Hopeavettä, rokotusvastaisuutta, enkeleitä... ”Miten saisimme takaisin luottamuksen julkiseen järjestelmään?”

Viesti tuntuu olevan se, ettei passaa hirveästi kuormittaa horjuvaa sote-sektoriamme, sanoo sosiologian professori.

Jonas Sivelä
Teksti
Essi Salonen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Terveystuotteena markkinoitu hopeavesi nostatti marraskuussa 2017 pintaan kysymyksen vaihtoehtolääkinnän ja -hoitojen turvallisuudesta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL varoitti kansalaisia nauttimasta tislattua vettä ja hopeaa sisältävää niin sanottua hopeavettä, koska se on terveydelle vaarallista.

Hopeavettä on markkinoitu Suomessa etenkin ruotsinkielisellä Pohjanmaalla.

Pohjanmaan rannikkoseutu on profiloitunut viime vuosina alueena, jossa erilaisten vaihtoehtohoitojen kannatus on vankkaa ja rokotevastaisuus suurta.

Esimerkiksi Pietarsaareessa rokotuskattavuus on laskenut jo niin alas, ettei se kykene enää ylläpitämään niin sanottua laumasuojaa. 

Vaihtoehtoiset hoidot homeopatiasta, akupunktiosta tai vyöhyketerapioista energiahoitoihin ja enkeliterapioihin eivät ole monellekaan suomalaiselle vieraita.

Yli kolmasosa suomalaisista oli vuonna 2014 käyttänyt ainakin yhtä täydentävää tai vaihtoehtoista hoitomuotoa. Suunnilleen yhtä suosittuja hoidot ovat Virossa, Tanskassa ja Itävallassa.

Mutta miten vaihtoehtolääkintää ja -terapiaa suosivat ihmiset perustelevat toimintaansa?

Suvi Salmenniemi tietää.

Perinteinen lääketiede kulkee lääketeollisuuden talutusnuorassa, terveysviranomaisten suositukset pitää kyseenalaistaa. Ravintosuositusten takana lymyävät elintarviketeollisuuden intressit. Ei saa luottaa sokeasti mihinkään. Pitää ajatella omilla aivoillaan.

Salmenniemi on sosiologian professori. Hän tekee Turun yliopistossa tutkimusta vaihtoehtohoidoista ja törmää tuon tuosta yllä listattuihin lauseisiin.

 

Ahkerimmin vaihtoehtohoitoja käytetään Saksassa ja Sveitsissä, joissa ne osittain kuuluvat myös viralliseen terveydenhuoltojärjestelmään.

Siellä noin 40 prosenttia kansalaista oli käyttänyt hoitoja.

Sen sijaan Unkarissa vain joka kymmenellä ihmisellä oli niistä kokemusta.

Tulokset perustuvat European Social Surveyn kyselytutkimuksen aineistoon.

Naiset käyttävät vaihtoehtoisia hoitoja useammin kuin miehet. Useimmiten niihin hakeutuvat keskiluokkaiset, koulutetut kansalaiset.

Suvi Salmenniemi johtaa Suomen Akatemian hanketta Terapeuttisen jäljillä: etnografinen tutkimus hyvinvoinnista, politiikasta ja eriarvoisuudesta (2015–2019).

Hän johti myös hiljattain valmistuneen Koneen säätiön rahoittaman tutkimushankkeen Mielen arvoitus: vertaileva tutkimus terapeuttisesta tiedosta ja minuudesta. 

Vaihtoehtolääkinnän suosio on Suomessa kasvussa. Jos julkiset terveydenhuoltopalvelut huononevat, ihmiset lähtevät entistäkin enemmän etsimään apua muulta, Salmenniemi arvelee.

”Nythän kansalaisia myös kutsutaan ottamaan itse vastuuta terveydestään. Viesti tuntuu välillä olevan myös se, ettei passaa hirveästi kuormittaa horjuvaa sote-sektoriamme.”

Vaihtoehtohoitojen ja self help -kirjallisuuden suosio nousee, kun kapitalismi kriisiytyy. Niin kävi 1990-luvun lamankin aikana. Jari Sarasvuon teos Sisäinen sankari (WSOY, 1996) kotoutti Suomeen amerikkalaisen self helpin ajatuksia.

Ystäviin luotetaan enemmän kuin viranomaisiin.

Terapioiden ja uskomushoitojen markkinoita on vauhdittanut hyvinvointiyhteiskunnan murtuminen.

Samaan aikaan kun hyvinvointivaltion tukiverkkoja on purettu, on syntynyt kaupallisia palveluja, joissa ihmisille tarjotaan mahdollisuutta parantaa omaa vointiaan.

Moni myös kokee, ettei terveydenhuoltojärjestelmämme pysty vastaamaan tarpeisiin, joita heillä on.

”Ihmiset, jotka ovat esimerkiksi kokeneet masennuksen tai kärsivät kroonisista kivuista, ovat hakeutuneet työterveyshuoltoon, mutta eivät ole saaneet sieltä riittävästi apua. Siksi he ovat kääntyneet vaihtoehtohoitojen puoleen.”

Ihmisten kriittisyyden taustalla vaikuttaa poliittisen järjestelmämme kriisi ja populismin nousu, sanoo Salmenniemi.

”Ihmiset miettivät, voivatko enää luottaa siihen, että poliittinen järjestelmämme toimii kansalaisten terveyden hyväksi. Olen törmännyt tutkimuksessani siihen, että ihmiset kokevat, että lääketeollisuus tai elintarviketeollisuus pystyvät vaikuttamaan poliitikkoihin.”

“Ja poliitikot tekevät sitten päätöksiä, jotka suosivat niiden intressejä.”

