Kysyvä ei tieltä eksy

Toimittaja Olli Seuri grillaa poliitikkoja lempeästi.

Hän 31.10.2019 19:01
Teksti Leena Sharma kuvat Marjo Tynkkynen
Olli Seuri on Suomen Kuvalehden journalistipalkittu 2019.
Olli Seuri on Suomen Kuvalehden journalistipalkittu 2019. © Marjo Tynkkynen

Kehitysministeri Heidi Hautala oli töpännyt pahasti. Hän oli teettänyt kahteen otteeseen kuititonta työtä: oviremontin ja siivouksen. Asiasta kertoi ensimmäisenä Iltalehti 14. maaliskuuta 2013.

Hautala katui. ”Koen suurta häpeää ja pyydän anteeksi kaikilta.”

Ylen radion Ykkösaamun juontaja Olli Seuri heitti valmiin käsikirjoituksen roskakoriin. Hautala oli tulossa ohjelmaan seuraavana aamuna. Seuri oli aikonut kysyä kehitysyhteistyöstä, Finnairin henkilöstövähennyksistä ja muista ministerin toimivaltaan kuuluvista asioista. Nyt listalle nousivatkin moraali, lainkuuliaisuus ja tietenkin johtopäätösten vetäminen.

Aamulla Seuria ahdisti. Luvassa oli sosiaalista epämukavuutta. Sitä hän inhosi. Ahdistus kasvoi, kun ministeri saapui studioon ja kaikesta näki, miten huonosti hän voi.

Seuri sivuutti Hautalan tunteet parhaan kykynsä mukaan ja keskittyi työhönsä.

Tässä on toimittu lain kirjaimen vastaisesti. Olette molempien iltapäivälehtien kannessa. Yön nukuttuanne, miltä jupakka näyttää?

Olette myös harmaan talouden ministerityöryhmän jäsen. Koetteko että voitte jatkaa tuossa roolissa?

Olette aiemmin painottanut henkilökohtaista moraalia. Ymmärränkö oikein, että tässä tapauksessa ette aio ainakaan itse olla se, joka tekee niin sanotusti johtopäätöksiä?

 

Olli Seurilta puuttuu tappajan vaisto! Näin moitti Ylen kuuluisa vaalitentaattori Leif Salmén nuorta kollegaansa Teos-kustantamon juhlissa viime keväänä.

Eduskuntavaalit oli käyty huhtikuussa. Salmén oli katsonut vaalitentit, joissa Seuri ja Kirsi Heikel haastattelivat yhdeksän eduskuntapuolueen puheenjohtajat.

Vaalitentin ovat silkkaa sosiaalista epämukavuutta. On jankutettava ja keskeytettävä, estettävä haastateltavaa pelaamasta aikaa. Patistettava todellisia lukuja vappusatasten takaa.

Seuri ja Heikel näyttivät toimivan kuin hyvä ja paha poliisi. Se ei ollut sattumaa. Roolituksesta vastannut henkilö oli keksinyt, että nämä kaksi pelaisivat hyvin yhteen. Heikelin lähestymistapa oli ankarampi, Seurin joviaalimpi.

Kokonaisuus ei saanut olla liian aggressiivinen. Ylen historiaan on mahtunut myös tenttejä, jotka muistuttivat inkvisition istuntoja. Leif Salmén ei antanut armoa.

Liialliseen kiltteyteenkään ei pidä sortua.

 

Seuri opettaa Tampereen yliopistossa journalistiikan työelämäprofessorina lukuvuoden 2019–2020.

Lokakuisena maanantaiaamuna luennon aihe on ”Yleisön kuvitteleminen journalismissa”. Parikymmentä opiskelijaa yrittää herätellä itseään uuteen viikkoon yliopiston Pinni B -rakennuksessa.

Seuri kysyy, kuinka moni on kokenut, että tuntee työssään yleisön hyvin. Muutama käsi nousee.

Yksi opiskelijoista kertoo tehneensä ohjelmaa, josta kerättiin yleisödataa.

”Me tavoiteltiin nuoria, mutta eläkeläisethän sitä katsoi.”

Eläkeläiset kuten Pihtiputaan mummo?

Kun Seuri opiskeli kymmenen vuotta sitten Tampereella, häntä neuvottiin tekemään juttunsa niin, että Pihtiputaan mummokin ne ymmärtäisi. Pihtiputaan mummo tarkoitti keskivertolukijaa, -katsojaa tai -kuuntelijaa. Hänen kauttaan määriteltiin jutun vaikeustaso: se ei saanut ylittää maaseudulla asuvan, vähemmän koulutetun ja iäkkään henkilön ymmärrystä.

Pihtiputaan mummon päivitetty versio on ”humppakansa”. Kun Seuri siirtyi alkuvuodesta 2019 television ajankohtaistoimitukseen, hän törmäsi usein kysymykseen: mitä humppakansa haluaa? Radion kasvatille se tuntui vieraalta.

