Futisromantikko
Jalkapallotutkija Sami Kolamon mielestä valveutuneita urheilijoita on liian vähän.
Diego Maradona! Roberto Baggio! Steven Gerrard!
Koronaviruksen takia talven yli pelattavat jalkapallosarjat jäivät kesken. Televisiossa esitetään vanhojen matsien uusintoja.
Hollannissa mestaruutta ei jaettu lainkaan. Ranskassa sarjaa ylivoimaisesti johtanut Paris Saint-Germain julistettiin mestariksi.
Sen sijaan Englannin Valioliiga, Espanjan La Liga, Italian Serie A ja Saksan Bundesliiga yritetään yhä viedä loppuun, jotta rahakkaat televisiosopimukset eivät purkaantuisi.
Monet pelaajat eivät haluaisi ottaa riskiä. Esimerkiksi Manchester Cityn maalitykki Sergio Agüero on sanonut pelaajien pelkäävän lastensa ja perheidensä puolesta.
”Mun mielestä tässä tilanteessa pitäisi kuunnella ensisijaisesti terveysasiantuntijoita. Ainoa eettisesti kestävä ratkaisu on laittaa terveys rahan edelle. Eli odottaa”, tamperelainen jalkapallotutkija Sami Kolamo sanoo.
Bundesliiga potkaistiin silti jo käyntiin viime viikonloppuna. Ottelut pelattiin tyhjille katsomoille. Tilanne on hauras. Viikkoa ennen aloittamista koko Dynamo Dresdenin joukkue pantiin karanteeniin.
Suomessa joukkueet ovat aloittaneet pienryhmäharjoittelun. Veikkausliigan on määrä käynnistyä heinäkuun alussa.
Sami Kolamo istuu puistonpenkillä entisen seuransa Oulun Tervarien verkkareissa. Terveys menee Kolamolla itselläänkin pelaamisen edelle. Hän on joutunut rajoittamaan jalkapalloilua yhteen kertaan viikossa.
”Paikat eivät enää kestä. Ikämiesmatsit tsemppaan reisitukien ja lämpögeelin avulla.”
Jalkapalloa seuraaville Kolamo on tuttu muun muassa Ylen kolumnistina ja suorapuheisena asiantuntijana.
Keväällä 2014 julkaistiin Kolamon väitöskirja Fifan valtapeli: Etelä-Afrikan jalkapallon MM-kisat 2010 keskitettynä mediaspektaakkelina. Siinä hän kuvaili sveitsiläisen Sepp Blatterin tuolloin johtamaa kansainvälisen jalkapallon kattojärjestöä Fifaa mädäksi organisaatioksi. Seuraavana vuonna Fifan kupla puhkesi ja Kolamo nimettiin Suomen viralliseksi ”futistohtoriksi”.
Fifa-skandaali oli yksi kesän 2015 suurimmista uutisista. Jalkapallomaailman huipulla suhmuroi pitkään huolella rakennettu hyvä veli -verkosto. Aina kun tuli äänestyspäivä, ruskeat kirjekuoret voittivat. Sitten Fifa teki virheen ja antoi vuoden 2022 MM-kisat Qatarille. Yleisen käsityksen mukaan ne olisivat kuuluneet Yhdysvalloille.
Äänestystappion jälkeen FBI ryhtyi tutkimaan korruptioväitteitä ja Yhdysvaltojen oikeusviranomaiset nostivat syytteitä Fifan johtohenkilöitä vastaan. Sepp Blatter katsoi paremmaksi erota.
”Jos USA olisi saanut vuoden 2022 kisat, saattaisi Blatter olla vielä vallassa”, Kolamo naurahtaa.
Sepp Blatterin seuraajaksi valittiin italialais-sveitsiläinen juristi Gianni Infantino. Myös häntä on epäilty asemaan liittyvistä väärinkäytöksistä.
Ensin Sami Kolamo tutki pesäpalloa. Hän oli muuttanut kotikaupungistaan Kotkasta Ouluun opiskelemaan, mutta lopullisen alan löytäminen oli vaikeaa.
1990-luvun puolivälissä Kolamo siirtyi kulttuurimaantieteen laitokselle ja luki sattumalta John Balen Sports Geography -kirjan. Hän tajusi, että urheilu ja maantiede liittyvät yhteen. Opinnäytetyössään Kolamo tutki, miten pesäpallojoukkueestaan tunnettu Sotkamon kunta rakensi paikkatunnetta (sense of place) urheilun kautta.
Tutkimuskohteeksi vakiintui kuitenkin jalkapallo, oma intohimo pikkupojasta lähtien.
