Jämin lentoturma: Peräsinongelma työnsi koneen jyrkkään syöksyyn
Tutkijat etsivät nyt syytä karrelle hiiltyneestä romukasasta.
Onnettomuustutkintakeskuksen (OTKES) johtavan lento-onnettomuustutkijan Ismo Aaltosen johtama tutkintaryhmä pureutuu lähipäivinä Jämin männikköön rojahtaneen Comp Air 8 -koneen hylyn teknisiin tutkimuksiin.
Urakka on todella vaikea, sillä lähes pystysyöksyssä maahan iskeytynyt kone on pelkkä karrelle palanut kasa pirstoutunutta lujitemuovia ja vääntynyttä metallia.
Turmassa kuoli kahdeksan laskuvarjohyppääjää sunnuntaina iltapäivällä.
Tutkijat tietävät lähinnä kolmen koneesta pelastautuneen haastatteluiden perusteella, mitä turmalennolla tapahtui. OTKES julkisti asiasta tiistaina tiedotteen. Sen mukaan kone joutui ongelmiin yllättäen, kun sen korkeusperäsinohjaukseen tuli ongelmia.
Tiedotteessa ei mainita, missä vaiheessa ongelmat ilmaantuivat, mutta Aaltonen on kertonut toimittajille koneen ehtineen nousta hyppääjien pudotuskorkeuteen eli neljään kilometriin tai lähelle sitä. Hyppylennolla pilotti ohjaa koneensa ns. hyppylinjalle ja pienentää nopeutta uloshyppyjä varten.
Kukaan ei ehtinyt hypätä ennen kuin koneen nokka painui ilmeisen rajusti alas, negatiiviset kiihtyvyysvoimat paiskasivat ilman vöitä lattialla istuneet hyppääjät kattoon ja kone lähti pystysyöksyyn.
Lentäjä säätelee lentonopeuttaan vetämällä (nokka nousee, nopeus pienenee) tai työntämällä (nokka laskee, nopeus kasvaa) ohjaussauvasta. Veto ei nyt auttanut, ohjattavuus oli menetetty. Kone lähti syöksyyn ja alkoi samalla pyöriä pituusakselinsa ympäri.
Kyse ei kuitenkaan ilmeisesti ollut syöksykierteestä, jossa kone on sakkaustilassa ja pyörii samalla. Syöksykierteessä nopeus ei kasva (koska kone on sakkaustilassa).
Comp Air oli ilmeisesti jonkinlaisessa kierukassa, koska nopeus kasvoi selvästi erittäin suureksi, yli sallittujen raja-arvojen. Sitä rakenteet eivät kestäneet.
OTKESin tiedotteen mukaan siipi on sivullisilta saatujen videokuvien mukaan todennäköisesti katkennut ilmassa. Murtuneet siiven osat pysyivät kuitenkin paikallaan samoin kuin myös peräsimet.
Toisin kuin silminnäkijät heti onnettomuuden jälkeen kertoivat, koneesta ei irronnut ennen maahansyöksyä mitään isoja osia, ja niiden etsinnät maastosta lopetettiinkin jo maanantaina.
Ohjaaja huomasi nopeasti tilanteen toivottomuuden ja käski kaikkia hyppäämään. Kone putosi kuitenkin niin nopeasti, että aikaa hyppäämiseen jäi liian vähän semminkin kun isoa hyppyovea ei saatu auki ja ainoa pakotie oli lentäjän pieni ovi. Vain pilotti ja kaksi hyppääjää selvisivät ulos. Viimeinen laskuvarjo avautui aivan puiden latvoissa.
Onnettomuustutkinnan painopiste on nyt ilmeisesti tekniikassa. OTKESin tiedote ei mainitse mahdollisuutta, jonka mukaan yllättävä, raju lentotila olisi saattanut johtua lentäjän virheestä.
”Ohjattavuus katosi”, toteavat tutkijat. Katoaminen on johtunut teknisestä syystä. ”Meillä ei ole käsitystä, miksi”, Aaltonen sanoi radiohaastattelussa tiistaiaamuna.
Koneen perärungossa vaakasuorassa oleva korkeusperäsin on saattanut mennä jumiin tai yhteys ohjaussauvan ja peräsimen välillä on katkennut niin, etteivät ohjaajan vetoyritykset enää ole välittyneet peräsimelle.
Tutkijat hakevat nyt syitä koneen romuista. Se on pirullisen vaikea urakka.
Comp Air 8 oli poikkeuksellisen järeä peli harrasterakenteiseksi eli Experimental-koneeksi. Sen käyttö kymmenen laskuvarjohyppääjän lavettina oli kuitenkin täysin määräysten mukaista toimintaa, johon oli varauduttu jo siinä vaiheessa, kun koneelle haettiin Trafilta rakennuslupaa.
Experimental-koneilla ei saa harjoittaa kaupallista lentotoimintaa eikä ns. lentotyötä kuten vaikkapa porojen laskentaa. Ne edellyttävät ohjaajalta ansiolentäjän lupakirjaa, jota kerhon omia jäseniä pudottavalta hyppykoneen pilotilta ei vaadita.
Myös kyytiin otettavien hyppääjien määrä eli kymmenen oli koneelle annettujen lupien mukainen, vaikka Trafin ilma-alusrekisterissä Comp Airin sallituksi matkustajamääräksi mainitaankin vain yksi. Trafista kerrotaan, että rekisterissä on tällä kohdalla painovirhe.