasta taustasta.”

 

Husu videolla: Tällaista perunanenää isä ei olisi meille halunnut

Dna-näytteen antaminen sai Husun miettimään. Hänestä alkoi tuntua, että äidit ansaitsisivat enemmän huomiota kuin ovat perinteisesti saaneet somalialaisessa kulttuurissa. Somaliassa lapset nimetään isien mukaan. Husu huomasi, että nimijärjestelmä hämärtää sen tosiasian, että perimästä yhtä iso osa on äideiltä kuin isiltäkin.

 

Jari videolla: Pelkään, että en ole yhtä komea kuin isoisäni

Jari pohtii, miten vähän tiedämme esivanhemmistamme. Muutaman nimen, jonkun anekdootin. Jaria suku kiehtoo. Kuka oli Walburg Ruicka, jolla oli nimi kuin noidalla? Miksi savolaiset Tervot hakivat ruotsinkielisiä vaimoja länsirannikolta? ”Onko Tervon jätkät Savossa pilanneet maineensa.” Kaikki ei dna:sta selviä. Testiltä Jari toivoo yllätystä, edes pientä ”lorahdusta” perimässä.

 

Alanin, Husun ja Jarin sukupuut ovat kuten useimpien meistä: ne loppuvat lyhyeen.

Todellisuudessa meillä on jo muutaman vuosisadan takana paljon enemmän esivanhempia kuin tulemme yleensä ajatelleeksi. Heitä on tuhansia 1700-luvulla, mutta tiedätkö, paljonko heitä on 1200-luvun lopussa?

 

Video: Katso sukupuusi vuoteen 1275 asti

 

Jos kaikki videolla nähdyt esi-isämme tuohon 29. sukupolveen saakka lasketaan yhteen, heitä on 1 073 741 822, yli miljardi.

Kun peruutetaan tarpeeksi, olemme todella kaikki sukua toisillemme. Eikä siitä ole edes kovin kauan, kun yhteiset esi-isämme elivät.

Maapallo syntyi 4,5 miljardia vuotta sitten, dinosaurusten kukoistusaika alkoi 200 miljoonaa vuotta sitten ja varhaiset ihmisapinat kehittyivät arviolta 20 miljoonaa vuotta sitten.

Nykyihminen ilmaantui pallolle noin 200 000 vuotta sitten, mutta lajille oli käydä köpelösti. Siitä seuraavaksi.

Esi-isämme olivat kuolla sukupuuttoon 70 000–120 000 vuotta sitten. Maapallolla tapahtui todennäköisesti valtava katastrofi. Moni epäilee tulivuori Toban räjähdystä Sumatran saarella Indonesiassa 74 000 vuotta sitten. Se oli suurin purkaus vuosimiljooniin. Tuhkapilvet peittivät auringon, ilmasto muuttui.

Siitä selvisi vain noin 2 000 Afrikassa elänyttä nykyihmistä, Homo sapiensia. Sellainen porukka mahtuisi yhteen Tallinnan-laivaan.

Tuosta ihmisjoukosta lisääntyviä naisia on laskettu olleen viitisensataa.

He ovat koko nykyisen ihmiskunnan yhteisiä esiäitejä.

Noin 65 000 vuotta sitten lajimme lähti leviämään Afrikasta Lähi- ja Keski-itään ja lopulta koko maapallolle. Liike jatkuu yhä.

Ihmispopulaatioiden reittejä maapallolla on voitu jäljittää.

Pitkään tutkijat olivat fossiilien varassa, mutta viime vuosikymmeninä tilanne on muuttunut. Dna-tutkimusten kehittymisen ansiosta ihmiskunnan historiaa voi tutkailla myös analysoimalla näytteitä, joita elävät Homo sapiensit kaapivat poskiensa limakalvoilta.

Ihmiskunnan reittejä on jäljitetty selvittämällä dna:sta niin sanottuja haploryhmiä. Ne perustuvat perimässä tapahtuneisiin mutaatioihin. Palataan niihin tarkemmin testitulosten yhteydessä.

Haploryhmien perusteella esiäitien ja -isien maailmanvalloituksista on voitu piirtää kartat. Niitä tarkennetaan ja päivitetään jatkuvasti tiedon karttuessa.