Nykyään mediatalot keräävät yhä enemmän dataa: tietoa erityisesti siitä, millaiset jutut yleisöä kiinnostavat. Data voi tuottaa yhtä väheksyvän käsityksen yleisöstä kuin Pihtiputaan mummo.

Fitnessmalli Janni Hussi on onnekas: hänen vatsansa ei temppuile juuri koskaan.

Helsingin Sanomien lukijat saivat tammikuussa perusteellisen katsauksen fitnessmalli Janni Hussin vatsan toimintaan. Lokakuun Journalisti-lehdessä Hesarin päätoimittaja Anu Ubaud vahvisti: ”Analytiikan mukaan suolen toiminta kiinnostaa lukijoita kovasti.

Mitä siitä seuraa? Jos mitataan, että ihmiset ovat kiinnostuneita suolistosta, me alamme tehdä juttuja suolistosta, Seuri selittää opiskelijoille.

Ennen toimittajille osoitettiin kaapin paikka sanomalla, että heidän palkkansa maksetaan mainosmyynnillä. Mainostulot ovat hiipuneet, mutta Seuri odottaa jo päivää, jolloin kuulee: suolistojournalismilla teidänkin palkkanne maksetaan.

Olli Seuri pelkää päivää, jolloin kuulee: suolistojournalismilla sinunkin palkkasi maksetaan!

Yleisöön on säilytettävä etäisyys, mutta yleisö on myös päästettävä lähemmäs kuin ennen.

Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että journalistiset työtavat tehdään mahdollisimman läpinäkyviksi.

Viime vuosikymmeninä toimittajat ovat oppineet julkaisemaan juttujen yhteydessä omat nimensä, sitten paljastamaan kasvonsa, nyt pitäisi vielä avata journalistinen prosessi.

Näin todetaan vuonna 2018 julkaistussa tietokirjassa Totuuden jälkeen. Miten media selviää algoritmien ja paskapuheen aikana. Seuri kirjoitti sen Antto Vihman, Jarno Hartikaisen ja Hannu-Pekka Ikäheimon kanssa.

Journalistisia prosesseja voi avata vaikkapa haastattelemalla toimittajia haastattelemisesta. Seuri teki Yleisradiolle viime kesänä kahdeksanosaisen podcast-sarjan Avoin kysymys. Hän tenttasi muun muassa Ruben Stilleriä, Maria Veitolaa ja Suomen Kuvalehden Vappu Kaarenojaa heidän haastattelumenetelmistään.

Vieras oli pääosassa, Seuri pysytteli taustalla.

Tässä jutussa Seuri on pääosassa. On yritettävä avata hänen journalistisia prosessejaan.

 

Intercity 174 Tampereelta Helsinkiin lähtee laiturilta kolme. Seuri istuutuu kahden hengen työskentelyhyttiin. Hän pendelöi Helsingin ja Tampereen väliä noin kolmena päivänä viikossa.

Kaiken perusta on käsikirjoitus, hän sanoo.

Seuri uskoo, että minkä tahansa yli kymmenenminuuttisen haastattelun voi rakentaa kolmen teeman ympärille. Teeman käsittely alkaa pääkysymyksellä, jonka pitäisi olla avoin. Avoin kysymys antaa haastateltavalle tilaisuuden kuvailla asiantilaa tai tapahtunutta omin sanoin, eikä hän voi vastata siihen vain kyllä tai ei.

Ison-Britannian pääministeriltä Boris Johnsonilta kannattaisi esimerkiksi kysyä näin: ”Mitä kovasta brexitistä seuraa Britannialle?” Häneltä ei kannattaisi kysyä näin: ”Onko kova brexit parempi kuin lisäajan pyytäminen?”

Pääkysymystä seuraa ketju jatkokysymyksiä. Ketjun päässä voi odottaa ”kyllä tai ei” -kysymys, varsinkin jos haastateltava on poliitikko ja toimittaja yrittää puristaa häneltä jotain tulenarkaa.

”Kysymysketju on rihmasto, jonka avulla toimittaja lähtee sekä viemään keskustelua että heittäytyy siihen mukaan”, Seuri sanoo. ”Olen vastuussa yleisölle, mutta minun pitää olla myös herkkä haastateltavan puheelle.”

Toisinaan haastattelua kannattaa viedä eteenpäin sen kautta, mistä poliitikko haluaa puhua. Silloin pääsee myös lähemmäs sitä, mitä itse haluaa kysyä.

”Kun maailma on yhdessä luotu, hankala kysymys on haastateltavalle ymmärrettävämpi ja perustellumpi.”

Jos kysymystä ei ole motivoitu, poliitikon on paljon helpompi kiertää se tai jättää vastaamatta.

 

Harva toimittaja on pohtinut hyviä kysymyksiä ja onnistuneen haastattelun anatomiaa yhtä tarkkaan kuin Seuri. Hän löytää yhä parannettavaa myös omasta tekniikastaan.

Asiaa on yksinkertaisina valottaa viime kevään vaalitenttien avulla.