Kun internetin myötä tietoa on rajattomasti tarjolla, ihmiset hakevat sitä itsenäisesti. Lääkkeillä hoitamiseen kriittisesti suhtautuvat ovat erityisen aktiivisia tiedonhaussaan ja lukevat paljon myös lääketieteellistä kirjallisuutta.

Ongelma piilee siinä, että ihmiset poimivat isosta tietomassasta herkästi sen, mikä vahvistaa omia uskomuksia.

”Jos lukee jostain aiheesta kaksi lääketieteellistä tutkimusta, mutta ei tunne niitä kahtasataa muuta, jotka laittaisivat kaksi tutkimusta kontekstiin, ei saa kattavaa tietoa.”

Monet ihmiset luottavat myös omaan tai lähipiirin kokemukselliseen tietoon enemmän kuin lääketieteellistä tietoon.

”He ajattelevat, että taustalla jotain merkityksellistä, koska minä ja lähipiirini olemme saaneet tästä apua. ”

 

Riski piilee siinä, että vaihtoehtohoitojen kenttä on Suomessa täysin säätelemätön. Kuka tahansa voi alkaa antaa hoitoja.

”Hoitajan koulutus voi olla hyvin ohut. Kaikilla ei myöskään välttämättä ole kykyä ajatella, millaista vallankäyttöä hoitosuhteeseen voi liittyä. Myöskään potilaan on itse vaikea arvioida palveluja.”

Suomessa on käyty keskustelua niin sanotusta puoskarilaista, jotta kirjavaa kenttää voitaisiin säädellä. Lain valmistelusta kuitenkin luovuttiin vuonna 2010.

Ruotsissa on puoskarilaiksi (kvacksalverilagen) sanottu laki. Meillä Valvira valvoo vain terveydenhuollon ammattihenkilöstöä.

Salmenniemi katsoo, että säätelymekanismi olisi paikallaan vaihtoehtohoitojen puolella: esimerkiksi vaatimus minimikoulutukselle tai rekisteri tunnustetuista ammatinharjoittajista.

”Se paitsi selkiyttäisi toimintakenttää, toisi jonkinlaisen potilasturvallisuuden. Kyllä se palvelisi myös palvelunantajien intressejä, että olisi jonkinlaiset pelisäännöt.”

Salmenniemen tutkimuksessa osa hoitajista toivoi itse alalle säätelyä.

Minkä tyyppisten vaihtoehtojen käytöstä voi syntyä käyttäjälleen suurimmat haitat?

”Voisi ajatella, että on vähemmän haitallista, että sinuun kosketetaan hoidossa, kuin että sinä otat suun kautta jotain ainetta kuten hopeavettä, josta THL:nkin varoitti.”

Luottamus tieteeseen ei kuitenkaan horju.

Tutkittuun tietoon luottaminen ja vaihtoehtohoitojen käyttö eivät ole toisiaan poissulkevia asioita, Salmenniemi korostaa.

Tiedebarometri 2016 osoittaa, että suomalaiset luottavat yhä todella paljon tieteeseen.

”Moni pitää lääketiedettä ja vaihtoehtohoitoja toisiaan täydentävinä. Ihmiset kertovat, että vaihtoehtohoitajien luona on tilaa puheelle ja tunteille. Esimerkiksi kroonisten kipujen sietämiseen henkinen tuki on koettu tärkeäksi.”

Myös vaihtoehtohoitajat toivovat vuoropuhelua yli raja-aitojen.

”Suomessa tilanne on polarisoitunut verrattuna esimerkiksi Saksaan tai Itävaltaan, joissa vaikkapa homeopatia on ihan eri tavalla hyväksytty hoitomuoto.”

Meillä puhutaan herkästi ”uskomushoidoista ja huuhaasta” ja lääkärit saattavat pelätä auktoriteettinsa menetystä, jos ryhtyvät yhteistyöhön.

”Lääkäreitä velvoittaa tietysti se, että heidän pitää antaa näyttöön perustuvaa hoitoa.”

Osa vaihtoehtohoitoja käyttävistä jättäytyy osittain tai lähes kokonaan julkisen terveydenhuollon ulkopuolelle.

Lääkärissä saatetaan käydä vaikkapa vain hammasvaivoissa. Tai korvasärystä kärsivää lasta saatetaan käyttää lääkärissä, mutta vaivaa hoidetaan homeopaattisesti.

Osa vaihtoehtoihmisistä kokee, etteivät he uskalla hakea hoitoa julkisesta terveydenhuollosta, koska heillä on mielipiteitä, kuten rokotusvastaisuutta, joihin suhtaudutaan siellä kriittisesti.

”Nyt pitäisikin miettiä, miten ihmiset saisivat takaisin luottamuksen julkista järjestelmäämme kohtaan.”

 

THL:ssä rokotusluottamuksen parissa työskentelevä erikoistukija Jonas Sivelä sanoo, että luottamus on kansanterveystyössä a ja o.

”Luottamus tietysti ansaitaan. Uskon, että se ansaitaan avoimen viestinnän kautta. Suurin osa ihmisistä kuitenkin luottaa viralliseen terveydenhuoltoon.”

Sivelä on kuitenkin skeptinen vuoropuhelun ja siltojen rakentamisen suhteen silloin, kun puhutaan erittäin rokotevastaisista ihmisistä.

”Heihin on kyllä hyvin vaikea vaikuttaa.”

Suvi Salmenniemen mukaan vaihtoehtohoitoja käytetään tasaisesti ympäri Suomea. Pohjanmaan ruotsinkielinen rannikko on kuitenkin erottautunut vaihtoehtohoitomyönteisyydessään.

”Sinne on syntynyt paikallisia vaikuttajahahmoja, joita kuunnellaan. Siellä seurataan myös pohjoismaista keskustelua, ja vaikutteita sinne tulee Ruotsista.”