Esiäitien kartta näyttää tältä:

Kun klikkaat kuvaa, näet grafiikan suurempana.

Ja esi-isien kartta puolestaan tältä:

Kun klikkaat kuvaa, näet grafiikan suurempana.

Matkallaan nykyihminen saattoi kohdata joitakin lajitovereita, jotka olivat lähteneet Afrikasta jo ennen Toban räjähdystä. Ainakin neandertalilaisia ja denisovalaisia tuli vastaan, ja heidän kanssaan nykyihminen myös risteytyi. Lajit olivat vanhastaan sukua, sillä kaikki kolme olivat polveutuneet aikanaan heidelberginihmisistä.

Nykyihminen levisi, muut kuolivat sukupuuttoon.

He elävät kuitenkin geeneissämme. Kaikkien Afrikan ulkopuolisten ihmisten geeneissä on 1–4 prosenttia neandertalilaista, ja esimerkiksi nykyaustralialaisten perimästä 2–6 prosenttia on kotoisin denisovalaisilta.

Eri puolille maailmaa levinneet ihmispopulaatiot elivät melko lailla omissa oloissaan, vielä ei matkusteltu. Edelleenkin esimerkiksi monet suomalaiset lisääntyvät melko lähellä, usein samassa maakunnassa asuvien ihmisten kanssa. Siksi eri populaatiot voi tunnistaa ulkonäöstä.

Mutta ulkonäkö pettää. Vaikka eri populaatiot näyttävät erilaisilta, ihmisen geeniperimä on hämmästyttävän yhtenäinen, paljon yhtenäisempi kuin useiden muiden lajien.

Esimerkiksi simpansseihin verrattuna geneettinen muuntelumme on olematonta. Sukupuun oksien etäisyys kertoo geneettisen muuntelun laajuudesta:

Simpansseja pidettiin pitkään yhtenä lajina, mutta niiden dna kertoi, että näin ei ole. Alalajit haarautuvat sukupuussa selvästi eri suuntiin. Ihmisen perimän muuntelu sen sijaan mahtuu yhteen sumppuun. Ero korostuu, kun ottaa huomioon kantojen koot: simpanssiyksilöitä arvellaan olevan 150 000–250 000, ihmisyksilöitä 7 400 000 000 eli 7,4 miljardia.

Simpanssit muuten todella ovat lähisukulaisiamme. Geeniperimämme ovat 98-prosenttisesti samanlaisia.

Esimerkiksi hylkeiden kanssa meillä on vähemmän yhteistä, mutta eivätpä ole hylkeetkään veljiä keskenään, ainakaan ihmisiin verrattuna. Kuva kertoo, että pelkästään Jäämeressä asuvien hylkeiden perimässä on enemmän muuntelua kuin ihmisen perimässä:

Saimaannorpalla muuntelua on vähemmän kuin ihmisellä, mutta hyljelaji onkin elänyt eristyksissä 900 sukupolvea ja yksilöitä on jäljellä 320.

Laatokannorpat, joita on pari–kolmetuhatta, ovat geneettisesti paljon muuntelevampaa porukka kuin ihmiset.

Luonnossa asioiden välillä ei ole selkeitä rajaviivoja, vaan lajien rajat ovat hämäriä ja kaikki liittyy kaikkeen. Lopulta mekin olemme geneettisesti sukua koko luomakunnalle. Lohi on 195. miljoonas serkkumme, metsässä kasvava tatti 700. miljoonas.

 

Ihmisrotu ei ole käypä biologinen termi, sillä rotueroja ei yksinkertaisesti ole pystytty määrittelemään. Geenejä tutkitaan edelleen. Nykytiedon mukaan on kuitenkin niin, että rotu ei ole biologinen vaan poliittinen termi, ja siksi pitäisi aina miettiä, miksi ihmisiä jaotellaan.

Pitkään rotujen olemassaoloa pidettiin selviönä. Koska eri ihmispopulaatiot ovat erinäköisiä ja niiden kulttuurit eroavat toisistaan, 1800-luvulla kaikkien tieteiden piirissä oletettiin, että ilman muuta kyse on erilaisista ihmisroduista. Useimmat jakoivat ihmiset mustiin, valkoisiin ja keltaisiin rotuihin, ja monien mielestä oli olemassa myös seemiläinen rotu, johon kuuluivat juutalaiset ja arabit.

