Hornetille seuraaja: Suomen suurin asehankinta – nyt kilpailun asetelmat ovat muuttuneet
Uutisanalyysi: Kanadan ”ei” amerikkalaiselle F-35:lle vahvistaa muiden tarjoajien asemaa.
Suomen kaikkien aikojen suurin asehankinta on pantu virallisesti liikkeelle.
Puolustusministeri Jussi Niinistö (ps) valtuutti päätöksellään 20. lokakuuta puolustusvoimat aloittamaan Hornet-monitoimihävittäjien ”suorituskyvyn korvaamishankkeen, jonka tavoitteena on korvata 2025 alkaen poistuva Hornet-kalusto” (lainaus puolustusministeriön tiedotteesta).
Näin käynnistyi noin 15 vuotta kestävä ja ehkä jopa noin kymmenen miljardia euroa maksava suurprojekti. Sen seuraava vaihe on tietopyyntöjen lähettäminen kone-ehdokkaiden valmistajille ensi helmikuussa.
Tarjouspyynnöt lähetetään kaksi vuotta myöhemmin ja hankintasopimus tehdään siitä kolmen vuoden kuluttua. Tässä vaiheessa lyhenteellä HX kulkevan konetyypin alustava operatiivinen suorituskyky on määrä saavuttaa vuoden 2025 alussa ja täysi operatiivinen valmius kesällä 2029.
Aikataulun laati esiselvitystyöryhmä, joka julkisti perinpohjaisen raporttinsa kesäkuussa 2015. Työryhmää veti ilmavoimien ex-komentaja Lauri Puranen, joka nyt on puolustusministeriön leivissä HX-hankkeen koordinaattorina ainakin vuoden 2018 loppuun saakka.
Esiselvitys luetteli viisi konetyyppiä, joiden tietoja siis helmikuussa pyydetään. Ne ovat yhdysvaltalaiset Lockheed-Martin F-35 eli JSF (Joint Strike Fighter) ja Boeing Super Hornet, usean Euroopan maan yhteistyönä rakennettava Eurofighter Typhoon II, ranskalainen Dassault Rafale ja ruotsalainen Saab Gripen E.
”Kaikki lähtevät samalta viivalta. Suosikkia ei ole”, vakuutti Puranen.
Samaa hän vakuuttaa nyt ja varmasti koordinaattorikautensa hamaan loppuun saakka.
Silti monet epäilevät ilmavoimien haikailevan F-35:n perään.
Se on viidestä tarjokkaasta nykyaikaisin ja Yhdysvaltain asevoimien yli 2400 koneen tilaukset pitävät sen tuotannon käynnissä pitkään Suomen valinnan jälkeenkin.
Ilmavoimat ei halua jäädä uuden koneensa viimeiseksi käyttäjäksi. F-35:n kohdalla tällaista pelkoa ei ole.
Nykyaikaisuus tarkoittaa ennen muuta häive- eli stealth-ominaisuuksia, joita muissa tarjokkaissa ei ole. Häivehävittäjä näkyy huonosti tai ei lainkaan perinteisissä ilmavalvontatutkissa.
Häiveominaisuuksista ei monien asiantuntijoiden mielestä kuitenkaan enää ole ratkaisevaa hyötyä. Ainakin Venäjällä on kehitetty tutkia, jotka pystyvät näkemään tällaiset koneet ja myös käyttämään tätä tietoa ohjusten suuntaamisessa.
Yksi HX-projektin avainkysymyksistä onkin se, kuinka paljon – jos mitään – häiveominaisuuksista kannattaa maksaa.
Kysymykseen saadaan jonkinlainen vastaus vielä tämän vuoden kuluessa puolustusministeriön kokoamalta työryhmältä, jossa on mukana asiantuntijoita ilmavoimien lisäksi Aalto-yliopistosta ja puolustusvoimien tutkimuskeskuksesta.