Kolamo tutkii jalkapalloa kulttuurisesta näkökulmasta. Se on harvinaista. Valtaosa suomalaisesta urheilututkimuksesta on joko taloudellista tai urheilijoiden psykofyysistä tutkimusta.
”Nyky-yhteiskunta tykkää siitä, että asiat ovat mitattavissa”, Kolamo sanoo.
”Televisioon ei enää kutsuta Antti Eskolan kaltaisia sosiologeja, vaan Nordean ekonomisteja, jotka tuovat käppyrät ja numerot mukanaan. Ehkä niin on helpompi esittää asiat suurelle yleisölle, mutta on eri asia, onko siinä mitään järkeä.”
Välillä Kolamon tutkimuksen jatkumisen on mahdollistanut toinen työ lukion opettajana.
”Teen mielelläni maantieteen opettajan hommia, jos alkaa ottaa päähän yliopistolla. Mun on ainakin vähän mahdollista valita, mitä teen tutkimusrintamalla.”
”Jos oman suosikkiseuran rinnassa lukee Qatar Airlines, on ehkä vaikeampi nähdä ihmisoikeusrikkomuksia.”
Edelliset jalkapallon MM-kisat pelattiin Venäjällä. Seuraavat järjestetään Qatarissa. Valtiot ovat hyvin erilaisia, mutta niillä on merkittävä yhteinen piirre: ne eivät ole demokratioita.
Hakuvaiheessa maat toimittavat Fifalle omat bid bookinsa, hakukirjansa. Eniten luvannut voittaa. MM-kisat saadakseen pitää luvata kaikki, mitä Fifa haluaa, ja paljon päälle.
”Qatar lupasi rakentaa ei viiden, vaan kuuden tähden stadioneita”, sanoo Kolamo.
”Kaikkiaan kisoja varten rakennettavaan infraan on arvioitu kuluvan noin 200 miljardia euroa. Koskaan urheilun historiassa ei ole käytetty vastaavia summia, eikä tulla käyttämään.”
Hakukirjoissa voidaan luvata asioita kuten verovapaus, tiettyjen lakien jäädytys tai ”fanimainen ilmapiiri”, se että kaikki kansalaisaktivismi ja kritiikki kielletään kisojen ajaksi – turvallisuuden nimissä.
”Näin erilaisia asiakirjoja väitöskirjaa tehdessäni. Niissä eettiset ja ympäristöasiat olivat aivan toissijaisia. On selvää, että Venäjä ja Qatar saivat MM-kisat lupaamalla asioita, joita ns. demokraattiset valtiot eivät koskaan pysty lupaamaan.”
Jalkapallon MM-kisat eivät ole ensimmäiset Qatarille myönnetyt suurkisat. Viime syksynä Dohassa kilpailtiin yleisurheilun maailmanmestaruuksista. Qatar on myös hakenut kesäolympialaisia ja neuvotellut pitkään Formula 1 -osakilpailun saamisesta.
Huippujalkapallossa arabiraha näkyy erityisen hyvin. Paris Saint-Germainin omistaa Qatar Sports Investments -sijoitusyhtiö. Manchester City on šeikki Mansourin omistaman Abu Dhabi United Groupin hallussa.
Monet seurat ovat omistajilleen ennen kaikkea sijoituksia. Eivät rikkaille arabeille.
”Heille seurat ovat usein leikkikaluja. Niitä voidaan käyttää myös valtiobrändin mainostamiseen. Jos oman suosikkiseuran rinnassa lukee Qatar Airlines, on ehkä vaikeampi nähdä ihmisoikeusrikkomuksia”, sanoo Kolamo.
Juuri nyt Valioliigassa hierotaan jättimäistä kauppaa. Sen myötä 80 prosenttia Newcastle Unitedin osakkeista menisi Saudi-Arabian Public Investment Fund (PIF) -sijoitusrahastolle. PIF:n puheenjohtaja on Saudi-Arabian kruununprinssi Mohammad bin Salman – sama mies, jonka arvellaan päättäneen toimittaja Jamal Khashoggin paloittelumurhasta.
Viime vuonna jalkapalloilija Riku Riski kieltäytyi lähtemästä maajoukkueen harjoitusleirille Qatariin. Riski on myös sanonut, että hän ei aio katsella Qatarin kisoja.
Jari Litmanen – suomifutiksen ainoa aristokraatti – puolestaan ylisti Qatarin kisajärjestelyjä tutustuttuaan niihin paikan päällä. Ihmisoikeuksiin ja muihin yhteiskunnallisiin asioihin Litmanen ei suostunut ottamaan kantaa.