Rotu oli tärkeä käsite, koska ajateltiin, että sen avulla ihmisiä voitiin tarkastella tieteellisesti. Erirotuisten ihmisten ajateltiin olevan erilaisia myös moraaliltaan ja psyykkisiltä ominaisuuksiltaan, mikä selitti eri populaatioiden erilaista historiaa.

Vielä 1900-luvun alussa uskottiin yleisesti, että eri rodut olivat kehittyneet toisistaan erillään eri mantereilla ja risteytyneet keskenään vasta myöhemmin.

Rotu oli jo tuolloin määrittelykysymys. Esimerkiksi Ranskassa ja Englannissa esiintyi näkemyksiä, joiden mukaan maaseudun ja työläisväestön köyhät olivat eri rotua kuin kaupunkilainen ylä- ja keskiluokka. Kun kurjuuden määrittelee rotuominaisuudeksi, voi ajatella, että mitään ei ole tehtävissä.

 

1900-luvun alussa alkoi vahvistua käsitys, että ihmisryhmien erot eivät ole biologisia vaan kulttuurisia.

Ajatus sai tukea biologiasta: Jo Charles Darwin (1809–1882) oli ollut sitä mieltä, että kaikki ihmiset ovat samaa lajia ja populaatioiden erot johtuvat niiden sopeutumisesta erilaisiin ympäristöihin.

Muutaman viime vuosikymmenen aikana dna-tutkimus on mullistanut käsityksiä ihmiskunnan historiasta. 1980-luvulta lähtien se on vahvistanut teoriaa, että ihmiskunnalla on yhteinen alkukoti Afrikassa.

Dna-tutkimus on osoittanut, että eri mantereilla asuvien ihmisten geneettiset erot ovat lähes olemattomia. Perimän muuntelusta alle kymmenesosa selittyy sillä, minkä mantereen populaatioon ihminen kuuluu.

Yhdeksän kymmenesosaa eroista on yksilöllisiä. Eurooppalaisten väliset erot ovat siis suurempia kuin vaikkapa eurooppalaisten ja afrikkalaisten erot.

Asiaa voi havainnollistaa ajattelemalla, että toinen näistä ”ihmismatoista” kuvaa eurooppalaisten geenejä ja toinen afrikkalaisten:

 

Ulkonäkö vie siis taas harhaan. Vaikka populaatiolla olisi yhteisiä ulkonäköpiirteitä, sen yksilöt voivat olla hyvin erilaisia.

Geenien näkökulmasta populaatioiden rajat ovat hämäriä. Itse kunkin perimästä voi löytyä aineksia yllättäviltä suunnilta, sillä ihmiset ovat aina liikkuneet ja risteytyneet keskenään.

 

Dna-näyte ei kerro meille, millaisia ihmisiä Jari, Alan ja Husu ovat.

Mutta sen se kyllä paljastaa, millaisista populaatioista heidän perimänsä on kotoisin. Siitä seuraavaksi.

Oli siis joulukuun alku, kun Jari, Husu ja Alan tapasivat toisensa ja ottivat dna-näytteet.

”Entäs jos paljastuu, että Jari onkin afrikkalainen?”

”Entäs jos Husu ei olekaan musta?”

Naurettiin, otettiin yhteiskuvia kännyköillä.

Miehet kokoontuivat oikeusbiologian laboratoriossa Helsingin Ruskeasuolla. Laboratoriossa selvitetään muun muassa tunnistamattomien vainajien henkilöllisyyttä, tutkitaan perheenyhdistämistä toivovien pakolaisten dna-näytteet ja tehdään isyystestejä.

Laboratorionjohtaja Jukka Palo kertoi dna-tutkimuksista ja ihmisen geeniperimästä. Hän on oikeusgenetiikan dosentti, erikoistunut nimenomaan populaatiogenetiikkaan.

Kun Palo kertoi, näytteenantajat kuuntelivat hiirenhiljaa. Ei tällaisia tule mietittyä. Esivanhempien todellista määrää, ihmislajin yhdenmukaisuutta ja sitä, mitä kaikkea dna kertoo tai ei kerro.