Vastausta tosin ennakoi kesällä julkistettu esiselvitys, joka totesi, että ”vaikka järjestelmien kyky havaita häivehävittäjät paranee, altistuminen sekä maasta että ilmasta laukaistavien tutkaohjusten tulenkäytölle ei merkittävästi kasva.”
Mitäs tutkimista asiassa sitten enää mahtaa olla?
F-35:n asema vaikuttikin hyvin vahvalta vielä siinä vaiheessa, kun esiselvitystä viime keväänä tehtiin.
Sen jälkeiset tapahtumat ovat kuitenkin nostaneet jollei nyt kapuloita niin ainakin risuja F-35:n rattaisiin.
Pahin vastoinkäyminen koettiin Kanadassa. Se oli yksi alkuperäisistä F-35:n vientimaista. Kanada osallistui 195 miljoonalla Yhdysvaltain dollarilla koneen kehittelyyn ja ehti jo tehdä jo tilauksenkin. Se kuitenkin peruttiin, koska hankintaa ei kilpailutettu lainkaan.
Kanadan parlamenttivaalit voitti nuoren Justin Trudeaun johtama liberaalipuolue. Se antoi ennen vaalia äänestäjille ainakin yhden selkeän lupauksen: Kanada ei koskaan osta F-35-koneita. Niitä pidetään suorituskykyynsä verrattuna aivan liian kalliina.
Tämä päätös ei tietenkään vaikuta Suomen konevalintaan suoraan, epäsuorasti sen sijaan kylläkin. Kanadan on pakko korvata vanhentuva Hornet-kalustonsa jollakin. Ehdolla ovat samat tyypit kuin Suomessakin.
Ainakin kahden niistä (Super Hornet, Eurofighter) tuotanto on vaarassa päättyä ennen Suomen koneiden rakentamista. Sama vaara on koskenut myös Rafalea. Jos Kanada päätyy johonkin niistä, valitun koneen tuotanto jatkuu paljon aiemmin arvioitua pitempään ja samalla koneen asema Suomenkin kilpailussa vahvistuu selvästi.
Suomen kilpailussa mukana olevat valmistajat ovat tehneet useita pienempiä vientikauppoja, jotka lykkäävät koneiden tuotannon lopettamista tuonnemmaksi.
Rafale on käynyt kaupaksi Egyptiin, Qatariin ja viimeksi Intiaan, Eurofighter Kuwaitiin ja Gripen E Brasiliaan. Ruotsalaiskoneen tilaukset kotimaahan tosin pitävät tuotannon käynnissä Suomen konekauppojen ylikin.
Suomen kannalta F-35:n ja Gripenin ongelma on yksimoottorisuus. Muut ehdokkaat ovat kaksimoottorisia. Horneteja valittaessa ilmavoimat korosti voimakkaasti kaksimoottorisuuden etuja. Mihin tilanne olisi siitä muuttunut?
Myös operatiiviset seikat voivat hankaloittaa F-35:n myyntimiesten ponnisteluja Suomessa. Lockheed-Martin haluaa keskittää kaikkien Euroopassa lentävien koneiden raskaat huollot Italiaan, jossa on myös eurooppalaisten koneiden ainoa kokoonpanolinja.
Suomen ilmavoimat haluaa itsenäistä toimintakykyä, johon on vaikea päästä, ellei koneita koota Hornetien tapaan Suomessa. Siihen F-35:n valmistaja ei hevin suostu.
Viime aikojen kehitys kansainvälisillä hävittäjämarkkinoilla on satanut suoraan Suomen hankinnan laariin.
Vielä viime keväänä näytti siltä, että kisa supistuisi F-35:n ja Gripenin väliseksi. Nyt luvassa voi hyvinkin olla oikea viiden uskottavan ehdokkaan kilpailu. Missä tahansa kilpailutilanteessa tarjoajien määrän kasvaminen on ostajan etu.