”Valveutuneita ja mielipiteensä kertovia urheilijoita on liian vähän. En halua kuulla urheilijan sanovan, että hänen hommansa on vain urheilla. Se ei ole millään lailla kestävä argumentti”, Kolamo sanoo.
”Pitää pystyä katsomaan myös sen ulkopuolelle.”
Urheilussa naiset, kuten Yhdysvaltain jalkapallomaajoukkueen kapteeni Megan Rapinoe, puhuvat arvoista miehiä hanakammin. Heillä on sen suhteen enemmän voitettavaa.
Edellisissä naisten jalkapallon MM-kisoissa joukkueet saivat jaettavakseen vajaan 27 miljoonan euron palkintopotin. Miesten kisoissa vastaava summa oli 354 miljoonaa euroa.
”Joidenkin mielestä urheilu ei edes voi olla tasa-arvoista, koska miesten urheilulla on enemmän katsojia ja siellä liikkuu enemmän rahaa. Harva katsoo taaksepäin ja miettii, miten naisia sortavat rakenteet ovat syntyneet. Naiset on suorastaan suljettu ulos jopa olympialaisista.”
Kolamon mukaan urheilijoiden pitää saada ilmaista mielipiteensä ilman, että lajiliitto, seurapomo tai joku muu hyökkää niskaan.
Vuonna 2016 amerikkalaisen jalkapallon pelaaja Colin Kaepernick kieltäytyi seisomasta Yhdysvaltojen kansallislaulun aikana. Ele kritisoi poliisien afroamerikkalaisiin kohdistamaa väkivaltaa.
Kaepernickin protestiin liittyi muitakin urheilijoita. Hän itse menetti lopulta työnsä käytöksensä takia – Kaepernick ei saanut jatkosopimusta NFL-liigan joukkueista. Urheiluvälinejätti Nike nappasi hänet silti mainoskasvokseen. Niken kampanjan rohkeutta kiiteltiin laajalti. Toisaalta presidentti Donald Trumpin kannattajat intoutuivat jopa polttamaan Niken tuotteita.
Kun suomalaiset sanovat tapaavansa torilla, kyse on yleensä jääkiekosta. Viime marraskuussa suihkulähteisiin sukelsivat futisfanit.
Tämän kesän jalkapallon EM-kisojen piti olla ensimmäiset suurkisat, joissa Suomen miesjoukkue pelaa. Pandemia siirsi kisoja vuodella eteenpäin.
Myös Sami Kolamon yhdessä Tommi Walleniuksen kanssa tekemän Jalkapallotaktiikat-kirjan ilmestyminen siirtyi. Sen idea on avata pelitaktiikoita myös lajia satunnaisemmin seuraaville.
Suomen menestys EM-karsinnoissa tosin nojasi pitkälti muihin asioihin kuin taktiikkaan.
”Se oli enemmän Markku Kanervan hyvää henkistä johtamista. Hän sai valmentajana joukkueen luottamuksen ja loi hyvän hengen”, Kolamo pohtii.
”Maajoukkueessa ei kannata lähteä hirveän monimutkaisiin juttuihin, koska joukkueet ovat yhdessä vain lyhyen ajan. Kanerva selkeytti kuvion hienosti. Kaikki ymmärsivät tehtävänsä.”
Sami Kolamo asui pitkään Tammelan stadionin kupeessa. Varsinkin silloin tuli käytyä Ilveksen liigamatseissa.
”Ne pelit oli vähän tylsiä. On käsittämätöntä, että kotikentällä lähdetään ennen kaikkea puolustamaan. Toisaalta, onhan sekin tapa yrittää voittaa. Mun romanttiseen jalkapallokäsitykseen vaan kuuluu se, että kotona lähdetään hyökkäämään.”
Kolamo sanoo olevansa perinteinen fani, joka kannattaa omaa joukkuetta hautaan asti.
Englannissa Kolamon joukkue on Blackburn Rovers, joka voitti Valioliigan kaudella 1994–1995.
”Se tapahtui paikallisen teräsmiljonäärin Jack Walkerin rahoilla. Ihan ostoporukalla”, Kolamo myöntää.
”Kyllähän se hyvältä tuntui, mutta mulle jalkapallossa kyse on muusta. Tärkeintä on, että viihdyn sen parissa ja että kentältä saa kaljan ja simppeliä grilliruokaa. Sovin paremmin Tammelan stadionin makkarajonoon kuin vip-katsomoiden herkkupöytiin.”