Entä jos omasta taustasta tosiaan löytyisi jokin yllätys, vaikuttaisiko se käsitykseen omasta itsestä?

Ei, miehet uskoivat. Eihän tieto kuitenkaan muuta mitenkään sitä, mitä ihminen on.

Silti jokainen jo odotti tuloksia.

Jukka Palo valvoi, että miehet ottivat näytteensä oikein. Vain näytteenottaja itse koski tikkuun ja sulki sen välittömästi putkiloon. Muistattehan, kuinka Anneli Auerin tapauksessa kävi: surmapaikalta löytynyt vieras dna olikin peräisin keskusrikospoliisin tutkijalta.

Näytteet lähetettiin Yhdysvaltoihin Family Tree DNA -nimisen yrityksen tutkittaviksi. Family Tree on yksi laboratorioista, jotka ovat erikoistuneet ihmisten geneettisten juurten tutkimiseen. Testejä käyttävät esimerkiksi sukututkijat.

Yritys on myös mukana National Geographic -lehden Genographic-projektissa. Sen tavoitteena on kerätä tietoa koko ihmiskunnan geeniperimästä ja selvittää ihmisen alkuperää.

Perjantaina 11. joulukuuta 2015 kolme dna-näytettä lähtivät kukin omassa kirjekuoressaan matkaan, määränpäänä laboratorio paikassa Houston, Texas.

 

Mitä näytteistä sitten haluttiin tutkia?

Tilasimme kolme erilaista testiä: Y-dna-testin, mitokondrio-dna-testin ja autosomitestin. Jos haluat lukea hiukan enemmän niiden perustasta, geeneistä ja haplotyypeistä, löydät lisätietoa alta klikkaamalla otsikkoa punaisten nuolten välissä.

 

Lyhyesti sanottuna kolme eri testiä kertovat kolmesta eri asiasta.

Y-dna kertoo niin sanotusta isälinjasta. Y-kromosomi on vain miehillä ja se periytyy isältä pojalle. Kromosomin ”mutaatioleimoja” eli haplotyyppejä seuraamalla voidaan selvittää, mistä esi-isät ovat kotoisin. Tämä testi voidaan tehdä ainoastaan miehille. Tästä syystä siis kaikki jutun testihenkilöt ovat miehiä – heitä voi tutkia kattavammin kuin naisia.

mtDNA eli mitokondrio-dna puolestaan kertoo äitilinjasta. Koska mitokondrio, solun ”moottori”, periytyy aina äidiltä, sen haplotyypit näyttävät, mistä esiäidit tulevat.

Autosomitestiä voisi kutsua myös serkkutestiksi. Se vertaa koko perimää muiden testattujen perimään ja kertoo, millä todennäköisyydellä henkilöt ovat serkkuja keskenään. Tulos ulottuu viidennen polven serkkuihin asti. Tästä on hyötyä erityisesti sukututkijoille. Autosomien perusteella perimää luokitellaan myös maantieteellisiin ryhmiin. Yhdenlainen perimä voi olla tyypillistä Suomessa, toinen Länsi-Euroopassa ja niin edelleen.

Kaikissa testeissä näytettä verrataan muihin samassa tietokannassa oleviin dna-näytteisiin. Mitä suurempi tietokanta on, sen luotettavampaa tietoa sieltä saadaan. Family Tree kertoo, että sen tietokannassa on yli 777 000 tallennetta.

 

Lauantaina tammikuun 2. päivänä 2016 sähköpostiin kilahti ilmoitus: ”Kit Received. Jarin testi perillä.

Vasta perjantaina tuli ilmoitus Husun testistä, sunnuntaina Alanin testistä.

Torstaina 28. tammikuuta sähköpostiin oli tullut aamuyöllä viesti: Jarin ensimmäiset tulokset olivat valmistuneet. Ne löytyisivät netistä Jarin Family Tree -profiilista henkilökohtaisilla tunnuksilla.

Pian myös Husun tuloksia alkoi tippua nettiin, Jarin testit valmistuivat kokonaan.

Alanin tuloksia ei kuulunut. Vasta 17. helmikuuta ensimmäiset Y-dna-tulokset ilmestyivät nettiin.