Puheenjohtajien esiintymispäivät arvottiin Aamu-tv:n suorassa lähetyksessä. Neljäntenä studioon saapui vihreiden Pekka Haavisto. Häneltä Seuri kysyi muun muassa näin:

Millainen viesti teillä on niille metsänomistajille, jotka ajattelevat, että vihreät aikoo nyt puuttua puukauppaan?

Kysymys on Seurin mielestä onnistunut, joskin siinä on myös ongelmansa.

”On objektiivisesti ajateltavissa, että vihreät ei ole voittoa tavoittelevien metsänomistajien puolue”, hän sanoo. ”Haavistolle tarjoutuu mahdollisuus puhutella ihmisiä, jotka ovat huolissaan vihreiden poliittisesta linjasta.”

Toisaalta kysymykseen sisältyy ennakko-oletus: vihreät aikoo puuttua puukauppaan. Oletus saattaa ”triggeröidä” haastateltavan, ajaa hänet puolustuskannalle. Sellaista tulisi välttää.

Seuraavana esiintymisvuorossa oli sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Antti Rinne. Häneltä Seuri kysyi:

Millaisia jännitteitä teidän ja työnantajapuolen välille on vuosien mittaan jäänyt?

Liikaa triggeröintiä.

”Kysymyksessä on hyvää se, että se rakentaa ajallisen kaaren ja katsoo eteenpäin. Mutta mieluiten tuon ajatuksen pilkkoisi kahteen osaan.”

Ensin olisi kysyttävä neutraalisti, millainen historia Rinteellä ja työnantajapuolella on ollut. Vasta sitten jatkokysymys: millaisia jännitteitä on vielä jäljellä?

Jussi Halla-aho oli toiseksi viimeinen haastateltava. Perussuomalaisten puheenjohtajan ja toimittajien kireät välit ovat kaikkien tiedossa, mutta Seuri sanoo, ettei jokainen haastattelu Halla-ahon kanssa ole vaikea.

”Vaalitentti oli, eikä siitä jäänyt kovin onnistunut fiilis.”

Puolivälissä haastattelua Heikel ja Seuri ryhtyivät tenttaamaan Halla-ahoa ilmastonmuutoksesta. Seuri nosti esiin Suomen historiallisen hiilivelan, pitkäaikaiset hiilidioksidipäästökertymät 1800-luvulta lähtien.

Miksi tätä ei pitäisi huomioida? Onko se ilmastopolitiikassa jotenkin erilaista kuin jos puhutaan länsimaiden suhteesta siirtomaihin?

Halla-ahon vastasi: ”No voidaan kysyä niinpäin, että uskotko sinä perisyntiin? Ovatko ihmiset yleisesti ottaen vastuussa esi-isiensä tekemistä?

Hyökkäys tuli yllätyksenä. Haastateltavat ovat Suomessa keskimäärin turhan kilttejä, eivät kyseenalaista kysymyksiä, Seuri sanoo.

”Tässä minut kai jauhotettiin. Jos jauhottaminen on sitä, että väistää kysymyksen nenäkkäällä vastakysymyksellä, johon toinen ei roolinsa vuoksi voi vastata, niin sitten se oli Jussilta onnistuminen.”

Haastateltavat ovat Suomessa liian kilttejä, Olli Seuri sanoo.

Haastateltavat ovat Suomessa liian kilttejä, Olli Seuri sanoo. © Marjo Tynkkynen

Seuri palkittiin lokakuun 31. päivänä Suomen Kuvalehden journalistipalkinnolla.

”Olli Seuri on rakentanut Suomen oloissa harvinaisen monipuolisen toimittajaprofiilin”, raati totesi.

”Seurin siirtyminen Ylen tv:n asiaohjelmien juontajaksi muutama vuosi sitten oli myös suuri menestys. Aina ei välineen vaihto käy yhtä helposti ja hyviä tuloksia tuottaen.”

Nyt Seuri on siirtynyt kysyjästä puhujaksi, luennoitsijaksi. Kun työelämäprofessuuri päättyy, hän jatkaa tutkimustyötä vielä puolentoista vuoden ajan. Näillä näkymin paluu Yleisradioon tapahtuu tammikuussa 2022.

”Jos nyt kysytään, en palaa televisioon”, hän sanoo.

Mutta televisioon kaikki toimittavat haluavat, eikö niin?

Eivät halua, Seuri vastaa suljettuun kysymykseen. On parempi, että ihmiset tunnistavat nimen kuin kasvot. Toimittajan egokin pysyy paremmin kurissa radiossa.

 

Muokattu 1.11.2019 kello 12.00 kohtaa, jossa kerrotaan Seurin luennosta Tampereen yliopistossa.

KUKA

Olli Oskari Seuri

Ikä: 36

Kotipaikka: Helsinki

Syntymäpaikka: Kuopio

Työ: toimittaja, journalistiikan työelämäprofessori

Perhe: puoliso, 2-vuotias poika, Manu-kissa

Harrastukset: lukeminen, liikunta, matkustaminen

Sisältö