Jämin lentoturma: Näin se tapahtui – syyt uuteen harkintaan
Siipituen hajoaminen johti kahdeksan laskuvarjohyppääjän kuolemaan.
Jämillä viime pääsiäisenä sattuneen tuhoisan lento-onnettomuuden tutkinta valmistuu aikaisintaan maaliskuussa. Raportin luonnos on jo valmis, ja siitä pyydettiin joulukuun alkupuolella lausuntoa monilta tahoilta.
Määräaika ei vielä ole edes ummessa, mutta jo saadut lausunnot pakottivat tutkijat pohtimaan asiaa uudelleen. Helmikuulle kaavailtua raportin julkistamista oli pakko lykätä tuonnemmaksi.
Onnettomuustutkintakeskuksen (Otkes) johtava lento-onnettomuuksien tutkija Ismo Aaltonen sanoo, että lausunnoissa on useitakin seikkoja, joita tutkijoiden on syytä tarkkaan punnita.
Mukana on myös siiven murtumiseen liittyviä uusia laskelmia, jotka nekin pitää Aaltosen mukaan arvioida.
Tapahtumien kulku tuona kohtalokkaana päivänä Jämin taivaalla on raporttiluonnoksessa selvitetty tarkasti.
Comp Air -hyppykone oli hyppylinjalla ja hyppääjät valmiina ovella, kun paikka todettiin huonoksi. Hyppääjät jäivät ovelle ja kone samalla takapainoiseksi, kun se lähti kaartamaan melko jyrkästi kohti uutta paikkaa.
Tällä painopisteasemalla kaartamisesta ei ollut aiempaa kokemusta. Koneen nokka vajosi jyrkästi ja nopeus kasvoi yli 300 km/h. Ohjaaja sai vedettyä liiat nopeudet pois, ja kone kesti moitteitta oikaisuvedossa syntyneet, ilmeisesti melko suuret positiiviset g-voimat.
Oikaisuvedon loppuvaiheessa koneeseen kuitenkin kohdistui negatiivinen kiihtyvyys- eli g-voima ja hyppääjät nousivat kattoon.
Negatiivista kiihtyvyyttä oikean siiven siipituki eli streeva ei kestänyt vaan hajosi. Siipi taittui alaspäin koneen runkoa vasten ja blokkasi hyppyoven. Konetta ei enää voinut ohjata.
Lentäjä ja kaksi hyppääjää pääsivät ulos pienestä pilotin ovesta.
Kahdeksan hyppääjää jäi hylkyyn ja menehtyi maahansyöksyssä.
Oikeanpuoleinen streeva on ollut tutkijoiden erityisen mielenkiinnon kohteena jo pitkään.
Otkes kertoi syyskuussa, että streevasta on löytynyt metallin väsymiseen perustuva murtuma, joka oli ollut siivessä jo jonkin aikaa ennen onnettomuuslentoa mutta jota ei olisi voitu havaita normaaleissa huolloissa ja tarkastuksissa. Otkes raportoi heti löydöksen jälkeen asiasta sekä Trafille että Comp Airin rakennussarjan valmistajamaan Yhdysvaltain viranomaisille.
Nyt uuteen syyniin joutuneessa raporttiluonnoksessa onnettomuuden välittömäksi syyksi todettiin ”oikeanpuoleisen siiven siipituen väsymismurtuman mahdollistama siipituen nurjahtaminen”.
Ainakin yhdessä lausunnossa epäiltiin ja yksityiskohtaisin laskelmin todistettiinkin, että hajoaminen olisi tapahtunut toisin päin. Alimitoitettu streeva ei ollut kestänyt negatiivista g:tä vaan nurjahtanut ensin ja murtuma olisi seurannut vasta sen jälkeen.
Tämä teoria sopii hyvin yhteen myös murtumajälkien kanssa.
Maallikolle vaikeasti avautuva rakenneopillinen ristiriita pitää sisällään suuria käytännön seurausvaikutuksia.
Jos lausunto on oikein – kuten vahvasti näyttää – Comp Airissa on vakava suunnitteluvirhe.
Tällaisia koneita lentää useita eri puolilla maailmaa, ei tosin enää Suomessa.
Suunnitteluvirheen löytäminen ja korjaaminen tai vaihtoehtoisesti koneilla lentämisen lopettaminen parantaa niillä lentävien turvallisuutta ja vastaa siis lento-onnettomuustutkinnan perimmäisiä tavoitteita.
Johtava tutkija Aaltonen ei kommentoi raportin luonnoksen eikä siitä saatujen lausuntojen yksityiskohtia. Ne julkistetaan vasta lopullisessa tutkintaselostuksessa.