Soitto Texasiin ei auttanut. Ystävällinen naishenkilö selitti puhelimessa, että testejä ei voi kiirehtiä.

”Se on kuin pikkuleipiä paistaisi. Pelti laitetaan uuniin vasta, kun se on täynnä. Sitten täytyy odottaa, yhtä pikkuleipää ei voi paistaa nopeammin kuin muita.”

Iso laboratorio, isot pellit. Jukka Palon mukaan Oikeusbiologian laboratorio olisi tutkinut näytteet viikossa.

Asiakaspalvelun nainen löysi tiedon, että Alanin näytteen kanssa oli tullut ongelmia, se täytyi tutkia uudelleen.

Palon mukaan se on aika tavallista.

Alanin loput tulokset tulivat lopulta vasta huhtikuun puolella, ja ne on nyt päivitetty alla oleviin tuloksiin. Kun juttu julkaistiin maaliskuussa, käytössä oli analyysi, jonka Jukka Palo oli tehnyt Alanin Family Tree -profiilista löytämänsä raakadatan perusteella. Se piti hyvin paikkansa.

 

Maaliskuun 1. päivänä oli tulosten aika. Jari, Husu ja Alan kuulisivat, keitä he oikein ovat.

Miehet tulivat taas Ruskeasuolle, samoihin tiloihin, joissa näytteet otettiin.

Jukka Palo pani videotykin päälle ja kertasi: testit kertovat, missä esiäidit ja -isät ovat todennäköisesti aikoinaan asustelleet, mutta yksilön ominaisuuksista ne eivät kerro.

”Sitten tuloksiin.”

Kuului vain videotykin hurina. Nyt ei vitsailtu, ei edes hymyilty.

Videolta näet keskeiset tulokset lyhyesti, värilliset nuolet ja alueet näyttävät miesten esivanhempien reitit ja kotiseudut. Jutun lopussa tuloksiin ja karttoihin voi palata vielä tarkemmin.

 

Video: Dna-tulosten ydin – ja millainen ”loraus” Jarilta löytyi?

 

Kuumimman reaktion sai aikaan Husun haploryhmä, tai oikeastaan sen muut, kuuluisat kantajat.

”Tämä on höpöhöpöä”, Palo pohjusti. ”Yhteinen haploryhmä on vähän sama asia kuin yhteinen syntymäpäivä jonkun kuuluisan ihmisen kanssa.”

Palon mukaan netti pursuaa tekstiä erilaisista haploryhmistä. Juttuihin kannattaa suhtautua kriittisesti. Kuuluisat haploryhmäkaimat ovat kenties harmittominta ja viihteellisintä osastoa.

Palo paljasti kaksi Husun haplokaimaa, näytölle ilmestyivät Napoleon Bonaparte ja Albert Einstein. Husu hymyili. Vielä yksi, kukahan se on?

Videotykki heijasti kuvan valkokankaalle.

”Ei, ei, eiiii”, Husu parahti.

Tuima mies univormussaan ja pienissä viiksissään, tukka tiukasti päätä pitkin kammattuna. Adolf Hitler. Isälinja kotoisin Afrikasta – siis itsensä Hitlerin esi-isät olivat afrikkalaista sukua.DNA_husu

Entä mitä dna-testi kertoi miesten eroista, ovatko he samanlaisia vai erilaisia?

Jukka Paloa hiukan harmitti, että hän tiesi, keiltä näytteet oli otettu. Olisi ollut hauska yrittää arvata pelkän testituloksen perusteella, mistä päin maailmaa miehet ovat. Hänestä tuntui, että se olisi ollut helppoa, nämä vaikuttivat niin tyypillisiltä.

Palo päätti kokeilla, arvaisiko kollega.

Hän lähetti meiliä Itävallan Innsbruckiin professori Walther Parsonille. Tämä on alan suuria nimiä, ollut muun muassa tutkimassa jäämies Ötzin perimää.

Vastauksessa ei ollut epäröintiä: yksi on Afrikasta, toinen Lähi-idästä ja kolmas Euroopasta, ehkä Suomesta.

Koska Jari, Husu ja Alan edustavat hyvin populaatioitaan, he tosiaan ovat erilaisia – ja kuitenkin samanlaisia, koska Homo sapiensit ovat.

Miesten mitokondrio-dna:sta luettiin tuhat emäsparia. Kaikkiaan pareja on 16 500. Husun ja Jarin välillä eroja oli 13 emäsparissa, Husun ja Alanin välillä 12:ssa ja Alanin ja Jarin välillä 11:ssä.

Se on vähän, mutta ihmislajin sisällä aika paljon. Miehet edustavat toisistaan kaukaisia haploryhmiä.

Jukka Palo vertasi miesten mitokondrio-dna:ta myös näytteisiin, joita on otettu lähes 600 suomalaiselta. Husun ja Alanin dna:ssa eroja suomalaisiin oli keskimäärin 11, Jarilla 7.

Jari siis todella on hitusen tyypillisempi suomalainen kuin Husu tai Alan.DNA_tervo

Kun tulokset oli läpikäyty ja kahvikupit alkoivat olla tyhjinä, laboratoriossa tapahtui jotain outoa. Keskustelu kääntyi uskontoon.

Haplotyyppikartoissa aivan ensimmäisiä haplotyyppejä nimitetään Eevaksi ja Aatamiksi. Se on kummallista, kun kyse on luonnontieteestä.

Nimitykset paitsi sotkevat uskonnon tieteeseen myös antavat kuvan, että Afrikassa olisi ollut yksi esiäiti ja yksi esi-isä. Niinhän asia ei ole. Äitejä oli noin 500.

Jotenkin nuo nimitykset veivät nytkin vinoon. Laboratoriossa syntyi kiista.

Lyhyesti asetelma oli tämä:

Husu alkoi miettiä, miten tieteen ja uskonnon käsitykset sopivat yhteen. Alan hermostui islamin tuomisesta tähänkin asiaan. Hänen mielestään uskonto on satuilua, vaarallista sellaista. Tieteen pitäisi olla vielä nykyistä eksaktimpaa, jotta spekuloinnille ei jäisi tilaa.

Husu puolusti uskontoa. Hänen mielestään tiede on toki tärkeää, mutta niin on uskokin ja myös siinä on paljon viisautta.

Jari puolusti tiedettä ja epäilemisen voimaa.

Jukka Palo yritti muistuttaa, että uskonto ja tiede painivat eri sarjassa. Uskonto ei ole ongelma, jos se antaa tieteelle vapauden.

Oli laboratorio, dna-tulokset, powerpoint-esitys, paikalla yksi Suomen parhaista genetiikan asiantuntijoista valmiina vastaamaan hankalimpiinkin perimäkysymyksiin.

Ja miehet kiistelivät uskonnosta.

”Aika kaukana ollaan mitokondriosta”, Jari totesi.

Alanin ja Husun eripuraa selittävät heidän erilaiset taustansa. Alan joutui lähtemään Iranista, koska ei suostunut opettamaan islamia. Hän on täysin irtisanoutunut uskonnosta. Husulle taas islam on tärkeä osa hänen somalialaisuuttaan, oman yhteisön kulttuuria.

Oli miten oli, eripura ei syntynyt biologiasta.

Se oli kulttuuri, joka kuumensi.DNA_alan

Muutamaa viikkoa myöhemmin miehet olivat jo ehtineet sulatella tuloksia ja koko projektia. Mitä he ajattelivat, vaikuttiko dna:n analysoiminen heidän käsitykseensä heistä itsestään tai ihmisestä noin ylipäätään?

Husu alkoi jo prosessin alussa pohtia sitä, että myös äidit ja isoäidit pitäisi muistaa kuten isätkin. Hän toivoo saavansa kerättyä tietoa esiäideistään, mutta ainakin siitä hän aikoo pitää huolen, että hänen omat jälkeläisensä muistavat isoäiti Hadion ja äiti Haliman.

Husu sanoo aina ajatelleensa, että kuorensa alla ihmisillä on paljon yhteistä. Nyt tämä käsitys sai uudet mittasuhteet.

”Oli tavallaan kova paikka tajuta, että on jotain, mikä yhdistää minua ja Hitleriä.”

Ihmisyys on niin laaja.

Alan innostui maantieteilijänä siitä, miten dna kertoo ihmiskunnan historiasta maapallolla. Hänen mielestään se avaa tieteelle huikeita mahdollisuuksia.

Projektin mittaan hän alkoi miettiä erityisesti sitä, miten paljon tieto dna:sta ja evoluutiosta vaikuttaa yhteiskuntaan. Genetiikka tasa-arvoistaa ihmisiä.

Siksi sitä ei katsota hyvällä maissa, joissa hallitsijoiden – miesten – valta perustuu ihmisten eriarvoisuuteen.

Alanista alkoi tuntua entistä tärkeämmältä se, että lapset oppivat nämä asiat jo koulussa.

Jari muisteli projektin alkupuolella Paavo Haavikon viisautta:

Kaksoset, puoli ihmistä, yksi kohtalo, vahva todistus
että ihminen on ennen syntymäänsä tehty.”

Jotenkin niin Jarikin ajatteli; olemme sellaisia, miksi meidät on tehty.

Se asia muuttui.

”Oikeastaan ihmiset ovat piiloutuneet geeniensä taakse”, Jari sanoo. Niinhän käytöstä selitellään, sanomalla että ”jumala on luonut minut tällaiseksi” tai ”se on geeneissä”. Moni asia ei kuitenkaan ole. Esimerkiksi moraalia sieltä ei löydy.

”Geeneihin ei pääse pakoon vastuuta ja vapaata tahtoa.”

Se, että omasta perimästä löytyi loraus saamelaisuutta, oli Jarille yllätys. Tarkemmin ajateltuna on kuitenkin hassua, että se yllätti: Jarin äiti on Petsamosta.

”Kyse on niin pitkistä ketjuista”, Jari sanoo. ”Mutta ihminen ajattelee niin lyhyillä ketjuilla.”

 

Dna-testien tulokset

Husu

Somaliasta kotoisin oleva Husu edustaa perimältään niitä ihmisiä, jotka ovat tuoneet ihmisen Afrikasta muualle maailmaan.

DNA_husu_tulokset1

Kun klikkaat kuvaa, näet grafiikan kokonaan. Seuraa värillisiä nuolia.

Mitokondrio-dna:n haploryhmä on L2a. Se on yleinen Afrikassa, erityisesti Saharan eteläpuolella. Lisäksi sitä on paljon Yhdysvaltojen mustan väestön keskuudessa. L2 on erottunut ryhmästä L1 noin 80 000 vuotta sitten, ja L1:tä edelsi L0 eli niin sanottu Eeva. Jukka Palon mukaan Husun haploryhmä on vielä tarkemmin todennäköisesti L2a1. Se on hyvin pohjois- ja itäafrikkalainen.

DNA_husu_tulokset2

Kun klikkaat kuvaa, näet grafiikan kokonaan. Seuraa värillisiä nuolia.

Y-dna:n haplotyyppi on E-L117, Palon mukaan todennäköisesti E1b1b. Sekin on tyypillinen afrikkalainen haploryhmä, ja siis myös Adolf Hitlerin ryhmä.

DNA_husu_tulokset3

Kun klikkaat kuvaa, näet grafiikan kokonaan.

Autosomien perusteella Husun perimästä noin kolme neljännestä on tyypillistä afrikkalaista, sellaista jota on paljon muun muassa Somaliassa. Yksi neljännes taas on perimää, joka on tavallista Lähi-idän itäosissa ja Pohjois-Afrikassa. Husu sai testistä selvityksen sille, miksi monet somalialaiset sanovat kansan olevan Lähi-idästä kotoisin.

 

Alan

Iranin kurdialueella syntynyt Alan on niiden ihmisten jälkeläisiä, jotka keksivät maanviljelyn, asettuivat aloilleen ja satsasivat kulttuuriin. Alanin kartat on nyt päivitetty (12.4.2016) Family Treen kaikkien tulosten valmistuttua.

DNA_alan_tulokset1

Kun klikkaat kuvaa, näet grafiikan kokonaan. Seuraa värillisiä nuolia.

Alanin mitokondrio-dna:n haplotyyppi on U3, todennäköisesti U3a. U on noin 50 000 vuotta vanha haplotyyppi. Se on levinnyt Keski-idästä Mustanmeren ja Kaspianmeren alueilta ja on yleinen koko Euroopassa. U3 on sen haara, joka on erityisen yleinen muun muassa Kaspianmeren alueella – juuri siellä, missä Alanin äidin suku olettaa juurtensa olevan. Haploryhmä U3 on levinnyt jonkin verran ympäri maailmaa juutalaisten diasporan mukana.

Y-dna:n haploryhmä on J2, Palon mukaan todennäköisesti J2a1. Myös se on liitetty neoliittiseen vallankumoukseen eli ihmisten ryhtymiseen metsästäjä-keräilijöistä maanviljelijöiksi, erityisesti karjanhoidon kehittämiseen. Lisäksi haploryhmään kuuluneet ovat todennäköisesti olleet yksiä varhaisimmista metallien, etenkin kuparin käyttäjistä ja olleet mukana luomassa vanhimpia sivilisaatioita.

Alanin perimä on todella tyypillinen alueella, josta hän on kotoisin. Samanlaista perimää on kuitenkin myös Aasiassa, etenkin Intian niemimaalla, ja mukana on myös perimää, joka on tyypillistä Itä-Euroopassa, Suomessa ja Pohjois-Siperiassa.

 

Jari

”Sitten meillä on yhdet molekyylit, jotka menevät ihan omia latujaan”, Palo totesi Jarin perimästä. Rovaniemeltä kotoisin oleva Jari edustaa geeneiltään metsästäjä-keräilijää ja alku-ugria.

DNA_tervo_tulokset1

Kun klikkaat kuvaa, näet grafiikan kokonaan.

Jarin mitokondrio-dna on U5. Se on U:ta kuten Alaninkin mitokondrio (U3), mutta paljon nuorempaa tyyppiä. Jarin esiäidit lienevät vanhaa eurooppalaista juurta. He ovat kenties odotelleet Iberian niemimaalla, nykyisen Espanjan alueella, jääkauden päättymistä. Osa porukasta on lähtenyt pohjoiseen, osa ilmeisesti etelään. U5-tyyppiä löytyy paitsi pohjoisesta myös baskeilta ja Afrikasta.

 

DNA_tervo_tulokset2

Kun klikkaat kuvaa, näet grafiikan kokonaan. Seuraa värillisiä nuolia.

Jarin Y-dna:n haploryhmä on N, Palon mukaan todennäköisesti N1c-ryhmää. N on hyvin tyypillinen Suomessa, erityisesti Itä-Suomessa. Jari esi-isät ovat saattaneet olla alku-ugreja, jotka ovat saapuneet alueelle viimeisen jääkauden jälkeen noin 10 000 vuotta sitten. Nuorakeraamisella kaudella noin 3000 vuotta sitten ugrit vetäytyivät kohti Itä- ja Pohjois-Suomea, kun neoliittiset, maanviljelystä harjoittaneet maahanmuuttajat asuttivat viljavinta osaa maasta.

DNA_tervo_tulokset3

Kun klikkaat kuvaa, näet grafiikan kokonaan.

Autosomitestin kartta ei jätä paljon spekuloitavaa. Sellaisia geenejä kuin Jarilla on ei löydy oikeastaan mistään muualta kuin Suomesta ja Pohjois-Siperiasta – mitä nyt hiukan Itä-Euroopasta.

Silti hänkin on Afrikasta kotoisin.

Alanin tiedot päivitetty 12.4.2016 kello 16.45.

Työryhmä:

Pauliina Penttilä, Hannu Kyyriäinen, Petri Kaipiainen, Marjo Tynkkynen, Jyrki Jantunen, Jukka Palo, Tommi Tuomi, Anton Reenpää, Pasi Vallittu, Miia Vallasvuo, Marko Jalavisto.

 

Lähdekirjallisuus:

Foreign Affairs: The Trouble With Race, March/April 2015; Svantte Pääbo: Neandertalilainen (Art House 2015); Juha Valste: Ihmislajin synty (SKS 2012); Juha Valste: Neandertalinihminen (SKS 2015); Tapio Tamminen: Kansankodin pimeämpi puoli (Atena 2015); Kenan Malik: Rodusta kiistelevät ovat väärässä, niin&näin 1/13.